Säästä paksuoksainen, kasvuvikainen tai monilatvainen puu haukan pesäpuuksi

Parhaat pesäpuut ovat juuri niitä, jotka hakkuissa yleensä poistetaan ensimmäiseksi.

Haukat ovat museomestari Heidi Björklundin sydäntä lähellä. Hän tarkasteli väitöskirjassaan haukkojen pesimismenestykseen vaikuttavia tekijöitä sekä metsissä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia haukkoihin. Kuva: Seppo Samuli

Haukka lentää, liitää laataa. Tekee pesää, kaiken kesää.

Tai tekisi, jos löytäisi jostain sopivan puun pesälleen.

Isojen haukkalajien on nykyään vaikeaa löytää talousmetsistä tarpeeksi tukevaoksaisia pesäpuita, ja kokonaisia pesämetsiä katoaa päätehakkuissa.

Erityisen hankalaa pesäpuiden löytäminen on ollut uhanalaisilla hiiri- ja mehiläishaukalla sekä silmälläpidettävällä lajilla kanahaukalla. Niiden kannat ovat olleet tasaisessa laskussa vuodesta 1982 lähtien, jolloin Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen museo Luomus aloitti petolintuseurannan.

Suuri kompastuskivi asiassa on ollut, etteivät metsänomistajat ja metsäammattilaiset välttämättä tiedä haukanpesän olemassaolosta tai siitä, kuinka metsää pitäisi käsitellä pesän ympärillä.

Ongelmaa on pyritty jo parin vuoden ajan helpottamaan Luomuksen, Metsäkeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteisellä Metso-petolintuhankkeella, jonka tarkoituksena on levittää tietoa metsäalan toimijoille siitä, kuinka haukkojen pesintää tuetaan talousmetsissä.

”Olemme laatineet ohjeet, kuinka pitää toimia, jos metsässä jo on haukanpesä, ja mitä metsänomistaja voi harvennusvaiheessa tehdä, jotta metsään kasvaisi haukoille sopivia pesäpuita”, kertoo hankekoordinaattori ja Luomuksen museomestari Heidi Björklund.

Tukevaoksainen kuusi mieleisin

Haukat viihtyvät risupesissään pitkään, ja niillä on tapana rakentaa asujaimistojaan vuosittain hiukan lisää. Lopulta pesät ovat isoja ja painavia, joten ne tarvitsevat puulta kunnon tukea.

Paras pesäpuu on siis jykeväoksainen havupuu, mieluiten kuusi, tai kasvuvikainen haarautuva puu. Kuusen ja männyn lisäksi kelpaavat monilatvaiset koivut ja jykeväoksaiset haavat.

”Valitettavasti nämä usein ovat taloudellisesti vähäarvoisia puita, jotka poistetaan jo harvennusvaiheessa”, Björklund kertoo.

Mieluisia pesäntekopaikkoja ovat myös havupuiden tuulenpesät, jotka tiheinä ja kouramaisina antavat suojaa ja pitävät pesän hyvin paikoillaan.

”Kasvuvian tai tuulenpesän olisi hyvä olla puun keskivaiheilla, sillä haukat eivät pesi alhaalla tai latvassa. Tällaisista puista ei ole muulle metsälle mitään haittaa, joten ne kannattaisi säästää hakkuissa”, Björklund sanoo.

Tässä parikkalalaisessa haarukkamännyssä on pesinyt todennäköisesti hiirihaukka. Kuva: Ensio Vänskä

Kokonaisuus ratkaisee

Haukat arvioivat pesäpuun hyvyyttä kokonaisuutena. Puun täytyy tukea pesää tarpeeksi. Toisekseen pesäpuut eivät voi sijaita tiheiköissä, sillä isoilla haukoilla täytyy olla tilaa lentää metsän keskellä oleviin pesiinsä. Siksi varsinkin kanahaukan pesät sijaitsevat yleensä aukion, ojan tai polun lähettyvillä.

