Keskustelut Harrastukset Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet hirvieläinten kannansäätelyssä

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 681)
  • Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet hirvieläinten kannansäätelyssä

    Nimimerkki  ”Taviokuurna” nosti vieraslajikeskustelussa esiin aivan avainkysymyksen:

    ”Tällä hyvällä palstalla mouruaminen ei auta meitä, miten saamme asian julkiseksi, keskusteluun ja päätöksiin?”

    Metsänomistajat/ maanomistajat on täydellisesti pelattu ulos pöydistä, joissa tehdään päätökset hirvieläinten kannansäätelystä. Mitä sitten voidaan tehdä asian korjaamiseksi?

    Ensiksi nostaisin uudestaan esiin Tiina Lietzenin kolumnin ”Maanomistajat ovat vellihousuja”. Siinä on asian ydin, kukaan muu ei pidä maanomistajien puolta, kuin maanomistajat itse.

    Metsänomistajiakin on yli puoli miljoonaa, mutta joukko on hajanainen, ettei mitään yhteistä köyttä ole löytynyt vedettäväksi, edes tässä asiassa. Jotkut saattavat luulla, että jokin etujärjestö tai puolue ajaisi maanomistajien puolesta tätä asiaa, mutta näin ei valitettavasti ole. Ei tämä asia olisi näin surkeassa jamassa, jos joku taho olisi oikeasti yrittänyt korjata sitä.

    Tiina kirjoitaa palstalle harvoin, mutta asiaa. Hän herätteli porukkaa, että lausuntokierroksella oli Metsäkeskus alueelliset metsäohjelmat 2021–2025, joihin pyydettiin kommentteja. Toivottavasti mahdollisimman monet metsäomistajat käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen. Kiitos Tiinalle!

    Toisena nimenä nostaisin Annelin. Hän pyrkii vaikuttamaan myös muualla kuin ”muoruamalla” tällä palstalla, omilla kontakteillaan ”metsäpiireissä” ja sosiaalisessa mediassa, oikomaan vääriä käsityksiä ja jakamaan faktaa. Kiitos siitä!

    Kolmantena nostaisin nimimerkki ”Puunhalaajan”. Hän pyrkii myös vääntämään sosiaalisessa mediassa liikkuvia virheellisiä ”tietoja” oikeille jengoille. Lisäksi huomasin, että hän sai jokin aika sitten samanlaisen ahaa-ilmiön kuin itse vuosia sitten, eli mitä hyötyä tällä palstalla ”mouruamisesta” saattaa olla ja ryhtyi sen seurauksena reippaasti konkreettisiin toimenpiteisiin. Kiitos myös ”Puunhalaajalle”.

    Näin vaikutetaan!

    Toivottavasti tämä asiallisesti vaikuttavien lista alkaa kasvaa vauhdilla. Jos metsänomistajista vaikka vain yksi promille saataisiin aktiivisesti ja systemaattisesti ajamaan asiaa, niin se olisi valtava joukko.

    Kainuun ja Karjalan tätä ”vaahtoamista” ihmetteleville tiedoksi, että täällä yhteenlaskettu hirvi+valkohäntäpeura+metsäkauris-tiheys on keskimäärin luokkaa 100 / 1000 ha. Siellä taitaa ola 2-3?

  • Gla Gla

    ”Suorittava, ei minulle synny noista riistaviranomaisten vielä 2010 – luvulla tekemistä alueellisista suunnitelmista sellaista kuvaa, että kantaa olisi tahdottu leikata. Eikös niillä päin vastoin ole pyritty levittämään peuraa??”

    Uudessa Metsästäjä-lehdessä taas kerrotaan vallitsevasta asenteesta, ongelmatkin nähdään positiivisina asioina:

    Valkohäntäpeurakannan runsastuminen on ollut menestystarina vailla vertaa. Peurat ovat menestyneet jopa niin hyvin, että ne koetaan tihentymäalueilla suorastaan maanvaivaksi.

    http://www.metsastajalehti.fi ja sieltä Valkohäntäpeuran tie pellolta pöytään.

