Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tätä on lotrattu jo pitkin ja poikin niin pitkään, että voi olla n. 10.kerta mutta sanon vielä kerran minäkin .  (repetition est mater studiorum-sano)  . Kun menee sinne leimikon laitaan ja katsoo ensin minkälainen metsä , puusto ja kasvupaikka  on kyseessä,niin siitä voi alkaa päätellä sopivaa kasvatusmenetelmää sille kohteelle.      Kirjoituspöytälaskelmat ei aina päde, kun pitää ottaa huomioon mm. luonnontuhojen mahdollisuus, juurikääpäriski yms.    Ei siinä vaiheessa aleta miettimään, että korjattavan leimikon uudistuskulut ym. pitää laskea 80 vuoden päähän ja myyntitulot samoin diskontata sinne. Se olisi itsensä ja toisten pettämistä.

NNA -laskelmissahan oletukset määrittää kannattavuusarvion suunnan ja lopputuloksenkin.  Mutta parempi tapa on aloittaa kannattavuuden arviointi lähtötilanteesta ja laskea todellisten muuttujien mukaisesti . Silloin tulee otetuksi mukaan esim. korjuukulujen vaikutus ja puustopääoman kulut jatkossa.  Pitää verrata  todellisia tuloja ja kuluja eikä olettaa jotain täältäikuisuuteen jatkuvien kiertoaikojen tulojen ja menojen summafunktion  arvoja , jos ne ei sovi kunnolla jo olemassa olevaan tapaukseen.

Harvemmin ihminen oppii virheistään mitään. Samoilla virheillä on tapana toistua, koska ei voida muuttaa niitä oikeita omia tapoja toimia. Sehän on mahdotonta, tyypillisesti ihmiset toimivat sijoitusmarkkinoilla niin, että menettävät rahaa, myydään pohjilta ja ostetaan huipulta. Kuka romahtaneita osakkeita ostaisi.

Mikäs ”viisastelu”lotraus tuo oli? Jovain on itse esitellyt omia teesejään yhtä selkokielisesti, joita rivien välistäkään tulkaten ei ole mihinkään.

No oli asiaa;  tuolla aiemmin havaittu, että kuvien perusteella voi tukkia myydä 15 vuoden välein parikertaa  sitten seuraa kuusen myynti. Kuvat oli  Pukkalan hakkuulta.   No niin, sen perusteella sieltä tai vastavasta metsästä  on tyttärillä tai pojilla mahdollista saada myyntituloja 45 vuodessa jo kolmekertaa plussalla ja maksaa perintöveroakin.  Kun tuota vertaa taantumukselliseen kuusenistutuksen tuottavuuteen, ero ei haittaa paljonkaan teollisuutta mutta on raakaa mo kohtaan.     Nykyiset metsät olisi monikerroksellisuuteen  paremmassa kunnossa jos olisi  annettu  kasvaa taimia metsään ja alaharvennukset olisi  hoidettu vasta tukkipuuna.   Myynti  parhaalla hinnalla  per puu ja kertaa nopeus antaa  parasta hyvinvointia  ja on hyvää metsänhoitoakin.

Pääasia, myyjä on tyytyväinen ja tuntee onnistuneensa !   Tuohon en puutu ettei vaan pilaantuisi hyvä mieli.   Äläkä sinäkään pohdi mitä myyt 30 vuoden jälkeen se helpottaa kummasti.  Voimme kehua joka aamu jos herätään , että  jälleen ollaan voitolla!