Abc:ltä saa bensasta bonukset, mutta naapurista saa useimmiten bensat reippaasti halvemmalla bonuksetkin huomioiden. Ei kai tuo logiikka puumarkkinoilla poikkea.

Yksittäinen isäntä voi toki hyötyä, mutta kilpailua rajoittavaksi elementiksihän tuon ovat suunnitelleet. Tarkkaan kannattaa miettiä.

Mutta lillukan varsia nuo ovat isossa kuvassa. Metsänomistajien taskulla tässä ollaan verrattuna reiluun markkinatalouteen. Baltiassa ja Keski-Euroopassa kuidun hinta on ihan eri tasolla.

Kuitupuun hintahan nousee, kun riittävän suuri joukko metsänomistajia asettaa sille pohjahinnan, jolla on valmis myymään. Esim. 55 e/m3. Kun tuollaista käytäntöä ei ole, niin johtopäätös eri markkinaosapuolille on se, että myyjät ovat täysin tyytyväisiä saamaansa kuitupuun hintaan vallitsevassa markkinassa. Eli ei hinnannousu puun laivaamista Baltiaan edellytä, vaikkakin reipas vienti kyllä saattaisi aiheuttaa strategiamuutoksen ostavissa organisaatioissa.

Mhy:iden mahdollisuuksiin kuitupuun hinnannousussa en paljon laskisi. Nythän monella mhy:llä on toimitussopimuksia kuitupuulle eri sellufirmojen kanssa. Siellä on takuulla sidokset nykyiseen hintatasoon ainakin ajatuksen tasolla, joten noiden toimitusten turvaamiseksi vakaa ja alhainen hintataso lienee myös toimitukset järjestävän seuran etu. Ja maksajan osan tuossakin lystissä saattaa jokainen arvailla.

Kyllä laiskat naapurit pitää ehdottomasti nostaa metsänomistajien harmituksen lähteeksi. Jopa vihreiden EUn ja jatkuvan kasvatuksen kannattajien rinnalle.

Kyllähän varmasti joka maassa on yksikkökuluissa eroja mm. puunkorjuuseen ja kuljetukseen liittyen. Väittäisin kuitenkin, että Suomessa ja Ruotsissa nuo ovat aika hyvin kilpailutettuja. Syitä alhaiseen puunhintaan hakisin puumarkkinoista. Kun Suomessa ei ole oikeuden päätöksellä osoitettua kartellia, niin ehkä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai kilpailun puutetta kuitenkin. Eli kuitupuun hinta ei nouse, kun sitä ei päästetä nousemaan, ja myyjät tyytyvät tähän.

Yhtenä päivänä oli juttua mediassa polttoaineen (bensa, diesel) hinnoista, joka todettiin Suomessa verotus huomioon ottaen olevan Euroopan kalleinta. Syyksi todettiin vähäinen kilpailu, eli myyjäpuolen keskittyminen. Puumarkkinoilla toisinpäin eli ostajapuolen keskittyminen, mutta molemmissa pohjimmiltaan kilpailun puutteesta kyse. Suomessa sama toistuu maan tapana monessa muussakin: päivittäistavarakauppa, pankkipalvelut, elintarviketeollisuus ja jokainen itse pohtimalla jatkaa listaa. Suomessa on ollut pitkään tapana, että isojen rahojen toimialat pyrkivät keskittymään ja lopputulos on sen mukainen.

Eipä tuohon auta kuin julkinen keskustelu raakapuun hinnoista ja myyjien asennemuutos  omien hintaodotusten asettamisen kautta. Ei myydä liian halvalla. Edunvalvonnan terästäytyminen ei taida olla se vaihtoehto, kun mhy-kenttä on ihan yhtä syvällä tuossa nykyisen puumarkkinan rakenteessa.

Tämä puun hinnan kehitys on Suomessa jatkunut metsänomistajan näkökulmasta negatiivisena pitkään eikä muutosta ole näköpiirissä. Tästä pitää huolen kilpailuviranomaisten hampaattomuus. Ostajilla ei ole mitään pidäkkeitä pitää hinta suunnilleen samana ja käytännössä laskea reaalihintaa vuosi toisensa perään inflaation tahtiin. Suomi on tässä kuitupuun hankinnassa vähän kuin kehitysmaa, jota suurteollisuus kauppaa, tosin vähän banaanikauppaa hienostuneemmin.

Se mikä itseäni ihmetyttää on, että metsänomistajat kaikesta huolimatta ovat valmiita investoimaan mm. metsänuudistamiseen aika isoja summia, vaikka jokainen näkee kehityksen. Kyllä ne luontaisestikin aukot uudistuisivat. Teollisuus lopettaa investoinnit heti, kun tuotti laskee liian alas, mutta metsätaloudessa ei tuollaista rajaa taida olla. Metsänomistajien laskutaidottomuus on yksi metsäteollisuuden tärkeimmistä luonnonvaroista Suomessa.