    Tolopainen

    Ne on nuo pojat semmosia, että eivät pysy asiassa. Onneksi  palstapoliiseja riittää joka lähtöön.

    On se kummallista että ihmisten pitäsi syödä kaikki ylimääräiset hirvieläimet.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Luken pitäisi pystyä määrittelemään riistaneuvostojen avuksi se määrä hirvieläimiä, jonka luonnonlaidunten kantokyky kestää. Olen itse ehdottanut blogissani, että pohjoisessa kaikkien hirvieläinten määrä olisi 1-2 per 1000 ha metsämaata ja etelässä 3-4 eläintä, mutta tämä määrä on varmasti metsästäjien mielestä liian alhainen. Pohjoisessa pitää lisäksi huomioida poron laidunnuksen kasvillisuutta kuluttava vaikutus.

    pystykorvat

    Yksi hirvi tuhatta hehtaaria kohden ei ole mitään. Eihän siinä ole mahdollisuutta edes hirvillä lisääntyä kun ei kumppania ole lähimaillakaan. Paljonkohan sitä hirville kelpaavaa risua (hyvin harvoin jalostettua taimiainesta) tuhannelta hehtaarilta löytyy. Ehkäpä tuhat tonnia eli miljoona kiloa. On siinä pureskeltavaa.

    Jos sitä kasvaa hehtaaria kohden vaikka vaatimattomat 10 kiloa niin siitä tulee jo kymmenen tonnia vuodessa joka riittää kahdelle hirvelle. Ja taatusti sitä maa työntää sitä ainakin sata kiloa hentaarilta ja lisäksi pari tonnia runkopuuta.  Ja heinät sun muut vatukot päälle.

    Kuten olen aiemmin kirjoittanut ovat hirvet ankarasti kurittaneet minunkin istutustaimiani mutta en sentään syyllisty älylliseen epärehellisyyteen. Peurakantaan en ota kantaa kun en ole sellaista otusta edes koskaan nähnyt. Ne ovat etelän vitsauksia.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Laskelmissa on otettava huomioon, että metsämaan pinta-ala vaihtelee kovasti hirvitalousalueesta toiseen, mutta juuri sen maan pitäisi tuottaa sorkallisille ruoka. Lisäksi suot ja jouto- ja kitumaat tuottavat jonkin verran rehua. (Metsämaan määritelmä: metsätalouden maata, ei siis vesistöä, peltoa eikä rakennettua maata, ja tuottaa puuta vähintään 1 m3 per hehtaari ja vuosi.)

    Katso pystykorvat vaikka hirvitalousalue Lappi 1. Tiettävästi hirvet löytävät toisensa sielläkin. Lappi on sen puoleen erinomainen alue hirville että siellä eivät suurpedot vie vasoja. Alueella Varsinais-Suomi 2 onkin sitten aika erilainen tilanne. Keski-Suomessa menee määrän puolesta aika hyvin, mutta naaraita on liikaa.

    http://riistahavainnot.fi/sorkkaelaimet/hirvitieto

    pystykorvat

    Lapissako eivät suurpedot vie vasoja.? Kyllä karhu taitaa niitä aikalailla verottaa. Tänäkin syksynä tapasin Kuusamossa Hyvävaaran huipulla paikan jossa karhu oli tehnyt selvää hirvenvasasta. Se muuten syö hirven siististi. Nahkaakaan ei jää jäljelle. Eikä luita. Siisti, hirvenkokoinen alue karvoja vain. Ja vieressä kulunut laikku jossa ruokailija on istuskellut.  Varmaan pitempäänkin. Otin siitä kuvankin.

    Hirvilupia oli meilläpäin niin vähän että jätin koko jahdin väliin ja ostin hirvenlihaa puolenkymmentä kiloa. Viitisenkymmentä vuotta on tullut jahtia harrastettua.

    Eivät porukoissa olleetkaan tainneet juuri enempää saada.  Laskin että  miestä päälle annos 1/9 osa isosta hirvestä ja 1/9 osa vasasta.  Tämä isossa yhteislupa-alueessa.  Ei paljon herättäne kateutta ja näyttää pyynti vielä jatkuvan.

