Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Siinäpä yksi tärkeä syy myös Venäjän tuontiin (tai merentakaisilta puuplantaaseilta).
Venäjältä tai meren takaa saa tuotua pari junakuormaa päivässä yhdellä kaupalla.
Kotimaassa ostomiehen pitää soitella ja hipsiä kotikäynneillä. Sitten jossakin vaiheessa on nähty viidennen kerran ja juodaan taas kaffea. Saadan nimet paperiin ja puolenkymmentä rekkaa olisi saaliina tulossa.
Puun osto on hidasta ja aikaavievää hommaa. Ainakin 2-30 ha tilojen osalta.
Abietis kirjoitti:
”Pienimuotoinen yrittäminen on puunjalostusteollisuuden uhka.
Metsätaloudelle se olisi onnenkantamoinen.Suurmetsänomistaja saa riittävästi massia ajattelemattakaan metsän tuoton parantamista valikoivalla (esi)hakkuulla.
Hakkuumenetelmat ja osto-organisaatiot eivat salli em toimintaa.”
Tämä asia on jo vähän Lauri Vaara -asiaa, mutta kyllä Abietis on aivan oikeassa. Uudet ideat ovat uhka isoille pojille. Eihän sitä kohta tiedä, että kenen käsiin ne ideat joutuvat.
Olen sahannut koivua ja myynyt sitä sekä pelkkana, että valmiina höylätavarana.
CE-merkintää ei ole, enkä aio ainakaan vähään aikaan hankkia. Sen verran pitää boikotoida näitä yliampuvia säädöksiä.
Koivulla kaksi vaihtoehtoa:
1) Hommaa asiakas ensin ja asiakas kertoo mitat
2) Sahaa pelkaksi, esim. 75 mm tai 100 mm pelkka. Apumittoina esim. 25 mm ja 50 mm tuppeensahatut. Pelkat katon alle kuivaan varastoon ja siivutetaan sitten aikanaa asiakkaan mittoihin. Tällä menetelmällä pääoma sitoutuu 1-3 vuodeksi, mutta kyllä niitä asiakkaitakin löytyy.
Myönnän, että sekä 1 ja 2 vaihtoehdot ovat pienerissä hankalia ja vievät aikaa. Tuloksena on kuitenkin muutaman satasen kuutiohinta koivulle.
Pihlajasta ei ole sahapuuna kokemuksia, mutta käytössä on kyllä pihlajasta tehtyjä tuotteita eli kyllä pihlajaa puusepillä kuluu.
6m3 ja Taneli:
Kuusmottinen voisi perehtyä massanvalmistukseen kokonaisuudessan hiukka tarkemmin. Sulfaattikeitto on valtamenetelmä ja sen merkitys näyttää energian hinnan noustessa vain kasvavan. Kajaanissa oli paperitehtaan yhteydessä mekaanisen massan tuotantoa ja siellä tosiaan mäntyä voitiin käyttää mekaanisen massan valmistuksessa, kun pihkaongelma poistettiin mm. otsonoinnilla.
Sen sijaan Tanelin hyvin tuntemassa sulfaattikeitossa pihka ei ole lainkaan ongelma. Itse asiassa pihkainen lehtikuusi keittyy kyllä erittäin hyvin. Erittäin pihkaisessa puussa saanto kyllä laskee, mutta pihka ei kyllä haittaa pätkääkään.
Älytön idea 2:
Vanhaa puuta päätyy edelleen energiaksi tai kuiduttavaan teollisuuteen. Kaikki 150-200 -vuotiaat ja sitä vanhemmat puut kannattaisi jopa säästellä uusiin tulevaisuuden tuotteisiin kuin polttaa tai kuiduttaa.
Moni mahtava tukki raakataan vikaisuuksien vuoksi pois. Väitän, että saisimme näillekin julmasti lisäarvoa toimimalla toisin.
Älytön idea 1:
Väitän, että saisimme painuneilla turvemailla ja painuneilla auraus ja mätästysalueilla kasvaneille puille (ainakin männylle ja kuuselle) huomattavasti enemmän arvoa kuin jos samat puut käytettäisiin energiantuotantoon tai massanvamistukseen.
Kiikkutuolinjalkoja ei ehkä kannata vielä kasvattaa tarkoituksella, mutta sopivista kohteista ne jo voisi kerätä erikseen talteen.
Kuvaa ei valitettavasti ole vielä lopputuotteesta, mutta jossakin vaiheessa.
Raivalla saa mielestäni kätevämmin lyhyen kannon kuin vesurilla. Raivaussahan kanto tahtoo jäädä myös aina pidemmäksi kuin Raivalla.
