Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Ajokelpoisen metsätien varresta saa aina leimikon myytyä. Joo-o. Mutta paljonko siitä valmiudesta kannattaa maksaa?
Tien tekemisen kannattavuus ei taida tässä selvitä muuten kuin pyytämällä tarjous leimikosta a) nykytilanteessa ja b) tilanteessa, jossa leimikko on uuden tien varressa. Sitten kun pyytää vielä tarjouksen itse tien tekemisestä, niin vois alkaa pohtia varsinaista kannattavuutta. Raakaa laskemista.
Se, että Corollalla pääsee mukavasti raivaussahahommiin ympäri vuoden, ei varsinaisesti tule mukaan kannattavuuslaskelmiin. Ellei joku maksa kantajalle palkkaa leimikolle raivuulle menemisestä, mutta ne ovat kai siirtomaa-ajan juttuja. Toki tien varresta voi myöhemminkin tulla puuta tarjolle, mutta tiestä on myös kuluja. Nuo laskelmiin halutulla korkokannalla, niin aina parempi lopputulos.
Eli tuosta voi päätellä sen, että tietä kannattavat tai jo rakentaneet pitävät sitä aina kannattavana ja tekemistä empivät kannattamattomana. Tilanteet myös muuttuvat puumarkkinoilla: nyt ostajat valkannevat kulkukelpoiset leimikot halvalla ja kunnon ostokiimassa, kuten reilu vuosi sitten, kulkukelvottomat kalliilla.
Metsävaratiedon tarkkuudessa on aikamoisia eroja, mitä olen niihin itse törmännyt. Uusi vaikuttaisi olevan aika hyvää, mutta vanha on aika kuraa. Mutta homma kehittyy varmasti ja siinä se on metsänarvioinnin tulevaisuus.
Pari juttua noissa kannattaa muistaa. Ensiksi, metsän arvonmääritys ei ole luotettavaa kaukokartoitustiedolla, vaikka leimikon teko olisikin. Toiseksi, puustoa ei voi laskennallisesti luotettavalla tavalla kasvattaa kuin pari-kolme vuotta. Laskennallisesti kasvatettu kymmenen vuotta vanha metsävaratieto on kyllä poikkeuksetta sutta ja sekundaa.
Oletteko ajatelleet yhtään, että KHO saattoi myös olla oikeassa ja oikeasti estää vesistön pilaantumisen? Suunnitelmaa voi muuttaa ja tarjota päästötöntä vaihtoehtoa. Silloin ei KHOkaan pääse väliin.
no en ole omaani ihan huippusäätöihin saanut. Kierroskone pitäisi olla, ei vääntöä perusominaisuutena. Mutta toisessa ketjussa ilmaisemani ominaisuus ilmanputsarin tukkeutumisestakin on vaikuttanut. Ihan ok saha, mutta en ole ihan varma onko ihan hintansa arvoinen. Muuten olen tyytyväinen huskeihin ollut.
Itselläni on tuo otsikon saha. Toiminut muuten hyvin, mutta kiusallisena ominaisuutena on ilmanputsarin tukkeutuminen. Koko kaasarin ympäristö on jatkuvasti hienon pölyn peitossa. Tuoreen rangan hakkuulla saha menee kyllä, kun päivittäin putsailee ilmanputsarin. Järeää kuivaa puuta ei voi sahata. Kuivia isoja kuusia polttopuuksi pätkittäessä saattaa putsari olla tukossa yhdellä tankillisella. Olen miettinyt, puuttuuko sahasta joku suoja vai onko yleisempi ongelma tuossa mallissa? Muilla sahoilla en ole vastaavaan ominaisuuteen törmännyt.
Mitähän aloittaja tavoittelee heikkokasvuisen taimen lannoituksella? Sen, että saa kaataa sen ensiharvennuksessa kuituna, ilmeisesti?
Jos ajatellaan, että ensiharvennuksessa raapaisee 100 litran puun pinolle, niin siitähän saa suunnilleen pottitaimen hinnan takaisin. Ei raivauskuluja tai korkoja, mutta ei anneta sen haitata. Jos tuota 100 litran kuitupuuta tuotetaan vielä alkuperäistä suunnitelmaa suuremmilla kustannuksilla, niin taloudelliselta ajattelulta on pohja pois.
Jos taas kasvattaa joulukuusia vaikka kappalehintaan 20 euroa ja 15 vuoden kiertoajalla, niin homma (lannoitus) voi olla hyvinkin järkevää.
Eli tavoite pitäisi olla tiedossa ennen kuin voi arvioida homma järkevyyttä. Jos lannoitusta tekee vain tasakokoisen puuston tavoittelemiseksi, niin eikö olisi mukavampi yrittää tasalaatuisuutta vaikka joulutähdillä. On ne paljon kauniimpiakin kuin kuuset.
Eiköhän se kannata vaan rakentaa ja hakea lupa jälkikäteen jos tarvetta ilmenee. Tai varautua purkamaan. Vuosiahan siihen menee ennen kuin kunnassa asian huomaavat. Kevytrakenteinen rakennus on silloin jo asiansa ajanut. Tässä maassa on satoja tuhansia luvattomia rakennuksia ja hyvin toimivat.
Puratin muutama vuosi sitten eräältä tilalta viisi rakennusta purkufirmalla. Varsin alkeellisia vain sähköjohdot yhtään modernimpaa. Katot olivat valmiiksi romahtaneet yhtä lukuun ottamatta. Kustannus työstä 6000 e + alv. Puutavara meni ilmaiseksi polttoon, metallit ilmaiseksi, uunit yms. muutaman euron / tonni maanrakennukseen. Kalleinta oli huopakatto yms. sekatavara, jota tuli noin 10 tonnia. Sen kaatopaikkamaksu oli vajaat 100 e / tonni. Urakoitsijan mukaan nykytalojen (eristevillaa sisältävät) purku on ”pirun kallista”, tiedä sitten mitä se tarkoittaa.
Kyllä metsän omistamisessa oy:n kautta omat etunsa on. Verotus lienee näistä painavin. Yhtiön vero parikymmentä pinnaa ja osinkoja voi nostaa 30000 euroa verovapaana vuosittain listaamattomasta firmasta, jos ja kun pääomaa on tarpeeksi kiinni. Kemerat ja metsävähennykset eivät siinä paljon paina. Muistetaan vielä että metsävähennys lähtökohtaisesti tuloutetaan tilaa myydessä, joten se on lähinnä veron maksua lykkäävä erä.
Selkeä huono puoli oy:ssä on sen purkaminen. Osakeyhtiötä ei pureta ihan ilmoitusmenettelyllä, joten aika pitkän aikavälin omistusmuodossa tuossa on kyse.