Nämähän ovat täysiä pöllöjä!” huudahtaa UPM:n ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen kesäkuun lopulla.
Sääksisäätiön puheenjohtaja Ilmari Häkkinen nostelee kokeneesti viisi varpuspöllön poikasta pesäpöntöstä. Ne ovat jo kolmiviikkoisia ja aikuisen pöllön mitoissa, eli noin punatulkun kokoisia.
Häkkinen tutkii poikasten jalat. Niissä kiiltelevät renkaat. Petolinturengastaja on käynyt rengastamassa poikaset.
Olemme saapuneet Janakkalaan UPM:n omistamalle Harvialan tilalle. Noin 8 000 hehtaarin kokoiselle metsätilalle on yhteistyössä Sääksisäätiön ja BirdLife Kanta-Hämeen kanssa perustettu metsäpetolintujen seuranta-alue. Ilmari Häkkisen ja muiden lintuharrastajien avustuksella tilalle on sijoitettu tekopesiä ja pönttöjä eri petolintulajeille.
”Veimme päällekkäin olemassa olevan pesäpaikkatiedon ja meidän kuviodatan ja mietimme, mihin pesiä laitetaan”, kertoo Valonen.
Nyt tilalta löytyy esimerkiksi 35 varpuspöllön pönttöä, seitsemän sääksen tekopesää, 20 suurille haukoille tehtyä tekopesää ja 40 viirupöllön pönttöä. FSC-sertifioidulla tilalla riittää säästettäviä kohteita, metsälakikohteita sekä muita metsätalouden käyttörajoituskohteita, kuten korpia ja rantametsiä. Pesät on yritetty sijoittaa tällaisille paikoille. Myös suuremmat säästöpuuryhmät toimivat hyvinä paikkoina tekopesille.
”Idea on kokeilla, saadaanko tekopesien ja pöllönpönttöjen avulla lintuja siirtymään kohteille, jotka ovat jo entuudestaan metsätalouden käytönrajoituskohteita. Tämä on pitkä prosessi. Linnut eivät hetkessä siirry, mutta tässä on mahdollisuuksia”, Valonen summaa.
Seuranta jatkuu
Harvialan tilalla on seurattu petolintuja 1950-luvulta lähtien jo edellisen omistajan ajasta. Lintuharrastajien ja nykyisen omistajan UPM:n yhteistyö on sekin jatkunut tiiviinä 30 vuotta. Viitisen vuotta sitten perustetussa mallimetsässä pesii varpuspöllön lisäksi ainakin sääksi, viirupöllö, lehtopöllö, hiirihaukka, mehiläishaukka, varpushaukka, nuolihaukka, tuulihaukka ja kanahaukka.
Uutena asiana seurataan muun muassa, voidaanko haukkojen tekopesien avulla tarjota pesäpaikkoja haukoille myös talousmetsissä.
”Vielä on vaikea sanoa, missä määrin linnut siirtyvät käyttämään tekopesiä. Olen vakuuttunut siitä, että varttuneet kasvatusmetsät tietyissä tapauksissa kelpaavat esimerkiksi kanahaukalle, hiirihaukalle ja mehiläishaukalle ja reviiri voi säilyä tekopesän ansiosta asuttuna”, Häkkinen arvioi.
Harvialan tilalta löytyy myös reheviä korpia. Metsäyhtiö on linjannut, että ne käsitellään jatkuvapeitteisesti. Kiinnostavaa on nähdä, asettuuko sinne rakennettuihin tekopesiin esimerkiksi kana- ja varpushaukkoja, Häkkinen pohtii.
Pesän havaitsemisen vaikeus
Harpomme yli ojien ja tähyilemme kuusten oksistoon sekä puiden juurille. Usein saalisjätökset pesäpuun lähiympäristössä paljastavat pesän sijainnin. Häkkinen silmäilee tarkasti paikkatietoaineistoa puhelimen näytöltä.
Olemme etsimässä kanahaukanpesää, jotta Häkkinen voisi droonilla tarkastaa, ovatko poikaset rengastuskokoisia. Pesän pitäisi olla lähes kohdallamme, mutta ei osu silmiimme.
”Tämä reviiri on jatkuvasti ollut asuttuna. Varttuneen metsän hehtaareja on tässä yli 33”, Häkkinen kertoo.
Havaitut ja tiedossa olevat pesät tulee säästää hakkuissa. Hankaluutena on, ettei pesiä ole helppo havaita eivätkä kaikki pesät ole tiedossa. Lisäksi linnut tekevät vuosittain uusia.
Etsimämme pesä on Sääksisäätiön rengastajan tänä keväänä löytämä. Siitä ei vielä ole tietoa Luonnontieteellisen museon Luomuksen ylläpitämässä laji.fi-palvelussa.
Vasta kun tieto on kyseiseen tietokantaan tallennettu, toimijat voivat saada paikkatiedon pesäpaikasta.
”Viive on aika pitkä. Paikkatieto ja tiedon mahdollisimman nopea saaminen olisi tässä olennaista”, Valonen toteaa.
Lopulta pesä löytyy kuusessa olevan oksakasvaimen päältä. Haukka lehahtaa pesästä ja jää kauemmaksi huutamaan. Droonikuva paljastaa, että pesässä on kaksi poikasta. Ne ovat vasta noin viikon vanhoja, eivätkä ole vielä rengastuskokoisia.
Tekopesälava olisi muutaman kymmenen metrin päässä suojeluun osoitetun vanhan kuusikon keskellä. Vielä haukka ei kuitenkaan ole siirtynyt sinne pesimään.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään