Ilves on yksi metsiemme parhaita riistanhoitajia. Ilves on erinomainen supikoirien ja ketunpoikien pyytäjä. Vielä kun se touhuaa metsässä koko vuoden niin riistanhoitoa tapahtuu huomattavasti enemmän kuin mikään metsästysseura pystyy tekemään. Meillä ainakin on supikoirat ja ketut vähentyneet lähes kokonaan kun ilvekset pyörivät niiden perässä. Se että jos ilves ottaa muutaman riistaeläimen niin sen kuin vain. Riistahoito on kuitenkin ollut niin tuottavaa että palkinnon sekin on ansainnut. Toisekseen ilveksestä ei ole koirille mitään haittaa sen olen kymmeniä kertoja hirvimetsällä todennut. Ensin on tullut ilves passiin ja sitten hirvet ja koirat. Hieno eläin jonka toivoisin runsastuvan edelleen.

Jaakko Temmes kommentoi osuvasti aiheeseen puuntuotannon lisäämisestä viimeisimmässä Metsälehdessä. Kannattaako puuntuotannon lisäämiseen panostaa, kun kannattavuudesta ei ole tietoa, eli meneekö kasvunlisä kaupaksi riittävällä hinnalla? Jos hirvieläin syö kasvun heti alkumatkasta, niin silloin ei ainakaan. Nyt kun mäntytaimikoiden osuus vuotuisista uudistusaloista on pienentynyt, pitäisi hirvikantaa jo pelkästään sen vuoksi alentaa, laidunten kantokykyä vastaavaksi.

Juuri näin: pitää sopeutua, jos hiertävä asia on sellainen, ettei sitä nopeasti voi muuttaa – kuten etenevä ilmastonmuutos. Olisiko yhtenä esteenä se, että suuri osa metsänomistajista ei tiedä mitä heidän taimikoissaan tapahtuu. Tällä palstalla kovasti perään kuulutettu tiedonvaihdon parantaminen olisi se mistä kannattaisi lähteä liikkeelle: kaikille osapuolille sama ajantasainen tilannekuva, myös paikallisesti eli hirviseurueiden tasolla.

Näitä hirvikeskusteluita seurattuani on tullut mieleeni yksi syy , miksi vahinkoja esiintyy samojen metsänomistajien kohdalla vuodesta toiseen . Vahinkoa kärsineet saattavat omalla toiminnallaan aiheuttaa sen , että paikallinen metsästyseura hankaluuksia välttääkseen metsästää saalishirvensä jostain muualta , kun kriittisen tai muuten omaisuudestaan tarkan isännän mailta . Tahtoo olla , että toimii jossakin niin tai näin , tekee väärin ja saa toiminnastaan pelkästään kielteistä palautetta . Esim. ”Metsästäjät särkee tiet ja tallaavat taimikot ” Tätä vastuulliset metsästäjät pyrkivät viimeiseen asti välttämään . Tarvittaessa pidättäydytään jopa metsästyksestä ko alueilla.

Harrastuksen tarkoitus on rentouttaa ja tuottaa myönteisiä kokemuksia . Tämän vuoksi metsästystapahtumatkin suunnitellaan ja sijoitetaan alueille , joilla voidaan harrastaa turvallisesti häiriöttömästi ja ilman turhia paineita . Tämän seurauksena haastavammilla alueilla metsästetään harvemmin ja mahdottomilla alueilla ei ollenkaan . Tästä saattaa löytyä yksi syy kyseisten alueiden hirvivahingoille . Moiseen vaivaan ei välttämättä hirvitiheyksien yleinen alentaminenkaan tuo apua . Vahinkoa tekevät yksilöt jatkavat eloaan kuten ennenkin siellä , missä ei syystä tai toisesta metsästetä .

Seuran jäsenenä voi esittää kanalintujen rauhoittamista joko kokonaan tai tietyllä alueella . Äänestys ratkaisee lopputuloksen. Oman seurani alueella on useita tiloja , joilla on metsästysrajoituksia maanomistajan toivomuksesta . Viime syksynä rauhoitimme riistalinnut vuodeksi seuran yhteisellä päätöksellä .

Ne peurat voiva todellakin jäädä Gla:lta kaatamatta tuolla asenteella . Vapaa metsästys ei tule toteutumaan . Siitä pitävät mm eläinaktivistit huolta . Ei ole montaa päivää aikaa siitä , kun Maaseudun Tulevaisuudessa oli yhden sortin aktivistin vaatimus siitä , että metsästää saisivat vain ammattilaiset . Minulle riittää,kun metsästäjältä löytyy riittävä osaaminen . Sitä ei valitettavasti saada äidinmaidosta . Asia on opeteltava ja parhaiten se onnistuu seuratoiminnan puitteissa .

Näyttää siltä , että yhdessä tekeminenkin on joillekin ylipääsemätön haaste  , vaikka niin menetellen asiat kehittyisivät oikeaan suuntaan . Kyllä se potero syvenee , kun jaksaa kaivaa .