Jopa kolmannes yksityismetsänomistajista luopuu metsistään seuraavan kymmenen vuoden aikana, selviää tuoreesta tutkimuksesta. PTT:n ja Tapion yhteishankkeessa selvitettiin, miten metsänomistajarakenne muuttuu vuoteen 2035 mennessä sekä miten muutos vaikuttaa tulevaisuuden metsäpalveluiden tarpeeseen.
Tutkimuksessa selvisi, että mahdollisesti jopa 3,5 miljoonaa hehtaaria päätyy uusien metsänomistajien käsiin vain yhden vuosikymmenen aikana. Syynä on metsänomistajien korkea keski-ikä. Metsät siirtyvät suurilta ikäluokilta perintönä, kauppoina ja lahjoina seuraaville omistajille.
”Tulevan metsänomistajasukupolven suhde metsään määrittää isossa kuvassa sen, missä mitassa metsänomistusta siirtyy yksityishenkilöiltä yhteismetsille, metsärahastoille ja yhtiöille”, sanoi metsäekonomisti Marjo Maidell PTT:stä tänään tiistaina järjestetyssä tuloswebinaarissa.
Kaksi vaihtoehtoista skenaariota
Hankkeessa tarkasteltiin kahta mahdollista skenaariota metsänomistajarakenteen muutokseen. Ensimmäisessä metsänomistajaryhmien omistusosuudet säilyivät lähes tämän vuoden kaltaisina. Toisessa skenaariossa yhteismetsien, metsärahastojen ja yhtiöiden omistus kasvaa ja yksityismetsänomistus polarisoituu.
Polarisoitumisella tarkoitetaan, että sekä pienten metsänhoidollisesti passiivisten että suurten taloudellisesti orientoituneiden tilojen osuus lisääntyy.
”Eri omistajaluokkien osuuksien kehittyminen määrittää, miten suomalaisia metsiä tulevaisuudessa käsitellään”, kertoi metsäekonomisti Matti Valonen PTT:stä.
Omatoiminen metsänhoito vähenee
Tutkimustulosten mukaan ikääntyminen ja kaupungistuminen vähentävät omatoimista metsänhoitoa ja lisäävät ostopalveluiden käyttöä. Myös omistajanvaihdospalveluiden kysyntä kasvaa. Lisäksi yksityismetsänomistajien etääntyminen metsistään luo lisätarvetta vaivattomalle metsänomistukselle, helposti saavutettavalle neuvonnalle sekä ”avaimet käteen” pakettiratkaisuille.
Institutionaalisen metsänomistuksen kasvu vähentää sekin omatoimisten metsänhoitotöiden tekoa ja lisää ostopalveluiden kysyntää. Samalla metsänhoitoaktiivisuus, investoinnit ja puuntuotannon tehokkuus lisääntyvät. Toisaalta metsätalouden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys saattaa laskea.
Tulevan metsänomistajasukupolven suhde metsään pitkälti ratkaisee, missä määrin metsät siirtyvät metsärahastoille, yhteismetsiin sekä yhtiölle.
”Emme ole arvioineet kummankaan skenaarion todennäköisyyttä, mutta hankkeen aikana tehdyissä asiantuntijahaastatteluissa monella oli oletus siitä, että institutionaalinen metsänomistus ja yhteismetsien omistama pinta-ala saattaa kasvaa ja myös yksityismetsänomistajissa tapahtuva polarisaatio lisääntyy”, kertoo Maidell.
Ollaanko Suomessa Ruotsin tiellä?
Tulosten esittelytilaisuudessa kommenttipuheenvuoron esittänyt MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen näkee metsänomistajarakenteen näin nopeassa ja merkittävässä muutoksessa riskin puumarkkinoille sekä perhemetsätaloudelle.
”Jos markkinavoimaa kasautuu liikaa ja puun myynti keskittyy aiempaa harvemmille ja suuremmille toimijoille, siinä on valtava riski. Se voi vaikuttaa puumarkkinoiden yleiseen toimivuuteen ja kilpailuedellytyksiin”, Karttunen summaa.
Tällä hetkellä Suomessa 60 prosenttia metsämaasta on yksityisomistuksessa. Ruotsissa yksityisomistuksessa on alle puolet metsämaasta.
Mikäli tutkimuksessa esitelty skenaario institutionaalisten omistajien noususta toteutuu, laskee yksityisomistuksessa oleva metsien määrä 55 prosenttiin.
”Oltaisiin lähempänä Ruotsin tilannetta, ja siinä on omat riskinsä. Perhemetsätalous on ollut suomalaisen metsätalouden perusta. Emme toivo, että institutionaalinen metsänomistus kasvaa siinä määrin, että se pilaa kilpailulliset puumarkkinat”, Karttunen muistuttaa.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään