Pitkän jatkuvan kasvatuksen sulun aikana toteutettiin hyvinkin perinteistä jaksottaista metsänhoitoa. Sitä vastoin nyt uuden lain aikana kiinnostus jatkuvan kasvatuksen elementteihin on lisääntynyt.

Tarkkarajaisella jatkuvan kasvatuksen luokituksella (poiminta) on myös haittapuolensa. Ei ehkä riitävällä tarkkuudella ole arvioitu seurauksia. Luokituksen mukaiset jatkuvan kasvatuksen metsät ovat heikosti taimettuvia ja heikosti uudistuvia. Ja jos uudistuvat, ovat myös kuusivaltaisia. Ei varjoon tai puolivarjoon toteutettavalla uudistamisella saavuteta valopuita, eli sekametsiä. Näin ainakin eteläisessä ja keskisessä suomessa.

Olen ymmärtänyt, että poiminta- ja pienaukkohakkuilla tavoiteltava hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsien hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tehtävällä työllä. Näin ei kuitenkaan ole, kuuluvat luokituksessa jaksottaiseen metsänhoitoon ja uudistuhakkuisiin, kun poiminta- ja pienaukkohakkuut kuuluvat kasvatushakkuisiin. Höpö höpö, luokituksen yhtenäistämisellä metsänhoito voidaan tasapainottaa ja entistä paremmalla avohakkuiden huomioon ottamisella.

AJ: Mielestäni tuosta vastauksestasi käy selkeästi ilmi mitä metsähoidolta edellytät. Näkemyksemme kuitenkin poikkeavat eräiltä osin ja olen kyseenalaistamassa luontoon kohdistuvan ohjauksen, joka sinällään on kirjoitettu myös lakiin.  Luonto kuten metsä yllättää, sitä voi pyrkiä ohjaamaan, mutta myös luonto ohjaa. Ei tahdo onnistua luonnon ohjaaminen, se näkyy näissä jatkuvan kasvatuksen kysymyksissä. Toimii kyllä, mutta kysymys on varsinaisesti keinollisesta uudistamisesta.

Tavoitin tuossa edelle sanoa, että poiminta ja pienaukko hakkuiden hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsän hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tähtäävillä toimilla. Ei luontoa ohjaamalla, vaan luonnon tarjoamia vaihtoehtoja hyväksi käyttäen, korkeintaan luonnon tarjontaa ohjailemalla.

Olikohan metsähoidossa ja korjuussa muita vaihtoehtoja kuin kasvatushakkuut ja uudistushakkuut. Tehdään kasvatushakkuita niin kauan kun metsää kasvatetaan ja siirrytään uudistushakkuisiin kun lähdetään metsää uudistamaan. Näin myös jatkuvan kasvatuksen (poiminta ja pienaukko) hakkuiden osalta. Eivätköhän ole uudistushakkuita nekin, siinä kun muutkin uudistushakkuut.

Tavoitin tuossa edelle sanoa, että poiminta ja pienaukko hakkuiden hyöty saavutetaan paremmin jo olevilla, metsän hoitoon ja taimistojen vapauttamiseen tähtäävillä toimilla. Ei luontoa ohjaamalla, vaan luonnon tarjoamia vaihtoehtoja hyväksi käyttäen, korkeintaan luonnon tarjontaa ohjailemalla.

Eihän niillä yleensä saa mitään hyötyä.  Päinvastoin.   Itsepetosta, jos luulee hyötyvänsä, jostakin pienaukosta, jonka luulee taimettuvan kuin  satukirjassa.

Timppa on hyvä opponentti. Annetaan kuitenkin jatkuvallekin vaihtoehdolle mahdollisuus näyttää kyntensä. Kokemuksen myötä tulee idealismin tilalle realismia, ja vain järkevissä kohteissa käytetään.

Testasin omalla metsätilallani Silvan uutta metsälaskuria. Käyttöön tarvitsee tilan kiinteistötunnuksen. Havaintoja. Tilan pinta-ala on oikein. Laskuri kertoo että jaksollisessa mallissa tilalta huuhtoutuu enemmän typpeä ja fosforia vesistöön, mikä pitänee paikkansa.

Sitten kiistanalaisempia tuloksia. Laskuri väittää että tilan hiilivarasto kasvaisi 50 vuodessa enemmän jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa ja että tilan arvo olisi molemmissa malleissa suunnilleen sama. Sitä ei kerrota miten arvo on laskettu.

http://95.216.222.154/

Laskurin pitäisi olla sellainen, että käyttäjä itse määrittelee lähtöarvot, kuten vuotuiset kasvut, kulut ja kiertoajat. Laskenta ei saisi olla musta laatikko, jonka sisälle ei pääse kurkistamaan.

Ei ole hyötyä, jos luulee hyötyvänsä pienaukosta, jotka taimettuvat heikosti. Siinä mielessä metsälaki lähtee väärästä olettamasta. Jos pienaukossa on kehittyvä taimisto valmiina tai kohde on herkästi taimettuva ja uudistuva, kysymys on eriasiasta.

Katselin tuossa metsää, joka neuvojan toimesta ohjattiin avohakattavaksi. Näin ei kuitenkaan toteutunut. Tällä hetkellä metsä tuottaa hyvässä kavussa olevaa tukkia. Pusikot eivät haittaa, raivaustarvetta ei ole ja hakkuu voidaan toteuttaa vanhoilta urilta.

Ei oikein houkuttele neuvojien ehdotukset. Ei ainakaan avohakkuu, mätästys, kuusen istutus ja lehtipuiden poisto. Kovin yksipuoliseksi metsänhoito jää ja vaihtoehtoa tarjoillaan melkein joka paikkaan.

Sitä vastoin Timppa kertoo sekametsistään ja onhan niihin hänen kertomillaan hoitotavoilla hyvät mahdollisuudet.