Panulle.

Tukkien ja pikkutukkien rajoitettu vastaanotto johtuu sahojen kesäaikaisista huoltoseisokeista . Kyseisiä tavaralajeja ei voi hakata varastoon sinistymisvaaran vuoksi . Hakkuut keskittyvät kriittisinä aikoina harvennuksille , joista saadaan niukasti tai ei ollenkaan pikkutukkia /tukkia. Jos kauppakirjaan on merkitty kaupankohteeksi pikkutukki , sitä toki tehdään , jos metsän laatu antaa siihen mahdollisuuden . Puusta maksetaan sopimuksen mukainen hinta , vaikka se päätyisi erän pienuuden tai sinistymisen vuoksi selluksi. Yhtiön ”omilla” mailla tehdään pelkkää kuitua .Pikkutukki on monesti kokonaan ohjelmasta pois (yhtiön mailla) , ellei kertymä ole suuri ja tavara päädy muutamassa päivässä sahattavaksi.

Jees, kaadappa alkukesästä muutama tukki ja seuraa sinistymistä. Herkimmällä hetkellä parissa viikossa kyljet mustia.

Pelkän pikkutukin sahuuvirmoja on ollut, aika moni on lopettanut, saanto suhteessa hake/kuoren osuuteen on heikompi. Lisäksi mutkat estävät helpommin sahuun. Aukoilla pikkutukin tekeminen latvoista siirtää vain tukkia edullisempaan hintaluokkaan, eli turpaan tulee myyjälle.

Panu, valtio ei nähdäkseni ole sotkeutumassa katkontaan tai hinnoitteluun, mutta mittaamiseen kylläkin. Suomessa puutavaran mittaamista säädellään mittauslailla. Tuskin tämä rungonosahinnoittelu lakiin kuitenkaan tulee ainakaan niin, että se olisi ainoa hyväksyttävä tapa.

Motomittauksen tarkkuus on sillä tasolla, että teknisesti rungonosahinnoittelu kyllä onnistuu.

Voin olla väärässä, mutta metsänomistajan asema saattaa rungonosahinnoittelun myötä parantua kun ei tarvitse enää pelätä, ainakaan niin paljon, että ”kallis” tukki pätkitään kuiduksi josta tietysti maksetaan vain kuidun hinta.

Jankataan nyt hieman 🙂

Tässä ei ole kyse hinnoittelusta vaan mittaamisesta. Puunostajat hinnoittelevat ja valtiovalta on tuomassa mittaamiseen rungonosahinnoittelun, eli rungonosamittauksen.

Puunostajat voivat edelleen hinnoitella leimikon aivan kuten itse haluavat ja katkominenkin on rungonosahinnoittelun myötä vapaampaa. Rungonosahinnoittelussa metsänomistaja saa tukin mitat ja laadun täyttävästä osuudesta tukin hinnan (eli rungonosahinnan) ja ostaja voi sitten pätkiä miten haluaa. Lyhyet mitat yleensä lisäävät tukin saantoa, mutta ostajat eivät ole niistä oikeasti innoissaan. Rungonosahinnoittelun/nmittauksen myötä ostaja voi katkoa puut aivan kuten itse haluaa ja metsänomistaja saa silti tukkiosuudesta tukin hinnan.

En ymmärrä mitä huonoa tässä voisi olla. Se, että meillä on mittauslaki ja että valtio pyrkii edistämään mahdollisimman läpinäkyvää hinnoittelu- ja mittaustapaa on mielestäni pelkästään positiivista.

Korjuupalvelun tämä voi asettaa haastavaan tilanteeseen kun tukkiosuudesta pitää maksaa tukin hinta ja toimituspuulla voi olla varsin tiukat laatu- ja mittavaatimukset.

Kyllä hinnoittelumalli taitaa olla ihan vapaa jo nytkin. Esimerkiksi runkohinta on käytössä joillakin sahoilla. Ehkäpä tässä hämää nyt tuo termi itsessään, eli rungonosahinnoittelu. Kuvaavampi olisi varmaankin rungonosamittaus.

Periaatteessa tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että laihan ja tukevamman tukin hinnat eriytyvät. Onhan nytkin käytössä jo ”sorvitukki”, jolle saattaa saada muutaman euron korkeamman hinnan. Ja pylväät ovat oma lukunsa.

Laihan tukin myyjille uusi malli saattaa tarkoittaa laihempaa puukauppatiliä ja/tai järeän tukin myyjälle isompaa tiliä. Nyt markkina on vain toimimattomuuttaan toiminut niin, että laihalle tukille on saanut jokseenkin saman hinnan kuin järeälle. Tämä ei tietenkään ole oikein ainakaan järeän tukin myyjän kannalta.

Lehtiylispuuston alla havupuita kituuttaville tämä voi olla huono muutos kun laihasta ja kitukasvuisesta havutukista ei saakaan enää markkinan keskihintaa.