Päästölähde ainakin kouluikään

Tutkimustaimikko ei muutu hiilinieluksi seitsemässä vuodessa. Raivaus heikensi hiilensidontaa, mutta kuinka pitkäksi aikaa?

Osa tutkimustaimikosta raivattiin eli varhaisperattiin tänä kesänä. Vasemmalla kuusentaimien kansoittama perattu osa, oikealla lehtipuuntaimien hallitsema raivaamaton alue. (Kuva Karri Uotila)

Eteläsuomalainen kuusitaimikko ei muutu hiilinieluksi vielä alle seitsemänvuotiaana. Näin kertovat tutkimustulokset Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Ilmatieteen laitoksen seurantataimikosta Nastolasta Lahden seudulta.

Metsälehti uutisoi taimikon hiilensidontatutkimuksesta vuosi sitten (19/2021). Jo tuolloin oli saatu arvio, että taimikkoalue päästää vuoden aikana enemmän hiiltä ilmakehään kuin sitoo sitä.

Tilanne on sama myös toisen mittauskesän jälkeen. Toukokuusta 2021 asti jatkuneiden hiilimittausten perusteella voidaan arvioida, että nyt kuusivuotiaassa taimikossa hiilipäästöt ovat sidontaa suurempia ainakin ensi vuoteen asti.

”Tässä vaiheessa on melko selvää, että alle 7-vuotiaana tutkimustaimikko ei muutu hiilinieluksi”, kertoo Luken tutkija Karri Uotila.

Metsäalue on hiilinielu, kun sen hiilivarasto kasvaa. Ruotsalaisen Linné-yliopiston viime vuonna julkaisemien alustavien mittaustulosten mukaan taimikkoalue kasvaa päästölähteestä hiilinieluksi 8–13 vuoden kuluttua avohakkuun jälkeisestä taimien istutuksesta.

Raivaus pudotti hiilensidontaa

Tutkijat ryhtyivät kesällä selvittämään Nastolassa myös sitä, miten raivaus eli taimikonhoito vaikuttaa hiilensidontaan. Osalle Nastolan koetaimikosta tehtiin varhaisperkaus, joka on taimikon ensimmäinen raivauskerta.

Siinä istutettujen kuusentaimien ympäriltä kaadetaan niiden kasvua haittaavat lehtipuuntaimet. Nyt lehtipuut makaavat ruskeina maassa ja päästävät hajotessaan hiiltä hiljalleen ilmakehään.

Lehtipuuston kaataminen pienensi päiväsaikaan tapahtuvaa hiilen sidontaa raivatulla alueella puoleen aiemmasta.

”Lehtipuuston yhteyttäminen ja kasvu lakkaavat, kaadetut lehtipuut alkavat hiljalleen hajota ja kasvupaikasta tulee muutamaksi kesäksi avonainen. Lämpötilan nousu kiihdyttää todennäköisesti maaperän hengitystä eli hiilipäästöjä”, Uotila sanoo.

Kuuden viikon päästä raivauksesta vihersi jälleen. Kaadettujen lehtipuiden kannoista nousi vesoja jo samana kesänä.

Kuusten kasvupyrähdys tasoittaa tilannetta

Toisaalta pystyyn jääneiden istutuskuusien hiilensidonta kiihtyy nyt, kun taimet ovat saaneet kasvutilaa. Moni taimikoita seurannut tietää, että kokoero 5-vuotiaan ja 10-vuotiaan taimikon välillä on rehevillä kasvupaikoilla merkittävä.

”Puuston kasvu voimistuu huomattavan nopeasti. Muutos hiilitaseessa voi olla merkittävä”, Uotila sanoo.

Havupuut alkavat yhteyttämisen eli hiilen sitomisen jo maalis-huhtikuussa eli aikaisemmin kuin toukokuussa lehteen puhkeavat lehtipuut.

”Odotamme, että ero peratun ja perkaamattoman alueen hiilitaseessa kaventuu lähivuosina. Tämänhetkisten tulosten perusteella ei voi vielä sanoa, että perkaus aiheuttaisi vakavan hiilipäästön.”

