› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 6,241 - 6,250 (kaikkiaan 14,449)
1 2 3 … 624 625 626 … 1 443 1 444 1 445

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • mehtäukko 28.9.2022, 10:27

    Sitähän voi noilla nimityksillä sotkea ja saivarrella vaikka maailman tappiin. Teot metsissä ratkaisevat.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 28.9.2022, 10:39

    Itse en kaipaa luokitteluihin muutosta, kun ajattelen jatkuvan kasvatuksen olevan väliaikainen olotila metsässä ja se päätyy joka tapauksessa aina aukkoon, vähintään pienaukkoon.

    Tavallaan kaikki käyttämämme hakkuutavat muodostavat jatkumon, aivan niin kuin luonnonmetsän uudistumisessakin. Aukko on aina vähintään yhden (harvennuksessa) poistettavan puun kokoinen, mikä vastaa luonnonmetsässä itseharvenemista tai vanhan ison ylispuun kuolemista. Pienaukko vastaa luonnonmetsässä pienialaisen kulon, hyönteis- tai sienituhon tappamaa aluetta. Kaistalehakkuuta ja avohakkuuta vastaa luonnonmetsässä ns. suuren häiriön aiheuttava tuho eli laaja metsäpalo, tuulituho tai hyönteistuho. Luonnonmetsässä isoonkin aukkoon yleensä jää puita pystyyn vaihtelevia määriä, eli lopputulos on enemmän tai vähemmän peitteinen.

    Jovain Jovain 28.9.2022, 23:10

    Jos jatkuva kasvatus nähdään avohakkuina, eikö jatkuva kasvatus ole syytä sulauttaa metsänhoidon luokitukseen. Tässä on käymässä niin, että ns. jatkuvan kasvatuksen elementit koplataan ja on jo hyvin pitkälle koplattu jaksottaiseen metsänhoitoon ja mitä siitä sitten jää jäljelle?

    Sukkessio on ymmärrettävä asia luonnonhoidossa, tuskin sitä järjestystä on syytä mennä muuttamaan. Mutta tuskin myöskään jaksottaista metsänhoitoa sen perinteisessä muodossaan on pidettävä riittävänä. On sinne mahduttava peitteisen metsänhoidon (jatkuva kasvatus) parhaat puolet, jos yhtenäisohjeita käydään luomaan.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 29.9.2022, 08:10

    Jää jatkuvalle vaihtoehdolle jäljelle paljonkin pinta-alaa: kaikki ne alueet joita ei mistä tahansa syystä haluta hakata aukoiksi. Lisäksi ne alueet jotka ovat juuri sillä hetkellä toimivassa jatkuvassa kasvatuksessa. Näiden yhteismäärä voisi olla vähintään 20 % metsämaan pinta-alasta.

    Jovain Jovain 29.9.2022, 09:58

    On jäämässä paljonkin pinta-alaa, vaikea kuitenkin jatkuvaa kasvatusta on nähdä puistoihin, maisemaan, suojavyöhykkeille, suojeluun jne. on oma maailmansa ja yhdenlaisesta koplaamisesta on kysymys tässäkin. Jos metsänhoitoa voidaan käyttää hyödyksi ”suojelun” järjestämisessä, hyvä on, mutta jatkuva kasvatus on tarkoitettu, on yleisesti hyväksytty ja käytettävissä oleva vaihtoehto metsänhoidossa. Ei kuitenkaan erillään pidettävänä (eriytettynä), vaan metsänhoitoon sopeutettuna. Tämäkin on vaihtoehto.

    Tiedä tuosta kiintiöittämisestä 20-30%, joka on menossa ”suojeluun”. Mutta varsinaisesti tuskin on tarvetta metsänhoitoa lähteä kiintiöittämään, kun ei tiedetä minkälaista metsänhoitoa ja missä määrin ollaan toteuttamassa.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen 29.9.2022, 10:16

    Jovain: Ei kuitenkaan erillään pidettävänä (eriytettynä), vaan metsänhoitoon sopeutettuna.

