Suojelupomo odottaa yhteentörmäyksiä

Harri Hölttä ei usko metsäsotien paluuseen. Lisähakkuut, suojelurahoitus ja ilmastonmuutos takaavat kuitenkin, että kiistoja syntyy.

Harri Hölttä aloitti lintujen bongauksen jo lapsena.

Suomen luonnonsuojeluliiton tulevalla puheenjohtajalla Harri Höltällä on mielessään vaikea yhtälö. Matemaattiset laskelmat eivät asiaa ratkaise.

Höltän mukaan Suomen metsäpolitiikassa tehdään tällä hetkellä niin ristiriitaisia ratkaisuja, että ainekset isolle sekasotkulle ovat olemassa – ainakin metsäluonnon näkökulmasta.

”Hallitus on leikannut metsien suojelun rahoitusta ja tavoittelee samalla puun käytön lisäystä sekä biotalouden nousua. Kolmantena mausteena sopassa häärivät puuenergia ja ilmastopolitiikka. Odotettavissa on väistämättä yhteentörmäyksiä.”

Kierroksia ottavassa puuenergiakeskustelussa on uuden puheenjohtajan mukaan kaikuja siltä ajalta, kun Suomeen mahtui metsäasioissa vain yksi iso totuus. Nyt totuus on biotalous, jonka kaikkivoipaisuuteen ei saa Höltän mukaan koskea.

”Biotalouttakin pitää voida arvostella ja asiasta käydä keskustelua. Mikä on biotalouden sisältö metsäluonnon kannalta?” Hölttä kysyy.

Lisääntyvät hakkuut voivat tuottaa uhanalaisille metsälajeille hankaluuksia.

”Uusien biolaitosten ympäristövaikutuksissa osataan kyllä arvioida vesistöpäästöt, mutta hakkuiden vaikutuksia ei.”

Kuusamon metsäsodasta nykypäivään

Harri Hölttä on ollut mukana ympäristöjärjestöjen toiminnassa yli 20 vuotta. Alku oli räväkkä, sillä nuori mies vastusti vanhojen metsien hakkuita 1990-luvun puolivälissä niin sanotussa Kuusamon metsäsodassa.

Yhteismetsän osakkaiden ja luonnonsuojelijoiden välinen kiista aiheutti jopa autokolarin. Samanlaiseen kärhämöintiin ei Höltän mukaan ole enää tarvetta.

”Kuusamon tilanne oli ainutlaatuinen, ja 1990-luvulla oli paljon muutakin ympäristöliikehdintää. Pikkuhiljaa sekä hakkuut ja suojelu ovat edenneet.”

Kiistan seurauksena Etelä-Kuusamoon perustettiin neljä suojelualuetta. Kuusamossa olivat vastakkain yksityismetsänomistajat ja luonnonsuojelijat, mutta tavallisesti puhtaat yksityismetsämaat eivät ole kiihkeintä metsäkärhämäaluetta.

Laajimmat kiistanalaiset metsät ovat kuuluneet valtiolle tai metsäyhtiöille. Hölttä ei usko ympäristöjärjestöjen ja yksityismetsänomistajien kiistoihin tulevaisuudessakaan.

Kuusamon metsäsodassa mukana olleita on myöhemmin epäilty tiukan linjan suojelutavoitteiden myötä jopa yhteistyöhaluttomiksi. Höltän mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton linja ei muutu, vaikka puheenjohtaja vaihtuu.

”Lisää metsiä pitää saada suojeluun. Luonnonsuojelutyö on pitkän aikavälin vaikuttamista. Pikavoittoja on turha tavoitella.”

Historiaa vastapainoksi

Hölttä kuvailee luonnonsuojeluliiton johtajan pestiä puolipäivätyöksi, johon kuluu vähintään kokopäivätyön aika. Vapaa-ajalle löytyy valokuvaamisen ja lintubongauksen lisäksi täytettä Itä-Suomen metsähistoriasta, josta Hölttä tekee väitöskirjaa.

Historian ja tämän päivän metsäkeskusteluista löytyy toisinaan paljon samaa.

”1800-luvulla oli aikoja, jolloin väitettiin, että joissain pitäjissä ei ollut edes polttopuuta jäljellä. Puun loppumista liioiteltiin ja kauhisteltiin”, Hölttä kertoo.

Puun käyttö energiaksi ja puun riittävyys. Varsin tuttuja metsäaiheita myös nykypäivänä.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi nousevan Höltän mukaan suojelutyön tarve ei ole poistunut, ratkaistavien ongelmien luonne sen sijaan muuttuu. Luonnonsuojelutöitä riittää perinteisissä aiheissa, kuten metsissä ja soilla, mutta on myös uusia uhkia, esimerkkinä ilmastonmuutos.

”Edelleen jaksaa hämmästyttää se, että suojelumahdollisuudet on puheiden mukaan käyty läpi tarkalla kammalla ja yhä tulee vastaan hienoja suojelemattomia metsäalueita. Toisaalta on ilahduttavaa, että säästyneitä metsiä on.”

Harri Hölttä

  • Ikä: 40
  • Asuinpaikka: Joensuu
  • Perhe: puoliso
  • Työ: Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) uusi puheenjohtaja 2017–2019
  • Kokemus: 6 vuotta luonnonsuojeluliiton metsä-asiantuntijana 2000-luvulla
  • Harrastukset: lintubongaus ja valokuvaaminen
  • Työn alla: väitöskirja Itä-Suomen metsähistoriasta 1850–1930-luvuilta
  • Omistukset: suojeltu metsäpalsta Kaavilla Pohjois-Savossa

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Keskustelut