Jatkossa tutkimustaimikossa mitataan siis sekä raivauksen vaikutusta hiilensidontaan että etsitään ajankohtaa, jolloin taimikko kääntyy hiililähteestä hiilinieluksi. Oma kysymyksensä on vielä, kuinka kauan hiilinieluksi muuttuneelta taimikolta kestää sitoa se päästömäärä, jonka se päästi ilmakehään ensimmäisinä elinvuosinaan.

 

Milloin metsä palaa hiilinieluksi?

  • Luonnonvarakeskus ja Ilmatieteen laitos mittaavat parhaillaan Etelä-Suomessa, kuinka kauan istutustaimikolta kestää siirtyä hiilen lähteestä hiilinieluksi avohakkuun jälkeen.
  • Tulokset näyttävät nyt, että taimikko ei käänny hiilinieluksi ainakaan ensi vuoteen mennessä, jolloin se täyttää 7 vuotta.
  • Julkisuudessa on aiemmin esitetty kärjekkäästi, että taimikot päästävät enemmän hiiltä kuin sitovat sitä 20-vuotiaiksi asti. Tuo arvio perustuu kuitenkin mallinnuksiin.
  • Ruotsin Linné-yliopiston alustavat mittaustulokset arvioivat, että taimikko kasvaa hiilinieluksi 8–13 vuodessa.

Kommentit (3)

  1. Sahalan Kartanossa Rautalammilla teemme koivujen istutuksilla tehokasvatuksessa ensiharvennusta jo 10 vuotiaana.
    Meidän taimikkomme ovat hiilen sitoja takuulla jo 2-3 vuoden sisällä, kun heinät, yrtit, varpukasvit ja pioneeripuidentaimet räjähtävät kasvuun jo toisena kesänä.
    Biomassan lisäys on jo toisena kesänä luokkaa 5-15 tonnia. Tietysti päätehakkuun hakkuutähteet lahoavat myös muutaman vuoden.
    Onkohan tämmöisten juttujen tarkoitus vain pelotella metsänomistajat pois uudistamasta?
    Sehän olisi typerää, sillä sairas, laho ja kasvunsa lopettanut metsä on joka tauksessa hiilen päästäjä ja vain pitää uudistaa reippaasti, että päästään uudestaan hyvän kasvun alkuun, aivan kuten luonnon metsäpalossakin tapahtuisi.

  2. ”””Tietysti päätehakkuun hakkuutähteet lahoavat myös muutaman vuoden.”””

    Uudistamisessa maahan jäävät hakkuutähteet ovat mukana poistumassa, kun lasketaan Suomen metsien hiilinielua  ja kaikki hakkuukarike myös hakkuutähteet aina eli né pitää jättää pois ko aukon turvemaapohjan päästöjä laskettaessa ja laskea vain turpeen päästö ettei paisuteltaisi kovin niitä aukon turvemaapohjan CO2-päästöjä.
    Siis vain turvepohjan turpeen CO2-päästöihin tulee verrata uudistusalan taimikon hiilen sidontaa.
    Kammiomittaus voidaan tehdä maanpäältä, jossa hakkuutähteetkin ovat mukana tai poistaa kuntta ja hakkuutähteet ja tehdä mittaus pelkästään maapohjan päästöistä, mutta silloinkin taas pitää poistaa maanpinnan alapuolisten karikkeiden (juuret, henojuuret yms) CO2-päästöt, että vertailuun jäisi vain turvepohjan turpeeseen aikoinaan sitoutunut CO2-päästö. 

  3. Timppa: ”Juuri tuollaisia meidän metsät ovat.”

    Juuri näin.
    Teiden varsien metsänäkymät ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti kun niitä harvennettu ja näkymä syvemmälle metsään tuo solakoita puiden runkoja esiin. Ainakin täällä teiden varsilla yleinen näkymä vielä on, että lisää harvennuksia kaivataan.

Metsänhoito Metsänhoito