Pienen, runsaan 3 000 asukkaan Perhon keskustan kupeessa sijaitsevassa lämpölaitoksessa on kesällä hiljaista. Isokokoinen, Renewan valmistama kahden megawatin tehoinen lämpökattila pukkaa tulemaan tasaista 400 kilowattitunnin lämpöä.

Kesällä se riittää kummasti, sillä sateisenakin päivänä ulkolämpötila näyttää plus kuuttatoista. Talvella on toisin. Silloin ei niin kylmänä talvipäivänäkin lämpöä irrotetaan laitoksesta 40–50 megawattitunnin verran.

Yläkerran konttori-valvomossa istuva Perhon energiaosuuskunnan sihteeri Janne Vähämöttönen plaraa papereitaan ja kertoo kysyvälle lämpölaitoksessa vuosien 2020–2021 välisenä aikana tuotetun lämpöenergian kokonaismäärän.

”9 494 megawattituntia. Tuosta miltei kahdeksan tuhatta megawattituntia tuotettiin hakkeella, loput taas palaturpeella ja sahanpurulla.”

Perhon energiaosuuskunnalla riittää ikää. Samalla se on yksi vanhimmista maamme energiaosuuskunnista. Se perustettiin vuonna 1994. Jäseniä siinä on 87. Heistä jokseenkin puolet on metsänomistajia, toinen puoli taas maanviljelijöitä jotka omistavat metsää. Jäseneksi kelpuutetaan vain metsää omistava henkilö. Muutama yrityskin on osuuskunnassa mukana.

Voitto ei tavoitteena

Osuuskunnan toimintaperiaate on yksinkertainen. Jäsenten omista metsistä kaadetut puut haketetaan ja hake taas toimitetaan lämpölaitokseen. Myös toinen lämpölaitos Perhosta löytyy. Oksakosken kyläkoululla sijaitseva laitos on teholtaan 200-kilowattinen.

Laitokset omistaa Perhon kunta, joka on rakennuttanut ne. Laitosten käytännön toiminnasta huolehtii puolestaan energiaosuuskunta. Se toimii hieman mankala-periaatteeseen verrattavissa olevalla tavalla, eli sen tarkoitus ei ole tuottaa varsinaista voittoa. Kunta maksaa osuuskunnalle tuotetusta lämmöstä, ja nuo rahat taas tuloutetaan osuuskunnan jäsenille heidän toimittamastaan hakkeesta.

Tuotettu lämpö käytetään kunnan kiinteistöjen lämmitykseen. Niihin kuuluu muun muassa vanhainkoteja, kouluja, toimistoja ja teollisuushalleja.

Poikkeuksellisen paljon haketta tarjolla

Yläkertaan saapuu Sampo Tyy­nelä. Hän toimii osuuskunnan ja Perhon kunnan välisenä yhteys­henkilönä, jonka työnkuvaan kuuluu valvoa, että lämpölaitokset toimivat niin kuin niiden pitää.

Tyynelällä on kunnan vakanssin lisäksi myös oma yritys, joka myy palvelujaan osuuskunnalle. Silloin kyseessä on laitoksen vaatiman päivystystyön hoitaminen. Jatkuvasta päivystyksestä – joka lohkaisee päivittäin parisen tuntia – huolehtii myös osa osuuskunnan jäsenistä.

Isomman lämpölaitoksen kattilalla on jo ikää jonkun verran. Nykyiseen kahden megawatin tehoon se uusittiin vuonna 2011. Vähämöttösen mukaan kattilalla pärjätään silti vielä useitakin vuosia, sillä hänen mukaansa ”järjellinen” käyttöikä liikkuu 15 vuodessa.

Vähämöttosen aiemmin viittaaman, vuosien 20220–2021 välisenä aikana tuotettuun lämpömäärään tarvittiin haketta reilut 10 500 mottia. Tuosta määrästä osuuskunnan omilta jäseniltä tuli yli 10 000 kuutiota ja ulkopuolisilta vain hassut parisataa.

”Tällä hetkellä haketta on tarjolla poikkeuksellisen paljon. Porukka on innostunut hommaan. Haaste on lähinnä siinä, että hakkeen tuloa pitäisi rajoittaa.”

Jos on haketta tarjolla, on se myös hyvälaatuista. Ideaali kosteusprosentti sille on 30–35.

”Kyllä meidän hake niissä lukemissa liikkuu. Myymme jäsenille peitepaperia pilkkahintaan sen takia, että he peittävät hakekasansa.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.