Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Itänaapurin puolella Kannaksella metsäiset alueet johtuvat mm. siitä, että niitä ei aikanaan vuosituhannen vaihteeseen saakka ja ilmeisesti tuon satelliittikuvan mukaan sen jälkeenkään saanut hakata aukeaksi tietyillä alueilla. Lähinnähän nuo tarkoittivat pääteiden varsia varsin laajalla pensselillä piirrettynä Pietarin ja Laatokan ympäristössä. Syyn voi jokainen armeijan käynyt arvailla, pohdiskelee asiaa ilmasuojan ja joukkojen naamioitumisen kautta.
Eli legenda Venäjän tolkuttomista avohakkuista ei nyt ihan Suomen rajan pinnassa pidä paikkaansa. Jossakin syrjemmässä ehkä.
Tämäkin herättää mielenkiintoisa reaktioita. Kuitenkaan kovin montaa tuota paperin sopimus ei henkilökohtaisesti koske, ei minuakaan.
Jos ajatellaan, että tuossa metsäteollisuuden ja paperiliiton kiistassa on kyse noin parin prosentin korotuksesta, niin suuntaa antava laskelma voisi mennä seuraavasti: paperimiehen vuosipalkka sivukuluineen noin 80000 euroa / vuosi, 35000 paperiliittolaista, niin puhutaan noin 60 miljoonan korotuksesta toimialalla. Työnantaja saa vastineeksi jotakin samassa yhteydessä sovittavaa tuottavuutta nostavaa, joka kuittaa osan tuosta kustannuksesta.
Eli nettovaikutus aika pieni jakaantuen pääasiassa kolmelle suurimmalle firmalle. Vertailun vuoksi nuo ostavat puuta noin parilla miljardilla vuodessa, noin 60 miljoonaa kuutiota.
Jos siis tuottavuus kuittaisi puolet korotuksesta, niin vain 30 miljoonaa pitäisi nitistää esim. puunhankintakustannuksista. 0,5 e / m3 kuittaa tuon. Oligopolin hyöty puunhankinnassa lienee kuitenkin satoja miljoonia vuodessa, joten en kadehtisi paperimiehiä, vaan miettisin, missä meni metsänomistajien edunvalvonnalla pieleen.
Suurelta osin teatteria tuo neuvotteluhässäkkä ja hyvin tuntuu yleisöön uppoavan. Varsinkin siellä huoltoaseman lippisjengissä. Ja muuten, paperikoneita Suomessa suljetaan tulevaisuudessa, vaikka palkat ja puun hinta laskisi reilusti. Kun paperin kysyntä tippuu ja sellun hinta nousee, niin eipä siinä loputtomiin voi kärvistellä.
Visakallo viittasi vähän edellä kunnan omistamaan metsään, jota ei saa hyödyntää suojelualueen läheisyyden takia. Minkälainen kohde on kyseessä? Kai siihen hyödyntämättömyyteen joku muu syy on kuin suojelualueen läheisyys??
Tässähän on palstan ehtymätön asiantuntemus pikkuisen harhateillä. Kun on viitattu Kuopion sellutehdashankkeeseen ja Oulunjärven saarihakkuisiin, niin tarkalleen ottaen KHO on ottanut kantaa edeltäviin viranomaispäätöksiin. Siis lupaviranomainen ennen KHOta on tulkinnut lakeja väärin, siitähän tuossa on kyse. Jos vaikka sellutehdashanketta muutetaan ympäristöystävällisemmäksi tai esim. Oulun tapauksessa selvityksillä osoitetaan, ettei haitallisia vaikutuksia ole, niin hommahan voisi ehkä jatkua. Ei KHO tarkalleen ottaen niitä kiellä, vaan vaatii viranomaisia toimimaan toisin. Eli aika kovaa on KHOta syyttää hankkeen kariutumisesta, kyllä virhearviot ovat tapahtuneet jo aikaisemmin.
Kyllä se Helsinkikin aikanaan hiilestä luopuu, eipä taida sen suhteen vaihtoehtoja olla. Tietysti vanha voimala kannattaa kuitenkin ajaa aika käyttöikänsä loppuun, ellei ole järkevästi muokattavissa muulle polttoaineelle. Samahan se on turvetuotannossa: alas sekin ajetaan, mutta kannattaahan sitä niin pitkään jatkaa, kun voimaloilla on käyttöikää jäljellä.
Jos ajatellaan, että kaukolämpöä tuotettaisiin Helsingissä puupolttoaineella, niin osa tuosta tulisi merenrantakaupunkiin ulkomailta. Sellutehdas ei ehkä olisi hulluin ajatus. Tai Loviisan voimalan lauhdevesi, nythän sillä lämmitetään Suomenlahtea.
Huomasin tuon saman kuin Puuki: menot oli muutettu nykyarvoiksi, mutta tuloja ei. Se tekee aika ison virhelähteen. Toinen mikä tuosta puuttui, on kasvun väheneminen tien alle jäävän metsämaan osalta.
Tien aiheuttaman kantohinnan lisäys on tosi vaikea määritellä, vaikka sitä epäilemättä on olemassa. Metsänomistaja ei ole ainut hyödyn ulosmittaaja, vaan on siellä metsäfirma, urakoitsijat ja naapuritkin apajilla. Investoinnin maksajasta ei onneksi ole epäselvyyttä. Aika paljon investoinnin perusteluista jää myös muiden kuin metsätaloudellisten hyötyjen arvottamisen varaan.
Laskurissa on hyvää se, että tien eri kustannuslajeja on kaivettu esiin aika kattavasti. Mutta investoinnin kannattavuuteen tällä ei ihan tyhjentävää vastausta saa.
Kaksi viimeistä kommenttia ovat ihan relevantteja mukavuustekijöitä, mutta jos ihan kylmästi kannattavuutta aloittajan kysymykseen pohditaan, niin ei niillä ole tässä suurta merkitystä. Itse ymmärrän kannattavuuden ihan puhtaana matematiikkana, mutta nyt perusteluja haetaan vähän laajemmin. Toki itsekin mieluummin ajan autolla tietä pitkin palstalle kuin kävelen, mutta metsätalouden kannattavuutta tuo mukavuus ei varsinaisesti ole.