    Planter Planter

    ”Pystykorva” totesi, ettei se yksi hirvi tuhannella hehtaarilla ole mitään, eikä kaveriakaan löydy. On se noin 25 000 valtakunnassa. Ei tuhat hehtaaria ole kuin 1,8 km säteinen ympyrä, kyllä huonojalkainenkin hirvi löytää kaverin, kun sieraimiin yltää nartun haju. Hirven turpavärkki on todella tarkka. Vaikea nähdä perusteluja sille, että näillä ympyröillä pitäisi olla vähintään 2,5 hirveä, ettei kanta vaarannu. Yksi riittää aivan hyvin.

    ”Pystykorva” mainitsee, että hänelläkin hirvet ovat ankarasti kurittaneet istutustaimia, vaikka ymmärtääkseni ei ole paljon hirviä, mutta tonnikaupalla muuta syötävää kuin viljelytaimet. En muista olivatko ne Wanhan jätkän taimikot Pudasjärvellä vai missä, jossain poronhoitoalueen rajoilla taisi olla.

    taimikot

    Tämä taimikoiden puulajijakauma kertoo karua kieltä, miten meillä varaudutaan lämpenevään ilmastoon, lisäämällä koko ajan kuusta, joka on huonoin vaihtoehto.

    Samoista VMI aineistoista, hirvituhojen osalta, Luken erikoistutkija Juho Matala on tehnyt yhteenvedon, että yksi hirvi aiheuttaa taimikkotuhoa keskimäärin 2,5 hehtaaria vuodessa, 100 000 hirveä aiheuttaa 250 000 hehtaaria eli tuplaten vuotuisen uudistusalan verran.
    Talvinen pääravinto on mänty, myös koivu maistuu talvella. Ne tonneittain kasvavat puskat, vatut ja horsmat eivät ole talvella ruokalistalla.

    Meitä metsänomistajia on välillä neuvottu putsaamaan metsästä pois kaikki ylimääräinen ruoka, ettei se vedä hirviä puoleensa. Kun ne kuitenkin liikuvat ja ainakin täällä löytävät joka taimikon, ne syövät ne viljelytaimet, jos ei muuta ole.

    Nyt on taas se vaihe, että kehotetaan jättämään mahdollisimman paljon muuta, etteivät syö viljelytaimia. Reikäperkaamaan, jättämään mäntytaimikkoon lehtipuut, jotka eivät ole mäntyjen välittömässä läheisyydessä varjostamassa, välttämään ennakkoraivausta ja jättämään ”riistatiheikköjä”. Kun näin tehdään muutama vuosi, muutetaan taas kurssia. Olette jättäneet taimikkoon kaikenlaista ylimääräistä ryönää, ruokapöytä on katettu hirville, ei ihme että taimetkin on syöty. Oma vika.

    Näin naapurin metsästävän metsänomistajan ja kysyin mitä aiot tehdä sille hirvien syömälle yli kymmenvuotiaalle mäntytaimikollesi. Ei ole varhaisperannut ja sanoi ettei uskalla koskea ja tehdä mitään. Katson muutaman vuoden jääkö jotain jäljelle. Tällaisessa tapauksessa metsänomistaja saa ”syytteen”, että hirvituho johtuu hoitamattomuudesta vaikka asia on päinvastoin, hoitamattomuus johtuu hirvituhosta.

    Planter Planter

    Takaisin asiaan:

    MTK:n aluetason ongelma tulikin jo hyvin selvitettyä. Protesteista huolimatta MTK järjesti alueelliseen riistaneuvostoon metsänomistajia edustamaan metsästäjän, jolla on riistaeläinteurastamo. Eihän yhdellä metsänomistajien edustajalla ole juurikaan vaikutusvaltaa päätöksiin, mutta tiedettäisiin edes mitä virallisissa kokouksissa on puhuttu ja päätetty.Nyt ollaan säkki päässä.

