Vesi roiskuu, kun ilomantsilainen Alpo Hassinen heittelee pöllejä puron varrelta veteen. Virtaan molskahtavat niin havupuut kuin koivutkin.
Hassinen perheineen on koonnut pöllit toissa talven harvennushakkuulta.
Mutta vain niiltä kohdin, joissa leimikko rajoittui muutaman metrin levyiseen puroon.
”10–20 metrin päässä purosta puut on vielä helppo kaataa ja kantaa”, 69-vuotias Hassinen sanoo.
Uitettavilla puilla on edessään muutaman sadan metrin matka Jaakkimanpurossa, joka on perattu kymmeniä vuosia sitten.
Virta etenee hitaasti, noin metrin viidessä sekunnissa. Puro vie lahteen, missä puita odottaa paristakymmenestä toisiinsa kiinnitetystä mäntytukista tehty vastuupuomi.
Uittotavara pysähtyy puomia vasten tukkilautaksi, pyräkseksi. Loppumatka mökkirantaan taittuu soutuveneen vetämänä.
”Eilen emäntä souti ja minä olin lautan peräpäässä. Kaksikymmentä minuuttia siihen meni, ja tulos oli puolitoista peräkärrykuormaa.”
Pätkä voittaa pitkän
Mukana on myös majavan jäljiltä pystyyn kuolleita runkoja, jotka Hassinen on kaatanut ja katkonut moottorisahalla.
”Paksut rungot olen pätkinyt aika lyhyiksi, jotta niitä on kevyempi kantaa. Latvukset saavat olla pidempiä. Mutta pitkät puut ovat purossa hankalia, mutkakohdissa aina poikittain.”
Viime vuonna uitto ajoittui kesäkuun puoliväliin.
”Silloin vesi laski purossa mutta nousi järvessä, eikä puro virrannut. Puita piti tökkiä, jotta ne menisivät edes hitaasti eteenpäin.”
Työ jäi lopulta kesken. Osan puroon tiputetuista puista Hassinen nosti takaisin maalle odottamaan tämän kevään uutta yritystä.
Kuiva koivu ui
Pöllien viskominen tai vyöryttäminen puroon on uiton raskain vaihe.
”Itse uittohan on hyvin kevyttä. Sen kuin katselet, kun puut kulkevat. Leppoisaa hommaa. Stressi ei paina, eikä ole kiire minnekään”, Hassinen sanoo.
Pientä tekemistä riittää kuitenkin koko ajan. Hassinen kulkeekin koko ajan puronvartta edestakaisin.
”Aika usein puut ovat ristironkkelissa eli tulee ruuhka.”
Hitaassa ja kapeassa virrassa ei synny kohtalokkaan vaarallisia ruuhkia, kuten kävi aikoinaan isommilla uittoväylillä.
”Virta on niin hidas. Ruuhkat on hyvin helppo purkaa, kun suoristaa ja pikkuisen tönäisee poikittain olevaa puuta eteenpäin.”
Puunhankinnan kehittämisyhtiö Metsätehon uitto-oppaassa todetaan, että havupuita korkeampi kuivatilavuus ja sydänpuun puuttuminen saavat koivun uppoamaan helpommin.
Hassinen on saanut koivutkin kulkemaan vedessä. Rankojen kuivattaminen parantaa kellumista.
”Jos ranka on ollut pitkään maata vasten, se ei kellu. Muutama puu on pitänyt nostaa pois, kun ne eivät ui.”
Kantaa kärryä enemmän
Metsätalousinsinööriksi opiskelleella Hassisella on puunkorjuuseen myös vinssillä varustettu mönkijä ja metsäkärry.
Niilläkin hän on korjannut puuta puronvarresta.
”Mönkkärillä on puita yritetty paikoitellen tehdä, mutta aika työlästä se on ollut. Siellä on kiviä, kantoja, kuoppia ja ojia. Kuormat on pakko pitää pieninä.”
Hän arvelee, että sukupolvet ennen häntäkin ovat uittaneet puuta samassa purossa. Puro on tuonut virtaa myös vesivoimalla toimineelle pärehöylälle.
Kun puro sattuu olemaan paikalla, miksei sitä hyödyntäisi?
”Kyllä sitä pitkin puut tulevat paljon nopeammin kuin mönkkärillä.”
Metsäopiston mestari
Hassisella on käsissään sukutilan irtaimistosta löytynyt vanha uittohaka eli keksi. Tilan päärakennuksen vanha puoli palveli 1900-luvun isojen savottojen aikaan tukkilaiskämppänä.
”Suoralla päällä tyrkätään ja koukulla vedetään”, mies sanoo käyttöohjeeksi neljä metriä pitkälle keksille.
Muutaman kilometrin päässä mökkirannasta alkaa Suomen vanhimpana jokena pidetty Ala-Koitajoki, jossa puuta uitettiin 1950-luvulle asti. Silloin joki valjastettiin sähköntuotantoon.
Hassinen näki itsekin uittoa Koitere-järvellä, jonka rannalla sukutila ja Hassisen perheen kesämökki ovat.
”Kun oli irtouittoa, niin pitihän sitä nuorena miehenä 60-70-luvuilla käydä suman päällä ja harrastaa puomillajuoksua. Hinaajat kun vetivät isoja tukkilauttoja, niitä kävimme katsomassa ja pyörittiin veneellä lauttojen ympärillä.”
Miehen uittomeriitteihin kuuluvat myös sestomis- ja puomillajuoksukilpailujen voitot metsäopiston tukkilaiskisoissa. Sestomisessa osallistujat seisoivat yksittäisellä tukilla sekä käyttivät keksiä tasapainoiluun ja tukilla melomiseen.
Neljän tunnin urakka
Noin neljän tunnin aikana Hassinen uittaa ja hinaa viisi peräkärryllistä rankoja mökkirantaan.
”Minulla tähän menee päivä tai kaksi. Jos metsäkoneen tilaisi, sillä homma hoituisi tunnissa. Mutta paljon kalliimpihan se olisi. Nyt menee pikkuisen pidempään mutta ei maksa mitään. Harrastustahan tämä on.”
Monelle klapien pilkkominen on polttopuu-urakan mukavin vaihe. Hassiselle uitto on ykkönen.
”Pikkupoikana sitä uitettiin puita puron varrella. Sama leikki näyttää jatkuvan vanhanakin.”
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään