Paluu suoksi

Suoeliöstö ja vesistöt hyötyvät soiden ennallistamisesta, mutta ilmastovaikutusten osalta tilanne on haastavampi.

Juha Siekkinen näyttää kartalta Pekka Savolahdelle ja Tarja Kousalle, mihin suuntaan vesi virtaa ojissa. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Kontioräme, Juoksusuo, Saunaneva, Tervonsuo. Karttaan merkityt paikannimet kertovat, että nyt ollaan soisella seudulla. Tiuhaan vedetyistä sinisistä viivoista näkee, että suuri osa soista on ojitettu.

Alue sijaitsee Kajaanissa. Koronavirus vaikeuttaa toukokuussa matkustamista, joten Tarja Kousa ja Pekka Savolahti esittelevät metsäpalstaansa kartalta. Pariskunta aikoo selvittää, voiko palstalla sijaitsevan avosuon ennallistaa.

”Surettaa nähdä, miten erinomainen lakka- ja karpalosuo kuihtuu kuivuvien rahkasammalmättäiden ja käkkärämäntyjen autiomaaksi”, Kousa sanoo.

Suo ojitettiin 1960-luvulla. Sen pinta-alasta noin 13 hehtaaria sijaitsee Kousan perintömailla ja noin kuusi hehtaaria naapurin mailla. Rajalinjan kohdalla suon läpi kulkee oja, mutta muuten ojat on vedetty pääosin suon ympärille.

Suolla kasvavaa puustoa ojitus ei ole saanut kasvuun – kuten ei vuonna 2005 tehty kunnostusojituskaan.

”Suolla kasvaa ranteenpaksuisia satavuotiaita mäntyjä”, Savolahti kertoo.

Kousa ja Savolahti toivovat, että ennallistaminen toisi runsaat lakka- ja karpalosadot sekä riekon takaisin. Toiveissa on, että ennallistaminen parantaisi myös läheisen järven tilaa. Pariskunnalla on sen rannalla kesämökki.

Kajaanilaisella suolla kasvaa ranteenpaksuisia satavuotiaita mäntyjä. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Lyhyt historia

Soiden ennallistaminen alkoi Suomessa 1990-luvulla, mutta laajemmin sitä on tehty 2000-luvulta lähtien. Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori Anne Tolvanen arvioi, että soita on ennallistettu noin 30 000 hehtaaria. Valtaosa ennallistetuista soista sijaitsee valtion mailla.

Valtaosa ennallistetuista soista sijaitsee valtion mailla, kertoo Luken professori Anne Tolvanen. (Kuvaaja: Erkki Oksanen, Luke)

Ennallistamisessa ojitettu suo pyritään palauttamaan sellaiseksi kuin se olisi ilman ojitusta. Tämä tehdään tukkimalla ja patoamalla ojia. Usein myös puusto kaadetaan.

Ennallistamisen tavoitteena on parantaa suoeliöstön elinoloja ja vähentää ojituksen aiheuttamia vesistö- ja ilmastovaikutuksia.

Suoeliöstö ja vesistöt hyötyvät Tolvasen mukaan ennallistamisesta nopeasti, mutta ilmastovaikutusten osalta tilanne on haastavampi. Pitkällä aikavälillä ennallistaminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta lyhyellä aikavälillä se voi lisätä niitä.

”Karut ojitetut suot ovat uusien tutkimusten mukaan melko hiilineutraaleja. Ennallistaminen lisää metaanipäästöjä ja nostaa siten karujen soiden kasvihuonekaasupäästöjä.”

Rehevillä soilla tilanne on toinen. Siellä ojitus lisää turpeesta vapautuvan hiilen määrää niin paljon, että ennallistamisesta on hyötyä, vaikka metaanipäästöt samalla kasvavat. Rehevillä soilla puusto voi kuitenkin kasvaa niin hyvin, etteivät ainakaan yksityiset metsänomistajat halua niitä ennallistaa.

Suolle kaivetut ojat umpeutuvat vähitellen vuosikymmenten kuluessa. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Uutta kehitteillä

Kesän kynnyksellä videoyhteyden päässä näkyy tyytyväinen kolmikko. Kousa ja Savolahti ovat ajaneet kotoaan Vantaalta Kajaaniin tapaamaan kosteikkojen suunnitteluun erikoistunutta Kosteikkomaailman Juha Siekkistä. Takana on kierros metsäpalstalla.

”Ojissa oli vettä, joten kyllä suolle vettä saadaan”, Savolahti sanoo.

Ennallistettava avoin suoalue näkyy kuvassa oikealla, vasemmalla olevaa ojitettua puustoisempaa suoaluetta ei ennallisteta. (Kuvaaja: Juha Siekkinen)

Siekkinen arvioi, että Kousan ja Savolahden puoli avosuosta voidaan ennallistaa ilman, että se aiheuttaa muutoksia naapuripalstan puolella. Rajalinjan kohdalla kulkeva oja pitää kuitenkin jättää käsittelemättä, ellei naapuri lähde mukaan hankkeeseen.

Suunnitelma on, että suota ympäröiviin ojiin tehdään 50 metrin välein patoja ja suon pintaan vedetään matalia ojia, joita pitkin vesi pääsee ojista suolle.

Juha Siekkinen ja Pekka Savolahti mittaavat turpeen paksuutta ojasta kepin avulla. Tulokseksi tulee noin metri. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Tolvasen mukaan pelkkien patojen avulla ennallistaminen on yleistynyt. Tutkimustuloksia siitä ei vielä ole.

”Ennallistamiseen kehitetään koko ajan uusia menetelmiä. Lopputulos ratkaisee.”

Vaikka tutkimusten perusteella näyttää siltä, ettei karuja soita kannata ilmastosyistä ennallistaa, ei yksittäisten metsänomistajien tarvitse Tolvasen mielestä välittää siitä. Monimuotoisuuden paraneminen ja vesistökuormituksen väheneminen tuovat joka tapauksessa hyötyjä.

Ojitus ei ole juurikaan lisännyt suolla kasvavien mäntyjen kasvua. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Kousa ja Savolahti sanovat katsovansa metsäpalstan hoitoa kokonaisuutena.

”Uskomme, että suon viereisten turvemaiden hoito jatkuvalla kasvatuksella ilman täydennysojituksia ja päätehakkuita enemmän kuin kompensoi lisääntyvät kasvihuonekaasupäästöt”, Savolahti sanoo.

Suolta löytyi toukokuussa viimevuotisia karpaloita. (Kuvaaja: Anu Kovalainen)

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito