Jatkuva kasvatus käytännössä.

Sehän tässä on ollut koko ajan ongelmana, että Perkon tuotot ovat vain mallinnuksia, mutta meidän muiden kaadettuja ja mitattuja pöllejä, jotka ovat jo matkanneet jalostettavaksi sahoille ja tehtaille. Tulee muuten ensi vuonna ensiharvennus siihen aukkoon, josta Perko kertoili meille taannoin. (Jos katsot Perko tarkkaan Googlen näkymiä vuodelta 2009, niin 2007 syksyllä istutetut, hyvässä kasvussa olevat kuusentaimet näkyvät jo kuvissa hyvin.)

Yksityinen metsä, joka olisi voinut olla kestävämpi, tuottoisampi ja kauniimpi. Tällainen oli myös mahdollisuus, jos Suomen metsätalouden linja olisi otettu toisin jo 60 vuotta sitten. E- Karjalassa sijaitseva keskikokoinen metsätila on hyvä esimerkki siitä, miten lyhytnäköinen metsänhoito on hävittänyt paitsi rahaa myös luonnon monimuotoisuutta.

Perinteinen aukkohakkuu on tuottanut tälle tilalle viimeisten 60 vuoden aikana noin 684 000 euroa. Kuutioita on kertynyt yhteensä 14 400, mutta niistä vain kolmasosa on ollut arvokasta sahapuuta. Loput ovat päätyneet kuitupuiksi, jonka hinta on murto-osa sahatavaran arvosta. Metsä on hakattu tasaisin väliajoin, ja jokaisen hakkuun jälkeen on jouduttu odottamaan vuosikymmeniä, ennen kuin uusi sukupolvi puista on kasvanut myyntikokoon.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus olisi ollut mahdollinen. Jos jatkuvaa kasvatusta ja sahapuun tuotantoa olisi alettu harjoittaa 1960-luvulla, sama metsä olisi tuottanut lähes puoli miljoonaa euroa enemmän – yhteensä noin 1 080 000 euroa. Sahapuuta olisi saatu yli kaksi kertaa enemmän, ja metsän laatu olisi säilynyt erinomaisena. Tämän lisäksi metsä olisi ollut jatkuvasti käytettävissä virkistyskäyttöön, ja sen ekologinen kestävyys olisi varmistanut terveen ympäristön myös tuleville sukupolville.

Metsänomistajan näkökulmasta ero on valtava. 396 000 euron menetys tarkoittaa käytännössä sitä, että tilan arvo olisi voinut olla merkittävästi korkeampi. Rahallisesti tämä olisi merkinnyt yli 500 euron kuukausittaista lisätuottoa koko 60 vuoden ajan. Metsänhoidon valinnalla on siis konkreettisia vaikutuksia paikallisten elinkeinoelämään ja yhteisön hyvinvointiin.

Metsätalouden nykytilanne ei kuitenkaan ole menetetty. Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen on edelleen mahdollista, ja se voi alkaa tuottaa tulosta jo muutamassa vuodessa. E-K tapaus toimii muistutuksena siitä, että metsänhoitoon liittyvät päätökset eivät koske pelkästään nykyhetkeä, vaan ne määrittelevät koko alueen tulevaisuuden.

Lähteet: Luke (Metsätilastot), Metsänhoitosuositukset (Tapio), Itä-Suomen metsien kasvumallit ja tilatiedot.

Jk:n tuloksena puu on hakkuukypsä pitkästä taimivaiheesta johtuen 100-120 vuodessa. Jaksoittaisessa 60-70 vuodessa, mikäli tukkia halutaan. Lisäksi puita on jk metsässä lähes puolta vähemmän verrattuna jaksollisen kasvatuksen metsään samalla ajanjaksolla. Tuottavuudella jk:ta ei voi mitenkään perustella. Kaiken kukkuraksi aukkoisuus lisääntyy ,kun uutta taimiainesta ei läheskään aina kehity korvaamaan kaadettua puuta.

Suorittavan 5:27 jk:n  vajaapuustoisuus ansaitseekin lisää.

