Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 7,321 - 7,330 (kaikkiaan 10,202)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Timppa

    Sodassa hävitetyt Karjalan metsät varttuivat hyvin kirveen koskematta, tarua vai totta?

    Siellähän aukot ja muokkaus oli tehty perusteellisesti.  Ainakin pusikon kehittymiselle oli ideaaliolot.  Näkyi myös hirvikannasta, joka alkoi aikanaan riittävästi kasvettuaan purkautua Suomen puolelle.

     

    Jovain

    Kukapa sitä omaansa moittisi, tekee sitä mihin on opetettu. Jaksollista hyvinkin 50-70 vuoden ajalta. Harvoilla on kokemusta tuon ajan takaa, hyvin ovat kelvanneet sen ajan metsät ja vielä jaksottaisen metsinä säännösteltyinä pinoon. Nyt ei enää säännöstellä, metsät pusikoituvat ja metsien tuotto/kasvu on todettu laskeneen.

    Mitä enemmän avohakataan, viljellään ja maata muokataan, sitä enemmän pusikoituminen ja pintakasvillisuus muodostuu esteeksi. Pusikoituminen valtaa uudistamisen jälkeiset metsät, hallussa pitoon ei riitä 1-4 hoitokertaa, ei kemerat. Yhsinkertaisesti kapasiteetti ei vaan riitä joka paikkaan ja ollaan valmiit luovuttamaan metsänhoidosta. Toisaalta toisessa ääripäässä jopa kehuskellaan kemeroilla.

    Timppa

    Maksimaalinen rahantulo ei ole sama asia kuin maksimaalinen tuotto prosenteissa.  Väärinkäsitys jk:n kannattavuudesta johtuu tuosta.

    Juuri näin.  Kyllä muuten maksimaalisella kasvulla ja maksimaalisella rahantulollakin on vahva korrelaatio.   Kun metsiä on kasvattanut riittävän kauan jaksollisella, kuten Suomessa tämän hetkinen tilanne on ja huolehtinut taimikoiden hoidosta, niin rahantulolta ei voi välttyä.  Parasta asiassa on, että kehitys paranee vain jatkossa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kyllä, ja tuohon voi lisätä huomion josta harvemmin puhutaan: jalostettu siemen alkaa vähitellen parantaa myös luontaisesti uudistuvia metsiämme, koska siitepölyn mukana jalostushyöty leviää.

    Timppa

    Mitä enemmän avohakataan, viljellään ja maata muokataan, sitä enemmän pusikoituminen ja pintakasvillisuus muodostuu esteeksi. Pusikoituminen valtaa uudistamisen jälkeiset metsät, hallussa pitoon ei riitä 1-4 hoitokertaa, ei kemerat.

    Tällaista en ole havainnut.   Yleensä 2 perkauskertaa riittää meillä.  Joskus riittää yksi ja joskus ei tarvita sitäkään.  Täystiheänä kasvatetut metsät pitävät heinikon ja pusikon kurissa.  Nopea uudistusvaihe ja ajoissa tehty varhaisperkaus säästävät jatkossa monelta vaivalta.

    Selvää on tietenkin, ettei maata saa muokata liikaa.  Meillä kasvatetaan metsiä tavanomaista pitempään, mikä tietysti auttaa.  Uudistusvaihetta on vähemmän.

    Jovain

    Samaa mieltä, mutta myös peesaan mielelläni. Timppa pääset mäntymaillasi vähemmällä tamppaamisella. Omalta kohdaltani olen kyllästynyt tamppaamiseen ja otan peitteisen vaihtoehdon käyttöön aina kun se on mahdollista. Ja annan ns. luonnon kynnysarvon hoitaa tamppauksen. Näin kerrot myös täystiheinä ja pitemmillä kiertoajoilla hoitavasi metsiäsi. Päästään samaan, kun viljellyt metsät saadaan kasvu ja tuotto vaiheeseen.

    Timppa

    Samaa mieltä, mutta myös peesaan mielelläni. Timppa pääset mäntymaillasi vähemmällä tamppaamisella. Omalta kohdaltani olen kyllästynyt tamppaamiseen 

    EI meillä noin käy.  Kyllä mäntymaillakin tarvitaan yleensä 2 perkausta.  Joskus 3, kun  koivua tulee paljon.  Joskus selviää yhdellä.

    Joskus kuusikkoa ei tarvinnut perata kertaakaan, kun hirvet ovat syöneet koivut.  Yleensä lehtomaisellakin kankaalla selviää 2 perkauksella.

    Perkauksissa avainasiat ovat siis nopea uudistus ja mahdollisimman etuajassa tehty varhaisperkaus.  Silloin vesakko ei ole ennättänyt juurtua ja seuraava perkauskin on helppo.  Eikä sitä aina edes tarvita.  Joskus tehdään tuo varhaisperkaus niin ajoissa, ettei saa vielä Kemeraa.  Saahan sen sitten seuraavalla kerralla, jos järjestelmä on vielä voimassa.

    Viime vuonna oli hyvä myyntivuosi ja tehtiin kaikki mahdolliset perkaukset.  Oli 31 ha.  Nythän on hyvä, kun tekijöitä riittää.  Meilläkin hommia teki MHY:n kaveri, metsäyhtiön porukka ja vielä yksityinen.  Ei tarvitse itse ”tampata”.

    Puuki

    Kasvuun lähtenyt viljelty metsä  ei tarvi kyllä koskaan 4 th-kertaa. Max. on 2-3 kertaa rehevillä mailla.

    Jean S

    Onko Timpalla juurikaan savimaita metsänpohjana?

    Gla Gla

    Minulla on savimaita. Kun taimikon perustaa fiksusti, pari kertaa voi joutua heinäämään/varhaisperkaamaan (joskus noiden erottelu on vaikeaa) ja sitten pari  raivausta eli neljä voi olla ihan realismia. Toki joskus heinikko torjuu vesakoitumista tehokkaasti ja sorkkaeläimet viimeistelee. Se on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä olen joillain luontaisilla aloilla joutunut tekemään. Kun aika menee heinäys/varhaisperkuussa taimien etsimiseen ja varomiseen, ettei vahingossa niitä harvassa kasvavia taimia, tulee mieleen uudistaa metsä jatkossa jollain toisella tavalla.

    Eikä siinä vielä kaikki. Taimikon harvennusvaiheessa on käsissä erirakenteinen sekametsä, jossa jätettävien yksilöiden valkkaamiseen menee aikaa ihan eri tavalla kuin tasarakenteisen puuston kohdalla. Toki lopputulos voi olla oikeinkin hyvä, mutta vaivoja ei kannata kuvitella säästävänsä, eikä työtä teettää ostopalveluna.

Esillä 10 vastausta, 7,321 - 7,330 (kaikkiaan 10,202)