Kun kuviorajat häviävät

Suometsien uudistaminen on opettelua oppineillekin.

Luontaiset kuusentaimet kasvavat rehevällä korpimaalla hyvin, kun pääsevät alkuun. Muokkaus olisi johtanut voimakkaaseen vesakoitumiseen, kertoo Hannu Hökkä. (Kuvaaja: ANTTI J. LEINONEN)

Kivennäismaiden uudistamista on tutkittu yli sata vuotta, mutta suometsissä tutkimus alkoi vasta vuosituhannen alussa. Näin vertaa metsänomistaja ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) suometsien erikoistutkija Hannu Hökkä.

Ensimmäisiä tutkimustuloksia suometsistä on saatu vasta hiljattain.

”Turvemailla on pyritty käyttämään kangasmaiden oppeja, mutta ne tarvitsevat omanlaisensa hoitotoimet”, Hökkä sanoo.

Suometsissä ei voi tavoitella suuria kuvioita, sillä ne ovat pienaukkojen, kaistaleiden ja yläharvennusten mosaiikkia, jossa kuviorajat liukuvat ja häviävät.

Turvemaat eivät olekaan aloittelevan tai tilallaan harvoin käyvän metsänomistajan laji. Ostopalveluihinkin on syytä suhtautua terveellä varauksella, sillä on epävarmaa, ovatko uudet opit ehtineet jokaisen metsäkoneen koppiin.

Korvetkin taimettuvat

Tavallisesti ajatellaan, että korpi on kuusikkoa ja räme männikköä. Kyllä niinkin, mutta määritelmällinen ero on, että korpien kenttäkerroksesta puuttuvat rämevarvut.

Rämeiden uudistamiseen on tarjottu kaavamaista reseptiä: ojitusmätästys ja istutus männylle.

”Menetelmä on varma, mutta kallis ja tuottaa ravinnekuormaa.”

Tutkimus etsii halvempia ja vähemmän kuormittavia tapoja. Jotain on jo selvinnyt.

”Pohjois-Suomessa rämeillä luontainen uudistaminen toimii kohtuullisen hyvin, mutta kysyy malttia. Tulosten näkyminen kestää muutaman vuoden”, Hökkä sanoo ja tarkoittaa männyn siemenpuu-uudistamista.

Yllättävää on, että korpien luontainen uudistaminen on helpompaa kuin kivennäismaiden. Sen Hökkä haluaisi metsäalan yleistiedoksi.

”Korvet uudistuvat hyvin jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa. Pienaukoilla riittävä taimimäärä syntyy luontaisesti kymmenessä vuodessa.”

Paksuturpeiseen korpeen syntynyttä kuusikkoa käsitellään jatkossa peitteellisen metsänkasvatuksen keinoin. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Hieskoivikosta kuusikoksi

Kierros Hökän metsäyhtymän metsissä Iissä soisella Pohjois-Pohjanmaalla osoittaa, että turvemaat uudistuvat, mutta seurantaa ja luontoa täydentävää työtä on tarvittu.

Ensimmäinen kohde on paksuturpeinen korpimaa, joka on kuivattu syvillä valtaojilla. Alue on uudistunut puhtaasta hieskoivikosta kuusialikasvoksen avulla puhtaaksi kuusikoksi 40 vuodessa. Alikasvosta on täydennysistutettu, ja alue on saanut fosfori-kalium-lannoituksen.

”Täydentämistä ei tarvita joka paikassa, mutta jos hieskoivikon alla on runsaasti kastikkaa, niin taimettuminen on muutoin hidasta.”

Hieskoivun kannot kuusikossa kertovat, minkä vaiheen kautta puhdas kuusikko on syntynyt. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Hökkä nostaa maasta ison oksan, jonka alta löytyy useita luontaisia kuusentaimia.

”Muokkaus ja istutus olisi ollut kallista ja tuonut mahdottomasti raivaussahatyötä.”

Tällä kohteella Hökkä on valmis harkitsemaan jatkuvapeitteistä kasvatusta.

”Kun toimitaan suuremmalla puustopääomalla, niin kunnostusojitusta tarvitaan harvoin, jos silloinkaan.”

Malttia ojien syvyyteen

Toinen kohde on ohutturpeista korpea, jossa puusto saa kivennäisravinteet pohjamaasta. Tuomi ja herukka ovat rehevän lehtokorven merkkejä. Vaikutelma on kuin vanhasta pihapiiristä.

Kuusikko on syntynyt suojuspuuhakkuun kautta, ja sitä on täydennetty. Tuloksena on niin tasaikäinen kuusikko, että sitä luulisi viljelykohteeksi. Osittain se sitä tavallaan onkin.

