Jatkuva kasvatus käytännössä.

En pysy kärryillä Reiman ajatuksissa.

Ymmärrän jatkuvan kasvatuksen jatkuvasti peitteisenä metsikkönä. Talouspuolen termein, nykyhetkestä ikuisuuteen. Jos jokaisessa hakkuussa tehdään kulloiseenkin tilanteeseen paras käsittely, jossa työkalupakissa on esim. alaharvennus tai päätehakkuu, ei voida puhua jk:sta.

Hämmästelet, miten voin peruskoulupohjalta kyseenalaistaa jk-professorien laskelmia. Muistanko väärin, että jossain vaiheessa olimme jo samaa mieltä metsän sukkessiosta, sen johtamisesta kuusettumiseen ja kuusen taimettumisen ja taimien kasvun surkeudesta kuusten alla? Metlan mittausten mukaanhan jk-kuusikossa taimen kasvu 1,3-metriseksi kestää 30-50 vuotta. Kun ylemmän kerroksen puut kasvavat huomattavasti paremmin, seuraa tuosta vuosikymmenien mittainen tuottamaton (kassavirta) jakso eli metsän surkastuminen harsintajätemetsäksi. Ylemmät kasvaa karkuun ja poistetaan harvennuksissa, mutta alta ei ole tulossa korvaajia tilalle. Siis tilanne, josta jaksollista menetelmää moititaan, vaikka hoidetussa mt-kohteessa etelässä kassavirta käynnistyy uudistamisvaiheen jälkeen jo 25 vuoden kohdalla. Ajassa, jossa jk-taimi kasvaa n. metrin.

Jk-professorit mallintavat puuston kasvua, mutta näihin mittauksiin peilaten siinä ei puhuta jk:sta, vaan erirakenteisen metsän kasvatuksesta sen jossain edullisemmassa kehitysvaiheessa. Minun kuvissanikaan (koivut päällä, kuuset alla) ei ole kyse jk:sta, vaan kaksijaksoisesta jaksollisesta kasvatuksesta. Koivut otetaan aikanaan päältä pois, kuuset jatkavat kasvuaan, kunnes tulee aika niiden päätehakkuulle. Sen jälkeen aukkoon viljellään uusi taimikko.

Moneenko kattavaan koealatulokseen Tahvonen laskelmansa perustaa? Vai pohjautuuko kaikki tuollaisiin mallinnuksiin? Entä mikä oli tuoreen yliopistotason tutkimuksen informaatioarvo, jossa jaksollinen kuvio saavutti ensiharvennusvaiheen 60-vuotiaana? Näin saatiin jk kannattavaksi. Oliko kyse yliopistotason tutkimuksen sijaan politiikasta? Entä mitä tavoiteltiin Helsingin yliopiston tutkimuksella, jossa 69% kansasta vastusti avohakkuita, yhtä suuri osa hyväksyi ne ja johtopäätöksenä oli 69% vastustus avohakkuille? Tähän ei tietenkään vaikuttanut se, että tutkimuksen teki ympäristöaktivisti.

Minusta on järkevää hoitaa metsiä tilanteen mukaan. Erirakenteisena voi metsää pari harvennuskertaa hoitaa, mutta sen jälkeen täytyy taktiikkaa muuttaa. Kun puhutaan muutamasta vuosikymmenestä, se on eri asia kuin nykyhetkestä ikuisuuteen. Ymmärrät siis ehkä nyt, miksi minulla on pokkaa kyseenalaistaa yliopistotason näkemyksiä. Ymmärrät myös sen, ettei siihen tarvita biologian tohtorin tutkintoa. Samoin sen, miten järjetöntä on puhua avohakkuukiellosta ja jatkuvasta kasvatuksesta ongelmien ratkaisuna.