    Aromi-lehdessä metsänomistajien riistaneuvoston edustaja maalaili tulevaisuutta näin: ”Lumettomat, lauhkeat talvet takaavat myös metsäkauriiden ja villisikojen määrän kasvun – kotimaista riistaa on tulevaisuudessa monipuolisemmin saatavilla.”

    MTK lienee myös sikatilallisten edunvalvoja. Miten siihen istuu taattu villisikojen yleistyminen, jonka paikallistason edunvalvoja näkee positiivisena.

    Paikallistason jälkeen piti katsoa valtakunnantason tilannetta. Tuossa nostettiinkin esiin ”kuin Manulle illallinen” 8 vuotta elänyt MTK-keskustelu, joten poimitaan sieltä muutamia ydinkohtia.

    1.10.2013 MTK:n metsäpäällikkö Mikko Tiirola kirjoitti palstalle näin:
    Nykyisin tämä talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista. On vaikeaa ymmärtää tällä palstalla käytyä keskustelua asiasta. Minulle asia on täysin selvä. Tasaisemmalla ja pienemmällä talvehtivalla hirvikannalla metsätaloudelle aiheutetut vahingot saadaan pienenemään.”

    Viisaasti sanottu ja viisaasti vaadittu 1-2 / 1000 ha talvikanta olisi ainakin omasta mielestäni hyväksyttävissä.

    Tiirola on metsänomistajien (MTK:n) edustaja valtakunnalisessa riistaneuvostossa, joka osallistuu Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen suunnitteluun, valtakunnalliseen riistatalouden suunnitteluun sekä riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja lajien elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu- ja päivittämistyöhön.

    Mitä tuon MTK:n 2013 vaatimuksen jälkeen on tapahtunut? Hirvimäärä nousi, 2017 hirvien talvikanta oli noussut reippaasti yli 100 000:n (noin 4 / 1000ha)

    29.9.2019 Mikko Tiirola
    ”Omakohtaista kokemustakin asiasta on kuten Suorittava porras tuntuu tietävän. Aivan turha on väittää, että olisimme MTK:ssa osa hirvimafiaa. Ruotsalaisen kollegan lausunto antaa lohtua tämän keskustelun syyllistävimmille kommenteille. Ruotsin metsänomistajien pj sanoi viime syksynä, että kaikkein eniten hän nostaa hattua meidän riistakantojen hallinnalle, kun käytiin leikkimielistä Ruotsi-Suomi metsänomistajien edunvalvontakeskustelua.”

    On valitettavaa, jos keskustelu on koettu syyllistävänä, siinä vaan väkisin nousee ”tikun nokkaan” henkilö, joka MTK:n puolesta näitä lausuntoja antaa. Pyydän anteeksi. Kritiikki kohdistuu kuitenkin etujärjestöön ei henkilöön, ei MTK:ssa yksi henkilö kuitenkaan päätä linjasta.

    Mitä muuta on tehty kuin ”jyrähdetty”, että vaadimme. Minusta edellisessä kommentissa paistaa luovuttaminen ja on lähdetty selitysten linjalle. On tämä kuitenkin ihan hyvä, koska Ruotsissa on vielä huonommin. Kun aikanaan perehdyin Ruotsin tilanteeseen, niin on hyvin kyseenalaista onko se huonompi kuin lounaisen Suomen. Ilmoitetut määrät näyttävät suurilta, mutta tilastoissa oli usein vasonnan jälkeisen kesäkannan määrä ja maan pinta-alakin on 30% suurempi. Ruotsalaisen kollegan silmissä Suomen tilanne saattaa näyttää paremmalta.

    Sitten on tämä aina esiintuleva argumentti eri muodoissa:
    ”Simonkadulta käsin kun ei hirviä ammuta, vaan siinä tarvitaan metsästäjiäkin. Pelkkä räyhääminen ei yleensä johda tavoiteltuun lopputulokseen.”

    ja paikalliselta MTK:lta
    ”ala sitten itse metsästämään, niin näet mitä se on.”

