Jatkuva kasvatus käytännössä.

”..idätyksiä lueskellessa…” Jos/kun luonto tarjoaa luontaisetuna pienellä vaivalla valmiin kasvun, olisi tyhmyyttä olla huomioimatta sitä. Viime keväänkin runsas mä siemennys muokattuun maahan antoi loistavan lähdön. Tai koivikoihin syntyvän ku-alikasvoksen hyödyntäminen.

Sen jälkeen menetelmä on lähes kaikilla mittareilla hyvinkin selvää.

Minulla on 5ha kohtalaisen rehevä turvepohjainen siemepuuaukko (siemenpuut kokoa n. 0,5m3) ojitettu muinoin 50m välein, jolle viime vuonna kaivon vajaa kilometrin uusia ojia vanhojen väliin, joissa ojamaat asettelin tasaisesti ojan molemmin puolin yhteensä 10m leveydelle oja pois lukien ja samalla varoin ojan varrella olleita vanhoja taimia. Ostin männyn siemiä viime keväänä, että kylvän siemenet ojan varsiin, mutta ei tarvinnut, sillä siemenpuut olivat tehneet tehtävänsä ja sirkkamia oli kesäkuun alussa joka paikka täynnä.Tosin onhan noista siemenpuita nurin mennyt jo puolet.

Karhunsammalesta allekirjoitan tuon, että siinä ei siemenet idä.

Mehtäukon tavalla on toimittu ennenkin.  Aikaan 40-60 vuotta sitten jaksottainen metsänhoito oli vielä vähemmistöä. Tehtiin enemmän luontaista eli Jk metsänhoitoa. Paljon myös siemen ja suojuspuuhakkuita.

Siihen aikaan metsät leimattiin, eli oli leimattava, että saatiin puun myyntilupa. Voidaan sanoa myös, että sen aikaisilla metsänhoidonneuvojilla ja leimausporukoilla oli metsänhoidon alkeet hallussa.

Tehtiin paljon luontaisen uudistamisen hakkuita, mutta vain jos luontaisen uudistamisen edellytys oli olemassa. Tehtiin paljon myös taimistojen vapauttamista ja nuoren metsän hoitoa, mutta vain jos kehittyvän metsän edellytys oli olemassa. Ei tehty, jos näitä edellytyksiä ei ollut, paljon uudistettiin myös keinollisesti istuttaen tai kylväen.

Ei toimittu niin kuin toimitaan tällä hetkellä. Tehdään siemen ja suojuspuuhakkuita, pienaukkoja ja Jk metsän perustamista lakirajoille, mutta usein ilman luontaisen uudistamisen edellytyksiä, jäädään jopa odottamaan.

Jollain tavalla tuntuma on, että käytännön toiminnassa käsitys luontaisesta uudistamisesta on hakusessa tai siihen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. On myös myöteisiä kokemuksia, mm. Timppa on kirjoittanut paljon mä siemenpuu-uudistamisesta.

Kasvun taittuminen johtuu lisäksi taimikonhoitojen laiminlyönneistä ja riukuuntuvista ensiharvennuskohteista.

Mitä luontaisen uudistamisen onnistumiseen tulee ,on ihan riittävästi tietoa siitä ,että se ei vedä vertoja keinollisen uudistamisen tuloksiin .Jos edellä mainittuja on hoidettu asianmukaisesti,ero kasvussa ja kehityksessä kymmeniä on prosentteja. Jatkuvan puolella vieläkin enemmän huonompaan suuntaan.  Ei siis mitään perusteita liputtaa jk:n puolesta. Mutta jos haluaa välttämättä hakata päätä seinään , niin siitä vaan ja kannattaa ottaa vielä vauhtia.?

Omat uudistamiskulut oli viimeksi n 850 e/ha. Mätästystä + ojitusmätästystä + kuusentaimet. Ojitusmätästys taisi olla vähän kalliimpaa kuin kääntömätästys.  Istutus itse tekemällä.