Lähinnä on keskusteltu istutettujen metsien eduista  . Tilanne paranee vielä ,kun istutuksin pyritään sekapuustoisuuteen ja kestävämpiin ratkaisuihin jk-menetelmään verrattuna.

Murheet ovat kokonaan jk:n puolella. Keski-Euroopan täystuhot jk-metsissä ovat edustava esimerkki menetelmän riskeistä ,jotka korostuvat ilmaston lämpenemisen myötä. Jk-metsien vallitseva puulaji on kuusi. Jaksollisessa kasvaa paljon muitakin puulajeja, jotka parantavat puuston kestävyyttä yleisesti tauteja ja hyönteistuhoja vastaan . Näitä taustoja vasten tuskin kukaan on niin hölmö ,että pyrkisi valitsemaan huonomman vaihtoehdon ja vaihtaisi jaksottaisen menetelmän  jk-vaihtoehtoon.

Jos minulla olisi 20ha uudistuskypsää metsää ja talouspuoli ei riipuvainen puukaupoista niin aivan sama vaikka takkiinkin tulisi niin en sitä alkaisi tehotuotanto puupelloksi tekemään vaan urheilumielessä moottorisahahakkuilla, hankinta kaupoilla myyskentelisin sitä jatkuvankasvatuksen ja pienaukkojen sekoituksella hoidellen. Myöskin sekapuustoisuuteen pyrkien. Parhaat ja elinvoimaisimmat puut saisivat kasvaa niin isoiksi kuin potkua riittää, siinäkin viis veisaisin talouslaskelmille ja markkinavoimille. Mutta mulla ei oo kuin taimikoita niin keskityn nyt siianpilkkimiseen ja sekin on vähintään yhtä mukavaa.

Juuri näin. Tässä ei ole siitä, voiko palkkatyöllä tai perintörahoilla maksaa metsätalousharrastukset. Kyse on siitä, mitä eri ratkaisuista metsässä seuraa. Kun tietää, voi päätökset tehdä omista lähtökohdistaan. Huonompi juttu on tehdä päätöksiä väärillä lähtöarvoilla, oli sitten tavoitteena harrastaa metsänhoitoa tai pyrkiä kannattavaan toimintaan.

”Suorittavalle on kauhiast kerääntynyt  harmia. Miten jaksat noista kaikista  laskea urokset ja niiden vaatimien  rykimis mahdollisuudet.    Älä nyt enää lisää  paineitasi  kun ovat  toukat  ja perhosetkin,  saattaa haratkin nauraa jossain Slovakiassa ja Ranskassa sorkkien laskijalle  mutta  älä välitä.  Onko suorittavalla  miten suuret  jk mehät Romaniassa  ja  onko siellä Moldovankin puolella?”

Suorittava otti esiin relevantteja näkökulmia. Mielestäni niiden kohdalla ei kannata heittää juttua leikiksi tai vaieta sitä kuoliaaksi, vaan myöntää tosiasiat.

Löytyykö Suomesta vielä metsätaloudenharjoittaja, joka ei ole huomannut pystykuivien kuusien määrän nopeaa lisääntymistä, Ahvenanmaalla ja saaristossa yleistyvää mäntyjen kuolleisuutta, tuholaisten leviämistrendiä yms. oireita, joita etelämpänä jo kärsitään toden teolla. Miksi oma ideologia reagoi tähän kehitykseen kieltämällä, kun pitäisi miettiä ratkaisuja. Tällaista itsetutkiskelua kannattaa tässäkin suhteessa harjoittaa.

(oma edit, tulee liikaa viestejä samaan kohtaan, keskustelu voi häiriintyä)

Täältä kun katsoo, niin kirjanpainajatuhojen torjuntaan jopa suositellaan jk:hon siirtymistä. Kertokkee tok jos on parempata tietova.

https://projects.tuni.fi/uploads/2021/03/ff0384a1-kuitunen_pekka_metsatuhot_jatkuvassa_kasvatuksessa_jatkas_webinaari_25.03.2021.pdf