Ihastuin raivausveitseen myös sen takia, että kanto on niin lyhyt ja tuleva uusi kantovesakasvusto lähtee entistä alempaa.
Kävin katsomassa mätästettyä ja istutettua aluetta, jossa urakkamies oli tehnyt taimikonhoidon. Siellä kantoihin oli jäänyt jopa alimpia oksia, joten ensi keväänä on siinä lähdössä kantovesat sitten hyvään spurttiin. Mätästetty kuvio oli kyllä pokkeuksellisen vaikeakulkiunen ja epätasainen, joten se palautteesta.
Jos ei olisi ollut niin kiirettä, olisi tuommoinen epätasainen kuvio ollut juuri oikea raivausveitselle. Pitää käveleskellä joskun alueella taas veitsen kanssa ja tarkkoa jälkiä.
Varsinaisesta taimettumisesta ei ole vielä kokemuksia, vaikka ajattelin kyllä testata ainakin pienellä alalla, kun kokeilisin epätasaisen kuusialiskasvoksen täydentämistä. Osalla kuviosta kuusi on tullut erittäin hyvin koivuvaltaisen sekametsän alle, mutta osalla kuviosta heinä on erittäin vankkaa, eikä taimia tahdo löytyä.
Sen sijaan lievästi epätasaisen soistuvan kankaan glyfosaatin laikkukäsittely auttoi. Pajukot ja heinä lähtivät ja nyt männyntainta näyttää olevan erittäin mukavasti.
Joutoalueella huomasin, että kun ruiskutus oli vienyt pajut, horsmat ja tiheän mesiangervon, niin vuoden parin kuluttua pientareille tuli alueelta aikoinaan hävinnyt kissankello ja männyn taimiainesta alkoi tulla myös.
Testasin juuri kotimaista kuhmolaista raivausveistä ja se on mielestäni vesuria näppärämpi työkalu jos jotain kevyttä tulee kannettua mukana, mutta ei olla varsinaisessa samalla kuviolla tapahtuvassa taimikonhoitotyössä.
Raivausveitsi katkoo erittäin helposti ainakin 40-50 mm paksun koivun ja haavan. Lisäksi varhaisperkauksessa sillä on helppo pelastella taimia, koska veitsellä pääsee helposti poistettavan vesan ja säästettävän taimen välistä tarkkaan työhön. Raivausveitsestä on todennäköisesti iso apu myös kylvömännikössä. Tästä on kuitenkin vielä vähän kokemuksia.
Raivausveitsellä saa otettua paikoin hyvin paljon tarkemmin, kuin raivaussahalla tulisi otettua. Raivaussahalla tuppaa jäämään kuitenkin paikoin epätasaisessa maastossa enemmän kantoa ja siinä mielessä enemmän vesovia silmuja.
Soistuneella kankaalla varhaisperkauksessa en ollut raivausveitsellä supertyytyväinen pajujen kanssa, koska ne näyttävät kasvavan sen verran pitkään maata myöten ja varsi nousee vasta 30-40 cm päästä. Toisaalta tämmöisessäkin kohteessa raivaussaha kaataa vain sen helposti näkyvän osan ja lamoavaa runkoa jää pitkä pätkä silloin maahan kaatamatta.
Aion kyllä kujettaa raivausveistä tulevaisuudessakin mukana. Varsinaiseen kuviokohtaiseen taimikonhoitoon otan silti vielä raivaussahan.
Aion kyllä seurata joillakin verrokkikuvioille eroa raivaussahalla ja raivausveitsellä tehtävissä varhaisperkauksissa. Etenkin vesomisen määrää on mielenkiintoista seurata.
Olen yhden metsätien vaikutusalueella ja alkuperäinen kulku palstalle on toista kautta. Tällä uudella tiellä on taksa 1 euro/kuutio ja osa palstan päästä päätyy aikanaan tämän uuden tien puutavaraksi. Tämä on taksa siis aktiivisten metsätaloudenharjoittajien kesken.
Toisaalla taas on naapureina niitä, jotka eivät halua osallistua yhteisiin tie- ja ojitushankkeisiin. Eivät esimerkiksi anna tehdä tietä ja ojaa rajalle eivätkä missään nimessä halua osallistua kustannuksiin. Tämmöisille naapureille 2-5 euroa kuutiolle voisi olla passeli tienkäyttötaksa olipa korjaajana yhtiö tai mhy.
Tie- ja ojahommissa pätee sama kuin muussakin metsätaloudessa. Kun aikanaan vähän panostaa, saa suurimman hyödyn.