Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Huonosti raivatuilta kohteilta kertyy sellupuuta ihan mukavasti ja pahimmissa ryteiköissä lymyävät vänkkyrätyvet jäävät lihomaan järeäksi kuiduksi. Kaikki epävarmat tapaukset tehdään peitteisissä olosuhteissa kuiduksi ihan varmuuden vuoksi.
…ja muistakaa kirjata sopimanne asiat kauppasopimukseen ,josta ne välittyvät motokuskille. Motokuski noudattaa hakkuutiedoissa saamiaan ohjeita. Palstalla ohjeita voidaan muuttaa vain ostotoimihenkilön tai korjuuesimiehen siunauksella. Metsänomistajalla ei ole työnjohto-oikeutta motokuskiin nähden ,joten viisainta sopia asiat jo kaupanteon yhteydessä.
Kaikki metsästäjätkään eivät toisaalta luota järjestelmään. Eivät usko riistaa olevan niin paljon , kun viranomaiset ilmoittavat. Luottavat enemmän omiin suppeisiin havaintoihinsa ja jättävät pyyntilupia hakematta tai käyttämättä. Jälkimmäinen tapahtuu useimmin naaraan ,kun sarvipään kohdalla.
Tuskin on järjestelmän vika ,jos sitä ei osata käyttää.
Valkohäntiä olisi rutkasti enemmän , jos niitä ei olisi viime vuosinan patisteltu ampumaan pyyntilupia lisäämällä. Lisäksi on painotettu naarasvoittoista verotusta , jotta kannan kasvu saadaan pysähtymään ja edelleen laskeman.
Isot sarvet ovat olleet monille lihaakin tärkeämpi motiivi metsästää valkohäntäpeuroja. Tarvitaan runsas kanta , jos komeita trofeita halutaan mahdollisimman monen metsästäjän seinälle.Nyt tälle kehitykselle on onneksi asetettu rajoitteita ja lupamääriä on kasvatettu ongelma-alueilla kolmanneksella kahtena vuotena peräkkäin . Vie kuitenkin oman aikansa ennen , kun lääkkeet tepsivät . Kertarysäyksellä tapahtuvaan kannan leikkaamiseen rahkeet eivät valitettavasti riitä . Töitä on tehtävä useampi vuosi , kuten hirvienkin suhteen on menetelty.
Veto-oikeudesta ei suurta hyötyä lohkea . Kyvykkäät ovat metsästysseuroissa . Monilla voi olla haluja ,mutta kyky hoitaa asioita puuttuu . Näiden varaanko nimimerkki ”Planer”olisi vhp-kannan vähentämisen laskemassa. Elukoita on ammuttava kymmeniä tuhansia. Homman taitavia metsästäjiä löytyy metsästysseurojen ulkopuolelta vain kourallinen tai korkeintaan kaksi. Tekemisen jatkuvuudesta heidän kohdallaan ei ole mitään takeita. Projekti nimittäin kestää helposti useita vuosia. Yhdessä jahtikaudessa asia tuskin korjaantuu.
Omakohtaisia kokemuksia..mutta miltä vuosikymmeneltä ? Tuorein päivitys lupaviranomaisten menettelyyn näyttää tältä :
”Tehokkain tapa säännöstellä sorkkaeläinkantoja on lupamenettely ja sen avulla tehtävä ohjaus . Ongelmana on tällä hetkellä se ,että kaikki eivät hae riittävästi pyyntilupia. Varsinais-Suomessa 2/3 ristanhoitoyhdistksistä on hakenut lupia riittävästi ja 1/3 ei. Jälkimmäisten alueilla kantaa ei pystytä haetuilla lupamäärillä leikkaamaan.”
On tilanteita ,joissa yksi vastavalmistunut hoitaja huolehtii 17:sta asiakkaasta yön yli. Joukossa sänkyyn hoidettavia ja liikuntarajoitteisia. Ei kärsisi homman sakata missään vaiheessa ,että kaikki tarvitsevat saisivat palvelua…mutta valitettavasti sakkaa.
Toisaalla kotipalvelun työntekijä odottaa kuumeisesti asiakkaan ovella , että saisi mobiiliyhteyden toimimaan ja pääsisi aloittamaan hoitotyöt. Kun kaikki on kirjattava ,on yhteys oltava auki ennen työn aloittamista. Kuinkahan paljon hoitoaikaa kuluukaan hukkaan hoitajien tuijottaessa älyluurin näyttöä ,jossa mylpyrä vain pyörii ja pyörii itsepintaisesti yhteyden avautumatta pitkään aikaan?
Jos työt kuitenkin tehdään ilman kuittausta,ne näkyvät järjestelmässä joutoaikana. Tästä seuraa ,että tehtäviä järjestetään jatkossa lisää. Ei ihme,että porukka uupuu .
Luehan Anneli ajatuksella edellisen sivun lainaukseni maastullin aihetta käsittelevästä jutusta.
Tehokkain tapa säännöstellä sorkkaeläinkantoja on lupamenettely ja sen avulla tehtävä ohjaus . Ongelmana on tällä hetkellä se ,että kaikki eivät hae riittävästi pyyntilupia. Varsinais-Suomessa 2/3 ristanhoitoyhdistksistä on hakenut lupia riittävästi ja 1/3 ei. Jälkimmäisten alueilla kantaa ei pystytä haetuilla lupamäärillä leikkaamaan.
Yksittäisten maanomistajien satunnaisilla metsästystouhilla maillaan ei olisi kärpäsen paskankaan merkitystä ,kun ollaan pyrkimässä yli 22 000 yksilön kaatomääriin vuodessa. Tähän tarvitaan vähän isompi yhteistyöhön kykenevä porukka.
Verkossa luettavissa oleva Metsästäjä-lehti n:o 5 sisältää hyviä käytännön ohjeita vhp-jahtia varten. Kannattaa Annelinkin lukaista. Kirjoituksista käy selkeästi ilmi riistahallinnon vahva tahtotila kannan leikkaamiseksi ja vahinkojen alentamiseksi. Tätä valitettavan moni on tälläkin palstalla epäillyt,mutta totuus poikkeaa melkoisesti ”ABC.n tietotoimistojen” arvailuista.
Samoilla lämpöisillä voi tutustua myös hirviasioihin edellä mainitun lehden verkkosivulla.
