Keskustelut Luonto Metsä meidän jälkeemme

Esillä 10 vastausta, 191 - 200 (kaikkiaan 237)
  • Metsä meidän jälkeemme

    Merkitty: 

    Emeritusprofessori Sixten Korkman valitsi tietokirjallisuuden finlandiapalkinnon saajaksi ”Metsä meidän jälkeemme” teoksen.

    ”Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin elintilastaan taisteleva helmipöllökin.”

    https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/vuoden-2019-tietokirjallisuuden-finlandia-palkinto-metsa-meidan-jalkeemme-teokselle/

  • Gla Gla

    Ei ihmiset riitele, vaan pohdin kirjoittajan motiiveja tai keinoja luoda mielikuvia. Tässä tapauksessa menetelmä on sama, jotta Erkki Lähde soveltaa kirjassaan Metsän jatkuva kasvatus. Kuvat ja esimerkit jaksollisesta kasvatuksesta edustavat epäonnistuneita kohteita. Niihin tarjotaan ratkaisuna jatkuvaa kasvatusta. Sitä ei tarkastella, millaisia ongelmia jatkuva kasvatus toisi tullessaan. Kirjan kuvia katsomalla kyllä huomaa heti, että yhdessäkään ei ole alikasvoksena koivua tai mäntyä.

    Sama toistuu tässä kirjassa. Otetaan esiin epäkohtia ja esitetään niihin ratkaisu. Esimerkiksi luontoarvojen tai hiilinielujen osalta ratkaisuna on pudottaa hakkuut 40-65 miljoonaan kuutioon. Mitä muuta tästä seuraisi kuin hakkuiden väheneminen eli luonnon rauhoittuminen, sen tarkastelua ei haluta tehdä. Eli onko vanha keino sittenkin parempi kuin uuden mukanaan tuoma pussillinen uusia ongelmia.

    Jaksollisen kasvatuksen ongelmiinkin on ratkaisu, yritys nimeltä Arvometsä Oy. Sen osakas, Itä-Suomen yliopistossa vaikuttava kaveri on luonut yritykselle ohjelmiston, jolla simuloidaan metsän kasvua eri käsittelyvaihtoehdoissa. Kirjassa esitetään, että tämä on hyvä asia. Kirjassa ei pohdita sitä, voisiko kyseessä olla samanlainen ”sellutehdas” kuin muutkin yksityiset yritykset, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa löytämässään markkinatilanteessa. Kirjan mukaan Arvometsä on menestyvä yritys. Yrityksen asiakkaiden menestystä ei arvioitu.

     

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Gla kirjoitit nätisti, ei osoitellen etkä käyttänyt sanaa valehtelija. Tämä hyvä, netissä keskustelut kiihtyvät nopeasti.

    Jk-alan yritykset ovat kyllä saaneet runsaasti myönteistä julkisuutta ja ilmaista mainosta.

    Timppa

    Nyt olisi hyvä tehdä analyysi siitä, mistä kasvun kiihtymisen tasaantuminen voisi johtua ja mitä sen vauhdittamiseksi tulisi tehdä. Ikärakenne, metsien hoito ja turvemaan metsät ovat avainkysymyksiä.

    Maallikkona ja eri-ikäisten metsälöiden kasvulukuja tarkastelleena on täysin selvää, että suuri osa Suomen kasvatusmetsistä on ohittanut kiihkeimmän kasvun vuodet.  Myös päätehakkuumetsiä on entistä vanhempia ja hidaskasvuisia.  Uudistushakkuita on viime vuosikymmeninä tehty tarpeeseen nähden vähemmän.  Siis metsämme ovat keskimäärin vanhentuneet, mistä on seurannut kasvun tsasaantuminen.  Ei kyse ole tämän kummemmasta asiasta.

