Molempien sekä-että käyttö on varmaan paras tapa. Mutta sitten jää vielä  kysymys mikä olisi milloinkin se paras tapa.  Kuivan/kuivahkon(-) kankaan  kuusettaminen ei ole paras tapa ainakaan, ellei männyn kasvatus ole mahdotonta muusta syystä.   Maisema- ja ekologiset tavoitteet on joskus vastakkaisia  kannattavuuden kanssa ja niiden yhdistäminen voi olla hankalaa varsinkin jk:ssa.

Puuki: ratkaisu tuohon ongelmaan on alue-ekologia? Kaikkia hyödykkeitä ei koeteta tuottaa samalla metsäkuviolla. Kuvioiden välisen ja sisäisen vaihtelun lisääminen lisää periaatteessa aina hyötyjen kokonaismäärää. – En sitten tarkoita vaihtelulla sitä että jätetään taimikonhoidot ja harvennukset tekemättä.

Metsähallitus on ollutkin alue-ekologiassa edelläkävijä, samoin osallistavassa suunnittelussa. Tuo dynaaminen lähestyminen voisikin varmaan toimia Metsähallituksen laajoilla selkosilla. Yksityismetsät ovat tyypillisesti pieniä ja kuviot samoin. Siellä saattaa toimia paremmin lähestymistapa, jossa yksittäisen tilan tasolla aina senhetkinen isäntä tai emäntä katsoo kuvioittain, missä kannattaa keskittyä enemmän puuntuotantoon, missä monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun, maisemaan ja niin edelleen. Lisäksi huomioidaan ympäröivät metsätilat ja peitteisten kohteiden kytkeytyneisyys, jotta myös avointa maisemaa karttavat eliöt voivat levitä.

Metsätilaan muodostuisi siis kolmenlaisia vyöhykkeitä: puuntuotantoalueita, jatkuvasti peitteisiä alueita ja suojelualueita. Koska metsänomistajat ovat tavoitteiltaan erilaisia, joku metsätila saattaisi olla kokonaan peitteinen ja joku toinen kokonaan avohakattu. Vähintään säästöpuuryhmät jäisivät sielläkin pysyvästi hakkaamatta jos tila on metsäsertifikaatin piirissä.

”Monitavoiteoptimointia” voi nyt mennä metsiin katsomaan. Hoikat lisävaltapuut kallellaan ja katkeilevat lumen painosta, joista pitäisi tulla se seutaava hakkuusukupolvi. Aliskasvusto koivut ja männyt maata myöten ja kuusentaimet kestävimpinä kallellaan latvat maata kohti lumimöykyn painosta. Valtapuilla ei ongelmia. Nyt on satanut 3 päivän aikana 30 cm lunta.

Tarkennetaan nyt, kun näyttää olevan tarpeen, että vapaa kasvatus on T. Pukkalan termi, jolla tarkoitetaan sitä että voidaan valita tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan avohakkuu tai jatkuvapeitteinen malli. Monitavoiteoptimoinnilla viittasin siihen, että päätöksenteossa otetaan huomioon puuntuotannon lisäksi tai jopa joskus sen sijasta muitakin tavoitteita tai rajoitteita. Ihan samaa asiaa ne eivät siis ole.