    Metsänomistaja ostaa ne palvelut, jotka hänen lähtökohdistaan eivät ole järkeviä tuottaa itse. Koen, että ajan käyttö taimikoiden hoitoon on tehokkaampaa, kuin tuottaa itse hirvikannan säätelyä lähtemällä mukaan seuratoimintaan. Paikallisesti ei täällä ole pulaa metsästäjistä, joten mukaan änkeminen ei auta mitään, päinvastoin, aika on pois metsänhoitotöistä.

    Olen siis päättänyt hankkia hirvikannan säätelyn alihankintana. Tässä on vaan se ongelma, että alihankkijalle valtiovalta asettaa säätelyn alarajan, jossa vahingot pysyvät yhteiskunnan kannalta kestämättömällä tasolla, kuten valtakunnantason säätelijä itse toteaa tekemässään hirvikannan hoitosuunnitelmassa.

    Toisaalta jos raja olisi alempi ja hyväksyttävissä, niin kuitenkin yhdellä metsästysseuralla on monopoli metsissäni. Jos sillä ei olisi halua hoitaa tehtävää kunnolla en voisi tehdä mitään. Laki ja asetukset määräävät, että alihankintatyö on teetettävä tuon haluttoman alihankkijan kanssa. Samainen laki ei kuitenkaan velvoita alihankkijaa tekemään mitään, jos se ei halua.
    Jos irtisanon sopimuksen, en voi tehdä kenenkään muun kanssa sopimusta, enkä tehdä työtä itse.

    Jos seura ei hoitaisi alihankintaa tyydyttävällä tavalla, niin en voi vaihtaa tai kilpailuttaa alihankkijaa. Kuitenkin tuon isoimman tuholaisen jahtaamisesta jotkut ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja päätä kohti, joten kilpailuakin varmasti syntyisi.

    Muut alihankintatyöt voi kilpailuttaa tai valita suorittajan.

    Ajatellaan samaa palautetta ”ala sitten tekemään itse, jos et ole tyytyväinen” johonkin muuhun ostettuun palveluun.

    Jos antaisi mätästäjälle kommenttia, että nyt tulee liian korkeita mättäitä, niin kopista paukautettaisiin vastaus. Kaiva sitten lapiolla itse, jos ei kelpaa.

    Jos ei ole tyytyväinen päätehakkuun katkontaan, niin MTK sanoisi. Tee sitten päätehakkuu itse jos et ole tyytyväinen, katko mielesi mukaan, niin näet mitä se on, mitä räyhäät ja huutelet puskista.
    Näissä yhteyksissä kommentit näyttäisivät ihan älyttömiltä.
    Hirvimonopoli voi tehdä näin, kun metsänomistajalla ei ole vaihtoehtoa. Hirvikeskustelussa tällainen käytös tuntuu joidenkin mielestä ihan perustellulta ja fiksulta, kuten tässäkin keskusteluketjussa.

    Muussa edunvalvonnassa MTK saattaa olla hyödyllinenkin, mutta hirvituhoasiassa siltä ei saa apua. Ilmeisesti organisaatiossa on niin paljon ”hirvisidonnaisuutta”, että linja on skitsofreeninen, on ja pysyy.

    suorittava porras suorittava porras

    Helepottiko?🤔

    jees h-valta

    Nuo Planterin esittämät kohdat ovat juuri sitä missä MTK:hon luotto on ainakin minulla mennyt. Kun ollaan vain olevinaan metsänomistajan asialla ja todellisuudessa seistään silmät innosta kiiluen jahtiporukassa jonka toiminnasta ei kuitenkaan ole koskaan todellista pahaa sanottavana. Hiukan odottaaisi kyllä MTK:kin maksajia kuulevan enemmän kuin hyväksikäyttöpopulaa. Voin jopa luvata omaltakin kohdaltani alkavani jäseneksi jos toiminta alkaa täyttää edes alkeellisinta edunvalvonnan kriteeriä näin metsänomistajan kotimaan poliittisessa tuoksinnassa. Nytkin uhkia on hiukan enemmänkin kuin räjähtämään päässyt hirvieläinkanta.

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 681)