    Jos tavoitellaan vuosikasvua 150 miljoonaa kuutiota, niin yhtälö on vaikea.  Harvennuksia ei vähentää, koska tämä johtaisi kasvun taantumiseen jatkossa.   Pitäisi siis lisätä uudistushakkuita, jotta päätehakkuuikäisten metsien tilalle aikanaan syntyisi uusia nopeakasvuisi kasvatusmetsiä.  Siis periaatteessa pitäisi hetkellisesti tehdä lisää uusistushakkuita vaikkapa 50000 ha, mistä suraisi lisähakkuita jotain 12 miljoonaa m3.  Siis hakattaissin lähes koko kasvu.  Ainoa teoreettinen mahdollisuus olisi käyttää metsiin herjasti lannoitteita.  Vesitöjen tila taas saattaisi kärsiä.  Mielestäni se 150 miljoonaa m3 kasvua vuodessa on mahdoton utopia.

    Gla Gla

    Minä en tiedä, mitä Johannan mainitsemissa tutkimuksissa on todettu. Toki 150 miljoonaa on luku, jota korostetaan markkinahenkisesti sanalla ”jopa” eli se lienee jonkinlainen teoreettinen maksimi. Mutta mitä veikkasit vuonna 1960 kasvupotentiaaliksi, kun kasvu oli silloin 50 milj.-m3 ja poistuma kasvua suurempaa? Kuulostiko kasvun tuplaantuminen siitä huolimatta, että poistuma kasvaa 60 > 80 milj. m3 50 vuodessa realistiselta?

    Ympärille katsomalla kasvu on otettavissa lannoitusten lisäksi nykyistä paremmasta taimikoiden hoidosta ja puulajivalinnoista. Ihan näin otsanahalla vertaamalla hiukan myöhässä perattuja tms. rästikohteita omiin onnistumisiin, ero on huikea ja tuntuu, että puuston kasvaessa hyvin, kasvun eroa on turha arvioida millään pienillä prosentuaalisilla eroilla rästikohteisiin verrattuna.

    Täytyy myös muistaa, että sekä puuston kasvun kasvu, että puuston määrän kasvu jatkuu nykyiselläänkin ja se kasvattaa puuntuotannollisen hakkuumahdollisuuden pian yli 90 milj.kuution.

    Timppa

    Tiedän tietysti, että on toki aina mahdollista parantaa toimintasa, mutta jossain kohtaa se parantaminen maksaa enemmän kuin sillä saatava tulo.

    Minun käsitykseni prustuu siis siihen, että meillä on edustava otos eri-ikäisten ja erilaisten 0-100+ ikäisten kasvennusteita.  Niiden perusteella pystyy aika tarkkaan arvioimaan teoreettisen maksimin, josta sitten on tehtävä tietysti vielä vähennyksiäkin.

    Osasivatko ne Harsintajulkilausuman antaneet ennustaa Suomen mesien kasvua.  Eivät tietenkään.  He tiesivät kyllä, että jaksollinen kasvaa paremmin.  Olihan sitäkin harjoitettu vaikka kuinka kauan.  Heillähän oli lähtökohtana kuitenkin luontainen uudistus.  Siis männyllä siemenpuuhakkuut ja kuusella suojuspuuhakkuut.  Etenkin kuusen suojuspuuhakkuu on aika hidas uudistamistapa.  Eivät he pystyneet ennustamaan kasvunlisäykseen merkittävästi vaikuttavien  tekijöiden: autojen ja metsäteiden sekä taimituotannon yllättävän nopeaa lisääntymistä.  Tämä helpotti ratkaisevasti metsänviljelyä.  Eivätkä he varmaakaan osanneet ennustaa massateollisuuden voimakasta kasvu, mikä takasi harvennuspuulle varman kysynnän.