Hiirihaukka puolestaan on löyhin elinympäristön valinnassaan, sillä se voi pesiä myös pellon ja metsän reunamilla tai pellon keskellä metsäsaarekkeessa.

”Kun haukat löytävät sopivan pesäpuun, ne pesivät siinä todella pitkään. Jos pesäpuun laatu olisi yhdentekevä, sittenhän joka puolelta löytyisi hylättyjä haukanpesiä”, Björklund kuvaa.

Entä jos sopivaa pesäpuuta ei kerta kaikkiaan löydy. Jääkö pesintä tuolloin kokonaan väliin?

”Uskon, että juuri tämä on ongelma nimenomaan talousmetsissä. Haukat pesivät varttuneissa metsissä, joten jos pesäpuu löytyisikin, niin pian metsään tulee päätehakkuu.”

Julkaistu Metsälehdessä 12/2018.

Kommentit (4)

  1. Ei pesäpuista ole pulaa vaan haukoista. Meillä oli kuusessa 15 vuotta sitten mehiläis- tai hiirihaukan pesä. Kuusi on varttuneessa kasvatusmetsässä ja sen ympäristö sai olla harvennuksessa rauhassa. Valitettavasti vuosiin ei ole enää löytynyt pesälle asujaa. Muuttomatka Maltan tai jonkin muunkin paikan yli taitaa olla liian vaarallinen.

    Luonnollisestikin asiaan kuuluu, kuten tässä jutussakin, että syyllinen on suomalainen metsänomistaja, vaikka vastuulliset petolintujen vähenemiseen löytyvät Suomen rajojen ulkopuolelta.

  2. Tämän lisäksi tarvitaan ehdottomasti nyt vielä pitkään niitä tekopesiä. Laskin tässä, että minulla on ollut tasan kymmenen eri hiirihaukkaparin pesintää (siis kokonaan eri reviirejä, jotka ovat syntyneet ja voineet pysyä olemassa pelkästään tekopesän turvin) noin 18 vuoden aikana. Osa niistä on autioitunut, kuten luonnossa tapahtuu. Kuolleisuus muuttomatkoilla on niin suurta. Metsissä on ihan mieletön pula pesänrakennuspaikoista.

  3. Lintumies mihin perustat käsityksesi, että hiirihaukan pesintöjä on syntynyt vain tekopesien turvin. Et taatusti ole voinut kulkea metsissä tutkimassa kaikki mahdolliset pesäpuut. Selvähän lienee, että haukka valitsee pesäpuun, jossa pesä on valmiina. Yhtä selvää on myös, että se etsii muualta paikkaa, jos tekopesää ei ole. Miten siinä sitten käy, sitä emme voi tietää.

    En siis voi kiistää, etteikö tilanne olisi juuri niin kuin Lintumies kirjoitti, mutta väite ei kuitenkaan kestä tieteellistä tarkastelua.

    Meidän maalla on yhden ikivanhan suuren aihkin latvassa ollut aikoja kalasääksen pesä. Näyttää kyllä sekin reviiri autioituneen vaikka paikka on mitä parhain. Siis tässäkin tapauksessa syy lienee Suomen ulkopuolella. Tai tietysti paikallisissa huuhkajissa. Kuka sitäkään tietää.

  4. En kyllä sanonut tai en ainakaan tarkoittanut, että hiirihaukka pesii vain tekopesissä. Tänä vuonna minulla oli yksi ns. luomupesä männyssä Orivedellä. Ilmeisesti oli alunperin korpin rakentama pesä, jota hiirihaukka oli ryhtynyt rakentamaan lisää. Pesä tippui kolmisen viikkoa sitten puusta kesken pesinnän, kun oli näitä puuskaisia päiviä. Poikaset ( 2kpl) jäivät onneksi männyn latvaan oksille. Tein tekopesän siihen lähelle vähän helpommin kiivettävään puuhun.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut