Takaisin asiaan:

MTK:n aluetason ongelma tulikin jo hyvin selvitettyä. Protesteista huolimatta MTK järjesti alueelliseen riistaneuvostoon metsänomistajia edustamaan metsästäjän, jolla on riistaeläinteurastamo. Eihän yhdellä metsänomistajien edustajalla ole juurikaan vaikutusvaltaa päätöksiin, mutta tiedettäisiin edes mitä virallisissa kokouksissa on puhuttu ja päätetty.Nyt ollaan säkki päässä.

Aromi-lehdessä metsänomistajien riistaneuvoston edustaja maalaili tulevaisuutta näin: ”Lumettomat, lauhkeat talvet takaavat myös metsäkauriiden ja villisikojen määrän kasvun – kotimaista riistaa on tulevaisuudessa monipuolisemmin saatavilla.”

MTK lienee myös sikatilallisten edunvalvoja. Miten siihen istuu taattu villisikojen yleistyminen, jonka paikallistason edunvalvoja näkee positiivisena.

Paikallistason jälkeen piti katsoa valtakunnantason tilannetta. Tuossa nostettiinkin esiin ”kuin Manulle illallinen” 8 vuotta elänyt MTK-keskustelu, joten poimitaan sieltä muutamia ydinkohtia.

1.10.2013 MTK:n metsäpäällikkö Mikko Tiirola kirjoitti palstalle näin:
”Nykyisin tämä talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista. On vaikeaa ymmärtää tällä palstalla käytyä keskustelua asiasta. Minulle asia on täysin selvä. Tasaisemmalla ja pienemmällä talvehtivalla hirvikannalla metsätaloudelle aiheutetut vahingot saadaan pienenemään.”

Viisaasti sanottu ja viisaasti vaadittu 1-2 / 1000 ha talvikanta olisi ainakin omasta mielestäni hyväksyttävissä.

Tiirola on metsänomistajien (MTK:n) edustaja valtakunnalisessa riistaneuvostossa, joka osallistuu Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen suunnitteluun, valtakunnalliseen riistatalouden suunnitteluun sekä riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja lajien elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu- ja päivittämistyöhön.

Mitä tuon MTK:n 2013 vaatimuksen jälkeen on tapahtunut? Hirvimäärä nousi, 2017 hirvien talvikanta oli noussut reippaasti yli 100 000:n (noin 4 / 1000ha)

29.9.2019 Mikko Tiirola
”Omakohtaista kokemustakin asiasta on kuten Suorittava porras tuntuu tietävän. Aivan turha on väittää, että olisimme MTK:ssa osa hirvimafiaa. Ruotsalaisen kollegan lausunto antaa lohtua tämän keskustelun syyllistävimmille kommenteille. Ruotsin metsänomistajien pj sanoi viime syksynä, että kaikkein eniten hän nostaa hattua meidän riistakantojen hallinnalle, kun käytiin leikkimielistä Ruotsi-Suomi metsänomistajien edunvalvontakeskustelua.”

On valitettavaa, jos keskustelu on koettu syyllistävänä, siinä vaan väkisin nousee ”tikun nokkaan” henkilö, joka MTK:n puolesta näitä lausuntoja antaa. Pyydän anteeksi. Kritiikki kohdistuu kuitenkin etujärjestöön ei henkilöön, ei MTK:ssa yksi henkilö kuitenkaan päätä linjasta.

Mitä muuta on tehty kuin ”jyrähdetty”, että vaadimme. Minusta edellisessä kommentissa paistaa luovuttaminen ja on lähdetty selitysten linjalle. On tämä kuitenkin ihan hyvä, koska Ruotsissa on vielä huonommin. Kun aikanaan perehdyin Ruotsin tilanteeseen, niin on hyvin kyseenalaista onko se huonompi kuin lounaisen Suomen. Ilmoitetut määrät näyttävät suurilta, mutta tilastoissa oli usein vasonnan jälkeisen kesäkannan määrä ja maan pinta-alakin on 30% suurempi. Ruotsalaisen kollegan silmissä Suomen tilanne saattaa näyttää paremmalta.

Sitten on tämä aina esiintuleva argumentti eri muodoissa:
”Simonkadulta käsin kun ei hirviä ammuta, vaan siinä tarvitaan metsästäjiäkin. Pelkkä räyhääminen ei yleensä johda tavoiteltuun lopputulokseen.”

ja paikalliselta MTK:lta
”ala sitten itse metsästämään, niin näet mitä se on.”

Metsänomistaja ostaa ne palvelut, jotka hänen lähtökohdistaan eivät ole järkeviä tuottaa itse. Koen, että ajan käyttö taimikoiden hoitoon on tehokkaampaa, kuin tuottaa itse hirvikannan säätelyä lähtemällä mukaan seuratoimintaan. Paikallisesti ei täällä ole pulaa metsästäjistä, joten mukaan änkeminen ei auta mitään, päinvastoin, aika on pois metsänhoitotöistä.

Olen siis päättänyt hankkia hirvikannan säätelyn alihankintana. Tässä on vaan se ongelma, että alihankkijalle valtiovalta asettaa säätelyn alarajan, jossa vahingot pysyvät yhteiskunnan kannalta kestämättömällä tasolla, kuten valtakunnantason säätelijä itse toteaa tekemässään hirvikannan hoitosuunnitelmassa.

Toisaalta jos raja olisi alempi ja hyväksyttävissä, niin kuitenkin yhdellä metsästysseuralla on monopoli metsissäni. Jos sillä ei olisi halua hoitaa tehtävää kunnolla en voisi tehdä mitään. Laki ja asetukset määräävät, että alihankintatyö on teetettävä tuon haluttoman alihankkijan kanssa. Samainen laki ei kuitenkaan velvoita alihankkijaa tekemään mitään, jos se ei halua.
Jos irtisanon sopimuksen, en voi tehdä kenenkään muun kanssa sopimusta, enkä tehdä työtä itse.

Jos seura ei hoitaisi alihankintaa tyydyttävällä tavalla, niin en voi vaihtaa tai kilpailuttaa alihankkijaa. Kuitenkin tuon isoimman tuholaisen jahtaamisesta jotkut ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja päätä kohti, joten kilpailuakin varmasti syntyisi.

Muut alihankintatyöt voi kilpailuttaa tai valita suorittajan.

Ajatellaan samaa palautetta ”ala sitten tekemään itse, jos et ole tyytyväinen” johonkin muuhun ostettuun palveluun.

Jos antaisi mätästäjälle kommenttia, että nyt tulee liian korkeita mättäitä, niin kopista paukautettaisiin vastaus. Kaiva sitten lapiolla itse, jos ei kelpaa.

Jos ei ole tyytyväinen päätehakkuun katkontaan, niin MTK sanoisi. Tee sitten päätehakkuu itse jos et ole tyytyväinen, katko mielesi mukaan, niin näet mitä se on, mitä räyhäät ja huutelet puskista.
Näissä yhteyksissä kommentit näyttäisivät ihan älyttömiltä.
Hirvimonopoli voi tehdä näin, kun metsänomistajalla ei ole vaihtoehtoa. Hirvikeskustelussa tällainen käytös tuntuu joidenkin mielestä ihan perustellulta ja fiksulta, kuten tässäkin keskusteluketjussa.

Muussa edunvalvonnassa MTK saattaa olla hyödyllinenkin, mutta hirvituhoasiassa siltä ei saa apua. Ilmeisesti organisaatiossa on niin paljon ”hirvisidonnaisuutta”, että linja on skitsofreeninen, on ja pysyy.