    Pelkistettäen voidaan todeta, että Suomen metsien kasvupyrähdys perustui näihin  kolmeen tukijalkaan, kasvatustavan muutokseen, tehostuneeseen metsänviljelyyn, mikä johtui menetelmien ja logistiikan kehityksestä sekä massateollisuuteen, mikä varmisti oikeaikaiset harvennukset.  Nyt ei tuollaisia mahdollisuuksia ole enää  käytettävissä.  Jos istuttaisin 3000 tainta/ha, ei se metsä kasva yhtään enempää.  Päin vastoin kasvu on verkkaista ja ainespuuta kertyy vähän.    Hyvä, jos joskus päästään kokonaiskasvuun 120 miljoonaa m3 vuodessa

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Pohjoisen metsät ml. Osaran aukeat ja ojitetut suometsät ovat nyt kiihkeimmän kasvun vaiheessa. Jos liian vanhoja metsiä on, ne ovat pääasiassa eteläisessä Suomessa? Pitäisi silmäillä viimeiset VMI-tulokset niin tietäisi missä hakkuurästit oikein ovat. Juuri vähän aikaa sitten oli YLE:llä kohuotsikoita että etelässä on hakattu enemmän kuin kasvaa ja metsät ovat mukamas päästölähteitä. Kun siitä kasvusta ei voida tehdä johtopäätöstä kuinka paljon voi hakata, vaan pitää tehdä ennuste. Jos tosiaan 1960-luvulla olisi hirttäydytty kasvun mukaisiin hakkuisiin, niin nyt olisi meidän metsäkuva ihan toinen. Jotkut turhat ojitukset olisi voitu jättää tekemättä, mutta sitä ei tiedetty silloin.

    Lannoitteiden teko vaatii fossiilisia panoksia ja toistuessaan usein se voi olla vesistölle riski. Tuolla jossain toisessa ketjussa laskeskelin, että 150 miljoonaa olisi kyllä saavutettavissa, mutta se edellyttää mm. että:

    – uudistetaan pääasiassa avohakkuulla, muokataan ja viljellään, aina jalostettu siemen (!),

    – nykyisiä taimikoita ja nuoria metsiä hoidetaan hyvin, muuten luonnonpoistumat kasvavat,

    – hirvieläinpolitiikassa vielä napakammin haltuun vhp ja hirvi, pohjoisessa myös poro,

    – turvemaista tuhkalla lisää tehoja irti,

    – joutomaiden metsitys (nollaa metsäkadon päästöt, yli 3 milj. ekv. vuodessa).

    Jätkä

    Fakta on kuitenkin, että elävä metsä lasvaa. Mitä enemmän meillä on kasvukuntoista metsää, sitä isompi on vuosikasvi – vaistämättä.

    Joku koittaa kovastikin vakuuttaa, että puu lopettaa kasvunsa, mutta kyllä se – iästä riippumatta – kasvaa niin kauvan kuin siinä on vihreää. Jos latvus on elinvoimainen, kasvua on vaikeaa lopettaa.

    Kun puusto ikääntyy ja järeytyy, sen vuosilustot saattavat ohentua, mutta silloin käytännössä pohjapinta-ala on liian suuri. Siihen auttaa harvennus ja kasvu jopa elpyy, kun koneisto on kunnossa.

    Gla Gla

    Timppa: ”Tiedän tietysti, että on toki aina mahdollista parantaa toimintasa, mutta jossain kohtaa se parantaminen maksaa enemmän kuin sillä saatava tulo.”

    Toistaiseksi lannoitusta ja jalostetun taimimaterialin käyttöä pidetään kannattavana. Samoin ajoissa tehtyjä raivauksia. Noista mikään ei siis aiheuta kannattavuuden heikentymistä olettaen, että puulle riittää kysyntää.

    AJ:n listasta myöskään hirvieläinpolitiikan järkevöittäminen ei ole yhteiskunnallinen lisäkustannus.

    ”Minun käsitykseni prustuu siis siihen, että meillä on edustava otos eri-ikäisten ja erilaisten 0-100+ ikäisten kasvennusteita.  Niiden perusteella pystyy aika tarkkaan arvioimaan teoreettisen maksimin, josta sitten on tehtävä tietysti vielä vähennyksiäkin.”

    Ennusteet perustuvat toteutuneista kasvuista laadittuihin malleihin. Niissä katsotaan siis ajassa taaksepäin, vaikka kyse on tulevaisuudesta.

    ”Osasivatko ne Harsintajulkilausuman antaneet ennustaa Suomen mesien kasvua.  Eivät tietenkään.  He tiesivät kyllä, että jaksollinen kasvaa paremmin.”

