Yksi asia on nämä Kärkkäisenkin esille tuomat koivujen hävittämiset paljon ennen päätehakkuu vaihetta. Ettei vain tulisi yhtään raivattavaa. Aika vähän selviää päätehakkuuseen rauduskoivua ylipäätään. Ja sitten niitä kuitenkin pitäisi muutama olla lähettyvillä. Kuusikoissa ei ole siedetty yhtään koivuja ja sitten se näkyy kun niitä haluttaisiinkin.

On ollut positiivista nähdä, että palstalla on nykyisin yhä enemmän niitä, joilla on aivan realistiset ja käytännönläheiset näkemykset metsien hoitoon. Aika paljon kun on ollut niitäkin, joilla vastaavia näkemyksiä ei syystä tai toisesta ole.

Mm näin kirjoitettiin Keskusmetsäseura Tapion vuosikirjassa 1913:

Metsän kylvö ja istutus vaatii kyllä työtä ja vähän rahaakin, mutta pääoman sijoitus metsätalouteen on varma, sillä metsä kasvaa hyvinä ja huonoinakin vuosina ja antaa sadon, jonka arvo yhä nousee ja enin juuri missä viljelys on enin levinnyt.

Kirjoittaja oli Nils Thome.  Otsikko oli Metsän kasvatus, yksi aikamme varmimmista rahan sijoittamistavoista.

Joo kyllä se metsänhoito on keksitty jo aikaa sitten eihän se vaikeaa ole. Kyse on pitkälti yksityiskohtien osaamisesta. Omalla kohdalla pidän kovempana temppuna metsien ostamista lainarahalla niin että elän niillä tänä päivänä perheeni kanssa tyytyväistä elämää. Metsien osto se sitä suunnittelua on vaatinut rahoituskuvioiden ja oikeanlaisiin metsien tarttumisen suhteen. Lähinnä että niistä on pystynyt rakentamaan kokonaisuuden jolla pärjää nyt ja tulevaisuudessa.

Niin Perko, kyllähän siellä Keski-Euroopassa niillä isoilla ja tosi vanhoilla tammilla rahaa saa, ja voi harjoittaa jk:kin, mutta täällä Suomessa on valitettavasti sellaiseen hieman huonommat ilmastolliset edellytykset, – vai mitä?