Jos professorit ovat erimielisiä, kuka ratkaisee riidan? Metsänomistajahan se, kun päättää metsänsä käsittelyn omien tavoitteidensa mukaan. Se mitä RR me täällä yritämme tehdä, on kertoa tämänhetkinen paras tieto eri vaihtoehtojen seurauksista päätöksentekoa varten. Kun kokemusta karttuu, tiedämme paremmin missä jk toimii ja missä ei. Jos täällä on välillä pantu jäitä hattuun,  se lienee ymmärrettävää tuota taustaa vasten?

En minä ole Gla lukenut noita kaikkia sinun esittämiäsi tutkijoiden kummallisuuksia, joita sinä kaivelet ja väität sen perusteella kaiken muukin olevan harhaanjohtavaa. Jos sinulla on noin vakuuttava käsitys omasta ymmärryksestäsi, niin olet aivan väärällä paikalla.

Tahvonen on taloustieteilijä ja jos olet Gla vaivautunut kuuntelemaan edellä esitetyn linkin hänen esityksestään, jossa hän hyvin seikkaperäisesti kertoo ryhmänsä tutkimuksesta ja siitä mihin se perustuu – myös tutkimukseen liittyvistä ongelmista. En minä voi asiaa sinulle tietenkään enempää mitenkään valaista. Hän mm. juuri päinvastoin, mitä Puuki edellä esittää, että taloustieteen näkökulmasta kannattavuutta ei voi laskea lukuisilla eri tavoilla. Periaatteet ovat Tahvosella vakuuttavia. Jos ekologiset mallit ovat vajavaisia, niin niihin on panostettava. Pukkalan esityksessä on eittämättä  paljon erinomaista, järkeenkäypää asiaa, jonka kannatta otta huomioon kasvatti metsää sitten jatkuvasti tai jaksollisesti. Kaikkeen kuitenkin saa ja pitääkin suhtautua kriittisesti. Kuten edellä kirjoitin, pitää osata se hyvä ottaa ja loput jättää, eli asiat pitää käydä omassakin päässä.

Kuten edellä kirjoitin, kaikki kulminoituu siihen, otetaanko vaihtoehtoiset tuotot huomioon vai eikö oteta. Olen todella hyvilläni siitä, että metsälain uudistamisen myötä se on nyt sallittua, joka omallakin kohdalla merkitsee taloudellisesti erittäin paljon. On tavattoman suuri ero saako seuraavat kolmekymmentä vuotta pääomalle posentin vai kuuden prosentin tuoton. Ero on viistoistakertainen jne.  Kuten edellä kirjoitin, niin koron eli vaihtoehtoisen tuoton ollessa korkea, vaihtoehtoja on vain yksi – luontaiset menetelmät. Kutsutaan sitä nyt millä nimellä tahansa. Eikä meidän tarvitse tietää tuomiopäivään saakka millä menetelmällä jatkossa toimitaan. Edes sitä ei tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Ketkä me AJ?

Jos pitää metsästä saatavaa tuottoa liian huonona, niin ehkä rahat voi sitten sijoittaa muualle.

”Meillä” tarkoitan meitä kirjoittajia: Timppa, Puuki, Gla, mehtäukko jne.

Eri-ikäismetsä on myyntipuuta kasvava alue.   Paljaaksi hakattu aukko on puuton.   Vain toisessa on tuotannossa puuta josta voi   myydä (60€ tukkia) seuraavan 15 vuoden aikana.    Se ala josta ei saa myyntiä tuottaa tappiota omistajalleen  siihen saakka  kunnes myynti tulo ylittää kulut eikä todennäköisesti ehdi ajoissa .  Siinä lyhennetty tuotantotalouden kurssi.
Tätä eivät nämä ”aukko-kardinaalit” ymmärrä ovat kuin Galilein ajan kirkonmiehet 1600 luvulla maakeskeisessä maailman systeemissään.
A .  J.  ”>me täällä yritämme tehdä, on kertoa tämänhetkinen paras tieto eri vaihtoehtojen seurauksista päätöksentekoa varten. Kun kokemusta karttuu, tiedämme paremmin missä jk toimii ja missä ei. ”    
Mistä Te sitä kokemusta odotatte teihin puhallettavan kun ette vielä ole omaksuneet?