    Eivät he tietääkseni ennustaneetkaan kasvua 50 vuotta eteenpäin. Kyse oli siitä, että kasvu ja puun tarve eivät kohdanneet ja asialle piti tehdä jotain. Se taas mahdollisti myöhemmän kehityksen puuston kasvun kehityksessä.

    ”Pelkistettäen voidaan todeta, että Suomen metsien kasvupyrähdys perustui näihin  kolmeen tukijalkaan, kasvatustavan muutokseen, tehostuneeseen metsänviljelyyn, mikä johtui menetelmien ja logistiikan kehityksestä sekä massateollisuuteen, mikä varmisti oikeaikaiset harvennukset.  Nyt ei tuollaisia mahdollisuuksia ole enää  käytettävissä.”

    Kaisa ampui viisi laukausta ohi. Marte, Dorothea ja Hanna ampuivat 2-3 ohi. Kaikilla oli samanlainen kivääri ja samanlainen taulu. Kaikki kunnioitus Kaisan osaamiselle, mutta parempaankin oli mahdollisuudet. Kaisakin tiesi sen.

    Minä en ole ollenkaan varma siitä, että edes minun toimet metsässä ovat kustannuksiin nähden optimaalisia, vaikka menetelmiä ei olisikaan tarvetta muuttaa.

    Timppa

    Vähän tilastotietoa  (ikäluokat 8-53 tavallisia hyvin hoidettuja kasvatusmetsiä, näitä vanhemmat kasvaneet enemmän Luojan hoidossa)   ensin ikä ja sitten kasvu m3/ha/v:

    MT-kuusikot: 13/2,6;17/5,7;19/9,4;20/9,0;29/12,0;45/9,4-10,6;53/6,9-8,2;85/6,8;106/5,5

    OMT-kuusikot: 8/2,1;14/3,8;20/10,2;24/12,9;39/14,3;44/11,9;49/11,3;76/10,1;83/8,4

    VT-männiköt: 12/7,3;16/7,5 (em ovat perkaamattomia) 18/6,4;26/7,0;53/5,7;90/5,4;99/4,0-4,5;109/3,9

    MT_männiköt: 34/8,9;41/7,9;45/7,1;49/5,6;99/4,2;114/4,1

    Siis nämä eivät ole ennusteita vaan metsäntutkijoiden mnien mittausten perusteella laatimia kasvuarviota, joissa tietenkin on hajontaa kumpaakin suuntaan.   Hyvillä taimilla ja hyvällä varhaisperkauksella saa lisäkasvua huonoon verrattuna, mutta varhaisperkausta ei aina meillä tarvita kuten lukijain kuvista näkyy.  Sekametsä on tehokas tapa lisätä kasvua.

    Kuten näkyy kiihkeimmän kasvun vaihe on vuosina 20-50.  Metsien kokonaiskasvu riippuu siis paljolti siitä kuinka paljon näitä on.

    Gla Gla

    Kokonaiskasvussa on monta tekijää, joista ikäjakauma on yksi.

    Mutta mitä nuo luvut tarkkaan ottaen ovat? Onko puustotietonne istutettu tutkijoiden kasvumalleihin vai teidän metsissä mitattuja kasvuja? Jos ovat ensinmainittuja, ne mielestäni ovat myös ennusteita siitä, miten metsät tällä hetkellä kasvavat. Siinä tapauksessa puolestaan tiedot perustuvat aiemmin mitattuun tietoon puuston kasvusta eli menneisyyteen. Oletettavasti seuraavan sukupolven puusto hyvin hoidettuna kasvaa paremmin kuin kasvumallien mukaan pitäisi. Mottiinkin päivitettiin jokunen vuosi sitten mahdollisuus valita aiempaa paremmin kasvavien mallien käyttö, kun saatiin riittävästi tietoja istutusmetsien kasvusta. Aiemmin mallit perustuivat luontaisesti syntyneiden metsien kasvuun ja olivat pahasti alakantissa viljelymetsien kasvua arvioitaessa.

     

Esillä 10 vastausta, 191 - 200 (kaikkiaan 237)