    En edelleenkään tiedä mitä Jovain tarkoitat eriyttämisellä.

    Metsälain valvontaa varten tarvitaan lakirajat joiden alle ei saa pohjapinta-ala mennä tai lankeaa uudistamisvelvoite. Nuo rajat ovat niin alhaiset että varmasti eivät estä taloudellista metsänkasvatusta. Jos niiden alle menee tai lähelle niitä, maapohjasi on jo vajaakäytössä.

    Mielestäni se nykyisen metsälain antama mahdollisuus että metsää voi käsitellä poimintahakkuin jatkuvapeitteisenä sen aikaa kuin se on järkevää on juuri sitä hakemaasi sopeuttamista. Vaihdellaan metsänhoitomallia tilanteen mukaan.

    Ei sitä voi etukäteen kiveen hakata että tätä metsikköä käsitellään täältä ikuisuuteen jatkuvapeitteisenä, yllätyksiä tulee matkan varrella. Tällaisen päätöksen voi toki tehdä jos kyse on muusta kuin talousmetsästä. Esimerkiksi ojitetuilla turvemailla mahdollisuutta avohakkuun eri muotoihin sen sijaan ei pitäisi rajoittaa etukäteen.

    Visakallo Visakallo 29.9.2022, 15:30

    Jovainin maailmaan ei oikein tahdo päästä sisälle. Juuri kun luulee ymmärtävänsä siitä jotain, häneltä tuleekin uusi näkökulma asiaan. Niin kävi aiemmin puunkorjuun ja puukaupankin kanssa. Joko alkaisi olla aika siirtyä johonkin kolmanteen aiheeseen?

    Jovain Jovain 29.9.2022, 20:49

    Eriyttämistä on myös jaksottainen metsänhoito sen perinteisessä muodossaan. Samoin kuin jatkuvan kasvatuksen avohakkuuton vaihtoehto. Siihen väliin jää harmaa vyöhyke, jota koplataan sitten puoleen jos toiseen. Paikallaan olisi yhtenäisohjeet, jotka toteutuessaan edellyttävät kyllä luokituksen uudistamista.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 29.9.2022, 20:55

    Metsänhoitotöiden ja hakkuiden päätöksenteko on kyllä astetta helpompaa, kun eriytetään mallit ja tiedetään mihin pyritään. Jovain varmaan ystävällisesti kertoo millaiset ohjeet olisivat paremmat jos mielessään on sellaiset.

    Jovain Jovain 30.9.2022, 07:59

    Pitkän jatkuvan kasvatuksen sulun aikana toteutettiin hyvinkin perinteistä jaksottaista metsänhoitoa. Sitä vastoin nyt uuden lain aikana kiinnostus jatkuvan kasvatuksen elementteihin on lisääntynyt.

    Tarkkarajaisella jatkuvan kasvatuksen luokituksella (poiminta) on myös haittapuolensa. Ei ehkä riitävällä tarkkuudella ole arvioitu seurauksia. Luokituksen mukaiset jatkuvan kasvatuksen metsät ovat heikosti taimettuvia ja heikosti uudistuvia. Ja jos uudistuvat, ovat myös kuusivaltaisia. Ei varjoon tai puolivarjoon toteutettavalla uudistamisella saavuteta valopuita, eli sekametsiä. Näin ainakin eteläisessä ja keskisessä suomessa.

    Olen ymmärtänyt, että poiminta- ja pienaukkohakkuilla tavoiteltava hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsien hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tehtävällä työllä. Näin ei kuitenkaan ole, kuuluvat luokituksessa jaksottaiseen metsänhoitoon ja uudistuhakkuisiin, kun poiminta- ja pienaukkohakkuut kuuluvat kasvatushakkuisiin. Höpö höpö, luokituksen yhtenäistämisellä metsänhoito voidaan tasapainottaa ja entistä paremmalla avohakkuiden huomioon ottamisella.

     

Esillä 10 vastausta, 6,241 - 6,250 (kaikkiaan 14,449)
1 2 3 … 624 625 626 … 1 443 1 444 1 445