Mie  toistan A J : lle ad hominem haitasta , jos nyt ei tuuli tai yölintu veisi. En  enempää vakuuttava kuin parivuotta sitten lähetin tietoja ja kuvia niin niistä  suositteli  Timppa  ties’mitä virkaa miulle  ja   ja muut ukot säesti. Tää on fakta!

Olen nähnyt ihe käytännössä  ja oppinut sovellukset  kuinka  metsänomistajan  mahdollisuudet  voi  muuttaa paremmin kannattavaksi.  Tällä palstalla ;  jk käytännössä ei saa siitä kertoa kun  joku ääliö poistaa sen.   Poistin  kuvat ja datan. Ne ei sopinee silloiseen ajatteluunne.

Sano nyt A J. miten, miksi vielä pitäisi hyvitellä kun vastaukset ovat olleet pelkkää räksytystä?

On  itsestään selvää, ettei metsän kokonaiskasvuun vaikuta se kasvatetaanko metsää suuremmissa tai pienemmissä lohkoissa (jos reunametsän vaikutus unohdetaan)  Kyse on vaan siitä kuka ne kasvun hedelmät hyödyntää.

Nythän vielä hakkaamme aukoiksi pääosin edellisten polvien tavalla tai toisella käsittelemiä metsiä.  Kyse on siitä, millainen metsä jää itse kunkin jälkeen.  Ollaanko hyödynnetty se kasvu, mutta jätetty jälkeen kasvussaan taantuva metsä.  Näin ovat esi-isät pariin kertaan tehneet.  Ensimmäinen keissi alkoi 1750 lähtien, kun lisääntyvä asutus tarvitsi  elääkseen kaskimaita.  Toinen alkoi 1860-luvulla, kun viimeiset vielä hakkaamattomat metsät uitettiin jokisuihen sahojen raameihin.

Metsien puuvarat hupenivat ja olivat suurelta osin vähäarvoista lehtipuuta.  Metsien tasearvo ja tuotto romahtivat.  Metsätalous oli tasearvolla mitattuna tappiollista.  Muuhun ei silloin ollut mahdollista ja suomalaiset osasivat muuttaa metsistä keräämänsä pääoman hyödyllisiin tarkoituksiin.  Kaskikaudella väkiluvun kasvattamiseen ja myöhemmin teollistumiseen ja koulutukseen.

Nyt meillä on ensimmäisen kerran mahdollisuus käsitellä metsiä kestävästi.  Siis hakata kasvua ja huolehtia, että metsä kasvaa seuraavaan päätehakkuuseen vähintään yhtä yhtä hyvin kuin kaadettu metsä, jos ollaan tehty aukko.  Kaikkeen tähän on teknologia ja resurssit.  Vähän karrikoidusti voi sanoa,  että laskun metsänviljelystä maksaa sellua ostava kiinalainen.  En siis ymmärrä mitään prosenttilaskuja, kun tuntemattomia ovat puun ja rahan hinta.  Jos yritetään vippaskonsteja, niin syödään tasearvoa ja silloin metsätalous kannattaa huonosti.

Itelläs voi olla hyvä alku jo hahmottumassa (toivon mukaan) mutta sen myöntämiseen  et vielä pysty.

Pienaukoista luin erään tutkimuksen jossa oli verrattu pieniä n. 85, 170 ja 350 neliön ja 0,25 – 0,35 ha:n aukkoja ja niiden käsittelyjen vaikutusta luont. taimettumiseen.   Pienimmät ympyräaukot taimettui parhaiten ja isommat heikoiten, eli ei juuri ollenkaan.   Pienaukkojen muokkaaminen heikensi taimettumista lisää.           Rehevimmillä kohteilla taimettumista ei tapahdu pienaukoissa käytännösssä ollenkaan, jos ei ole taimet jo valmiina, se on huomattu monessa kohtaa.

Sitä samaa se jatkuva kasvattajakin kai yrittää: korkeaa tukkiprosenttia ja tasaista kassavirtaa. Kuitenkin nähdäkseni suuremmalla riskillä, joten tuotonkin on oltava suurempi.

Perko voisi esittää esimerkkejä toteutuneista puukaupoista, eli määrät, kantohinnat, tukkiprosentit jne. ja jos on samasta metsiköstä useampi perättäinen hakkuu niin aina mielenkiintoisempaa. Tällaista tietoa ei paljoa ole.

Aivan. Ikäluokkajakaumalla pyritään tasaisiin tuloihin eikä siihen pyrkiminen ole järkevää pienillä pinta-aloilla. Muutama kymmenen hehtaaria pitäisi ainakin olla. Isommalla tilalla se voi puoltaa paikkaansa: jos metsänhoitotöitä halutaan tehdä itse, voi olla mukavampi kun ne tulevat tasaisesti pienissä erissä. Ikäjakauman estämättä voi tietenkin hyödyntää kohdalle osuvat hyvät suhdanteet (kuten juuri nyt) ja hakata kerralla enemmän.