Turhaan Kurki pelkää kommunistista vallankumousta. Sen etsikkoajat olivat itsenäisyyden alussa ja  sotien jälkeen. Aika ja aatteet ovat tuon jälkeen muuttuneet, pitäisi Kurjenkin se ymmärtää.

Kommunismi on täällä ja sen nimi on osuuskunta kuten osuusmeijerit jotka omistavat Valion. Kyseinen firma sitten nujertaa kaikki kotimaiset pienmeijerit ja juustolan sekä ulkomaiset tulijat, koska sillä on monopoli.

Suomessa sitten on suurin työllistäjä palvelutuotanto n.70% se tarvitsee asiakkaita joilla on rahaa ja intoa käyttää sitä.

Kuten aiemmin kommentoin, Suomessa elää edelleenkin tutkimusten mukaan yksi maailman onnellisisimmista kansoista. Yksilötason murheista ja katkeruudesta huolimatta.  Tuohon onnellisuuteen ei tarvita suunnatonta omaisuutta, vaikka moni niin luulee. Paremminkin tuntuu siltä, että liiallinen varallisuus, sen haaliminen ja sen menettämisen pelko ovat tuon aidon onnellisuuden esteitä. Köyhä on onnellinen , kun saa mahansa täyteen, vaatteet päälleen ja katon päänsä päälle.

Ollaan tyytyväisiä että ollaan hengissä eikä ole koronaa. Kaupassa saa valita kenen maitoa ostaa ja millä rasvaprosentilla ja laitetaanko laktoosilla vai ilman. Elintasomme on aivan riittävän korkea, mutta miten pitkään? Murtuileeko konsensuspolitiikan aika laajemminkin kuin vain työehdoista sovittaessa? Avoimia kysymyksiä riittää. Siinä mielessä olen Kurjen kanssa samaa mieltä että AY-liike vaikuttaa monesti välittävän lähinnä työssä olevista – ei niinkään työttömistä, vaikka kaikki he ovat jäsenmaksua maksaneet.

Suomen idänkaupan loppumiseen liittyy perustavan laatuinen väärinkäsitys. Se ei johtynut mistään Neuvostoliiton ja jatkona Venäjän ulkomaankaupan yleisestä lakkaamisesta. Kyllä maa kävi kauppaa koko siirtymäkauden ajankin. Suomen Clearinkauppa (tavaranavaihto)  alkoi yskiä jo 1980 lopulla, sillä Neuvostoliitto alkoi ostaa halvempaa tuontitavaraa maailmanmarkkinoilta, sillä Suomen palkkakustannusten hurjan nousun vuoksi suomalainen tavara oli hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta jo tuolloin.

Kun Neuvostoliitto romahti 1990, Venäjä sitten siirtyi ulkomaankaupassaan valuuttapohjaiseen kauppaan 1.1.1991 myös Suomen kaupassa, jolloin tuonnista päättivät nyt yritykset ei hallinto ja Suomi oli näin 40% palkakorotusten seurauksena hinnoitellut itsensä ulos Venäjän markkinoilta. Maailmanmarkkinoilta sai halvemmalla.