Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 3,151 - 3,160 (kaikkiaan 10,366)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Petkeles Petkeles

    Tätä palstaa kun lukee, tulee sellainen vaikutelma että jatkuva kasvatus on rikollista toimintaa ja sen harjoittaja ihmisenä viallinen.

    Puuki

    Molempien sekä-että käyttö on varmaan paras tapa. Mutta sitten jää vielä  kysymys mikä olisi milloinkin se paras tapa.  Kuivan/kuivahkon(-) kankaan  kuusettaminen ei ole paras tapa ainakaan, ellei männyn kasvatus ole mahdotonta muusta syystä.   Maisema- ja ekologiset tavoitteet on joskus vastakkaisia  kannattavuuden kanssa ja niiden yhdistäminen voi olla hankalaa varsinkin jk:ssa.

    Timppa

    Kerrankin on Petkeles oikeassa.  Onhan se vähinttään puolirikollista kasvattaa metsiään niin, ettei niiden täyttä tuotantokykyä käytetä.  Siitähän kärsii työllisyys, kansantalous ja ilmasto sekä tietysti Petleen jälkipolvi.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Puuki: ratkaisu tuohon ongelmaan on alue-ekologia? Kaikkia hyödykkeitä ei koeteta tuottaa samalla metsäkuviolla. Kuvioiden välisen ja sisäisen vaihtelun lisääminen lisää periaatteessa aina hyötyjen kokonaismäärää. – En sitten tarkoita vaihtelulla sitä että jätetään taimikonhoidot ja harvennukset tekemättä.

    isaskar keturi

    Jos AJ viittaa Metsähallituksen alun perin lanseeraamaan alue-ekologiseen suunnitteluun, sen tavoite oli luomisvaiheessa suojella uhanalaisten lajien esiintymiä ja ylläpitää tiettyjä metsän rakennepiirteitä sopivassa määrin alueellisesti hyvin hahmotettavalla kokonaisuudella (maisema). Yhteyksiä ylläpitämällä luodaan mahdollisuus tarkastelualueen sisällä vaihteluun niin, että ei tarvitse suojella jotain rakennepiirrettä tietyssä paikassa, vaan se voidaan järkevästi ”siirtää” paikasta toiseen metsän luontaisen kehityksen mukaan. Näin koko alueella voidaan uhanalaisten esiintymiä lukuun ottamatta harjoittaa metsätaloutta. Pääasia on, että tavoiteltuja rakennepiirteitä on tarkastelualueella koko ajan riittävästi ekologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

    Sille kuten monelle muullekin hyvälle idealle tällä saralla koitui kohtaloksi suojelijoiden jämähtäminen tehtyihin merkintöihin, jolloin suunnittelun dynaaminen rakenne mureni.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsähallitus on ollutkin alue-ekologiassa edelläkävijä, samoin osallistavassa suunnittelussa. Tuo dynaaminen lähestyminen voisikin varmaan toimia Metsähallituksen laajoilla selkosilla. Yksityismetsät ovat tyypillisesti pieniä ja kuviot samoin. Siellä saattaa toimia paremmin lähestymistapa, jossa yksittäisen tilan tasolla aina senhetkinen isäntä tai emäntä katsoo kuvioittain, missä kannattaa keskittyä enemmän puuntuotantoon, missä monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun, maisemaan ja niin edelleen. Lisäksi huomioidaan ympäröivät metsätilat ja peitteisten kohteiden kytkeytyneisyys, jotta myös avointa maisemaa karttavat eliöt voivat levitä.

    Metsätilaan muodostuisi siis kolmenlaisia vyöhykkeitä: puuntuotantoalueita, jatkuvasti peitteisiä alueita ja suojelualueita. Koska metsänomistajat ovat tavoitteiltaan erilaisia, joku metsätila saattaisi olla kokonaan peitteinen ja joku toinen kokonaan avohakattu. Vähintään säästöpuuryhmät jäisivät sielläkin pysyvästi hakkaamatta jos tila on metsäsertifikaatin piirissä.

    Jovain

    Tuntuu hyvinkin tutulta tuo monitavoiteoptimointi eli vapaa kasvatus. Sitä toteutettiin joskus 50-70 luvulla, siinä vaiheessa kun jaksottainen metsänhoito ja viljelymetsätalous valtasivat alaa. Hyvin sopivat suomalaiseen metsään, ei tarvitse karsinoida ja ei ole tarvetta vastikkeellisena arvioida metsänhoitoakaan.

    Kurki

    ”Monitavoiteoptimointia” voi nyt mennä metsiin katsomaan. Hoikat lisävaltapuut kallellaan ja katkeilevat lumen painosta, joista pitäisi tulla se seutaava hakkuusukupolvi. Aliskasvusto koivut ja männyt maata myöten ja kuusentaimet kestävimpinä kallellaan latvat maata kohti lumimöykyn painosta. Valtapuilla ei ongelmia. Nyt on satanut 3 päivän aikana 30 cm lunta.

    aegolius

    Minä olen tuota vanhaa ”monitavoiteoptimointia” katsellut historiallisista ilmakuvista Länsi-Suomen alueilla. Voi sitä puuston vähyyttä. Suomi saa järjestää melkoiset hiilinielut jostain ihan muualta, jos kovin moni ryhtyy moiseen ”optimointiin”.

    Edit. Vapaa kasvatus on jo jonkin sortin askel parempaan suuntaan, koska avohakkuu pidetään vaihtoehtona.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tarkennetaan nyt, kun näyttää olevan tarpeen, että vapaa kasvatus on T. Pukkalan termi, jolla tarkoitetaan sitä että voidaan valita tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan avohakkuu tai jatkuvapeitteinen malli. Monitavoiteoptimoinnilla viittasin siihen, että päätöksenteossa otetaan huomioon puuntuotannon lisäksi tai jopa joskus sen sijasta muitakin tavoitteita tai rajoitteita. Ihan samaa asiaa ne eivät siis ole.

Esillä 10 vastausta, 3,151 - 3,160 (kaikkiaan 10,366)