Kun harhaliike puustoisesta jaksollisen sekametsästä tehdään, alussahan puuta tietysti on. Harsinnassa runkoluku putoaa väkisinkin dramaattisesti, eikä 8 vuoden välein esitetyt hakkuut voi mitenkään keretä tuottamaan uutta puuta satumaisesti. Kujala kertoo hakkuuvälin 20:ksi vuodeksi…Kun runkoluvusta riistetään, kierre vain pahenee kunnes rääseikön loppuminen pakottaa uudistamiseen, = tiheys ppa 10 ja heinikon saapuminen!

Kuutioita on kertynyt yhteensä 14 400, mutta niistä vain kolmasosa on ollut arvokasta sahapuuta.

Jos tällaisin ”1/3 tukkia kiertoajalla” lähtöoletuksin alkaa laskea, ei ole ihme että tulokset ovat mitä ovat. Aiheesta on keskusteltu aiemmin ketjussa

https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/jatkuva-kasvatus-tukkiosuus/sivu/9/

Timppa todistaa siellä sivulla 9 (21.1.2015) näin:

”Katselin muutamaa tulosta. Havumetsissä uudistushakkuissa päästään helposti yli 80 %:n tukkiosuuksiin. Esimerkiksi viimeksi päättyneessä hakkuussa männyn tukkiprosentti oli 88. Koko metsän tilanne muuttuu ratkaisevasti, jos metsä muuttuu lehtipuuvaltaiseksi. Haapa tietenkin on aina kuitua. Koivulla on jo 50 %:n tukkiosuus on hyvä saavutus.

Kuten tuolla toisella palstalla kirjoitin, niin oleellista on myös kokonaiskasvu. Jaksollisessa kasvu on aina kymmeniä prosentteja suurempi kuin jatkuvassa. Näin ainakin meidän metsissä. Eli ne jaksollisen kuitupuukuutiot tulevat ikään kuin ekstrana.

Olen ymmärtänyt, että jatkuvassa kasvatuksessa tukkipuut kaadetaan, meikäläisen käsityksen mukaan, keskenkasvuisina. Siis luokkaa 300-400 litraa/puu. Katsoin juuri tehdyn harvennushakkuun tulosta n. 50 vuotisessa metsässä. (männiköstä on kuva lukijan kuvissa) Siinä tukkirunkokokoisten harvennuskuusien keskitilavuus oli 353 litraa. Tukkiprosentiksi tuli 65. Tukkikokoisten mäntyjen, keskitilavuus 374 l, tukkiprosentiksi tuli 62. Siis tällaisia prosentteja voi kaiketi odottaa jatkuvasta kasvatuksesta, elleivät lenkous ja oksaisuus vielä alenna.”

Perko: jatkuva kasvatus ”lyhentää” taimivaiheen liittyen normaaliin kasvuun ja tuottaa 2–6-kertaisesti enemmän rahaa samalla pinta-alalla.

Miten, kun kasvu ja siten myytävä määrä per vuosi on 25 prosenttia pienempi ja tukin määrä samoin pienempi? Oletan että tukkiprosentti voi olla molemmilla kasvatustavoilla suunnilleen samaa luokkaa kiertoajan ja eri puulajien yli laskettuna eli yleensä suuruusluokassa 1/3 kuitua, 2/3 tukkia. Havupuun kasvattajat pääsevät parempaan kuin koivun kasvattajat.

Yritä Perko ajatella myös tilakohtaisesti, ei pelkästään kuviokohtaisesti. Metsätilalla on aina kasvamassa eri ikäisiä puita, ne vain jakautuvat eri tavoin jaksollisessa ja jatkuvassa mallissa. Metsätilalla voi olla jopa eri kasvatusmallissa olevia kuvioita yhtä aikaa! Kannattavuuden tunnuslukuna voi käyttää esimerkiksi metsätilan vuotuisen kasvun arvoa per puustopääoman arvo.

Pääset siis Perko ehkä parhaassa tapauksessa samaan tukkiprosenttiin, mutta tuottamasi ja myymäsi määrä on pienempi, olemmeko tässä samaa mieltä? Se pitää paikkansa että jaksollisessa on tuotantoon sijoitettu raha suurempi, mutta realistisilla korkokannoilla (1-4 %) jaksollisen parempi kasvu ja kantohinta useimmiten korvaavat tämän.