Hannu Hökkä on tyytyväinen, että ohutturpeinen lehtokorpi on uudistunut tasaikäiseksi puustoksi suojuspuuhakkuun kautta, tosin täydennysistutuksella auttaen. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Valtaojan toisella puolella samanlainen maapohja on avohakattu ja kuusentaimet istutettu kaksi vuotta sitten ilman muokkausta. Menetelmä on halpa, ja Hökkä osoittaa myös ojien haarakohtaa: muokkaamattomalta alalta tuleva virtaus on kirkasta, toisesta suunnasta tuleva ruskeaa ja humuspitoista.

Etenkin ohutturpeisilla mailla alkuvuosien riskinä on taimien kuivuminen. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)
Muokkaamattomaan turvemaahan istutettu kuusentaimi on selvinnyt jo kaksi vaikeinta vuottaan. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Hökkä kiittää, että kunnostusojitusten vähentyminen pienentää vesistökuormitusta. Samalla hän on tosin kohtuullisen tuohtunut siitä, että kun kunnostetaan, niin turhan usein ojat perataan liian syviksi.

”Puusto harvoin kärsii liiasta vedestä niin paljon, että se haittaisi kasvua. Riittää, että pohjavesi on loppukesällä noin 35 sentin syvyydessä.”

Tuomi viittaa erityisen rehevään maapohjaan. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Rämemännikkö kuusikoksi

Kierroksella siirrytään rämemännikköön, jossa on korven piirteitä. Paatsama kertoo typen runsaudesta. Kohde alkaa olla männylle liian rehevä, mikä näkyy runkojen lenkoutena ja oksaisuutena. Puulajin vaihtoa viljelyn kautta ei kuitenkaan tarvita, sillä kuusialikasvosta on noussut hyvin.

”Rehevät, mustikkatyyppiä vastaavat rämeet voi uudistaa kuuselle alikasvoksen kautta.”

Männyllä on kiertoaikaa jäljellä 20–30 vuotta. Sinä aikana kuusialikasvos tihenee, joten täydennysistutusta ei tarvita.

Viljava räme kasvaa jopa seudulla harvinaista tervaleppää, mutta männyn laatu on huono. Seuraavaksi kannattaa antaa kuusikon nousta itsestään, Hannu Hökkä sanoo. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Viimeinen kohde on kapeasarkaiseksi ojitettu korpi, joka on mätästetty ja istutettu männylle. Vaihtelevan laatuista mäntyä on tullut, mutta vielä enemmän hieskoivua. Alla on nousemassa kuusialikasvos.

Kierroksen kohteista tähän paikkaan on satsattu eniten ja saatu vähiten sitä, mitä tavoiteltiin.

”Mäntyä yritettiin, koivua saatiin, ja myöhemmin saadaan kuusta.”

Rämeen ruohovartinen kasvillisuus kertoo hyvästä kasvupohjasta. (Kuvaaja: Antti J. Leinonen)

Aina ei kannata uudistaa

Hökkä on toiveikas, että metsäntutkimus löytää vastaukset suometsien uudistamiseen. Usein ne ovat peitteisen metsänkasvatuksen sovelluksia.

”Turvemaiden uudistamiseen ei isoja panoksia kannata laittaa, koska tuotos ei aina yllä kivennäismaiden tasolle, mutta kustannuksia kuitenkin tulee ojien perkaamisesta ja lannoituksista.”

Ihan kaikkea ei kannata uudistaa.

”Jos lähtötilanne ennen ojitusta oli puuton avosuo tai karu, heikosti puuta kasvava kitumaa, niin on parempi kerätä puut pois ja jättää ennallistumaan.”

Kommentit (2)

  1. A.Jalkanen

    Erittäin hyvä tiivis esitys turvemaiden uudistamisesta. Vielä kannattaa muistaa puutuhka, josta saadaan varmaan paras hyöty keskiravinteisilla turvemailla, erityisesti rämeillä, jossa voi olla pulaa kivennäisravinteista. Suotutkijat varmaan ovat antaneetkin jo tarkemmat ohjeet kemeran laatijoille siitä, mihin tuhkaa kannattaa laittaa.

  2. Saarijärvellä harvennettiin n vuosi sitten n 50-vuotias korpikuusikko, joka oli syntynyt hieskoivikon alle. Siinä paikkaa ei ollut havaittavissa taimettumista, minkä vuoksi päädyttiin perinteiseen harvennukseen ajatuksissa olleen poimintahakkuun tilalle. Hakkuussa todettiin 17 % rungoista lahovikaisiksi.
    Eivät siis kaikki korpikuusikot taimetu ja lahokin niitä uhkaa. Luultavasti nuo meidän kuusikot kannattaa uudistaa kaistalehakkuulla ja antaa ensin tulla luontainen hieskoivikko.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut