Hakutulokset: "metsän arvo"

Selvää ohjeistusta metsätaimikoiden myyrätuhojen torjuntaan ei ehkä ole saatu aikaiseksi, mutta käytännön metsänomistajat osaavat jo melko hyvin selviytyä ohi myyrätuhoalttiin ajan. Yleensä käytetään hyväksi myyräkantojen luontaista vaihtelua, josta metla tutkijoineen on vuosittain tiedottanut.

Istutukset osataan myyrätuhoalttiilla alueella toteuttaa myyräkannan romahtamisen jälkeen. Moni suojelee myyrien luontaisia vihollisia, pienpetoja ja pöllöjä. Moni myös pyytää myyrät uudistettavilta alueilta vähiin loukkupyydyksillä.

Ehkä tärkeintä olisi saada taimikot syntymään tiheinä, jolloin myyrien vikuuttamat taimet eivät tekisi taimikosta heti vajaatuottoista. Harvoin luontaisesti syntyneissä taimikoissa syntyy mittavia myyrätuhoja.

>Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä . Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista…ja lopuksi … jos taimikoissa on hoitorästejä , on hirvivalitus aiheetonta<

Aika polleeta puhetta,hirvipolitiika on ollut vuosia täysin kuralla,elukat ovat raiskanneet metsiä,olisi häpeämisen paikka metsästäjillä ja Valtiovallalla

Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä .
Hirvikannan rakenteen muutos todistaa myös kannan vähenemisen . Vasattomat naaraat ja kaksosvasojen osuuden pieneneminen kertoo kannan voimakkaasta taantumisesta .
Suuret sarvipäät ovat olleet paikoin historiaa jo useita vuosia . Vain jossain Lapin perukolla laajoissa erämaissa saattaa hirvi säilyttää henkensä niin kauan , että sarvien piikkiluku ylittää kymmenen. Tuottavat sonnit ovat siis harvinaisuuksia , mikä on myös nähtävissä vasojen vähäisenä määränä . Kaikille hirvilehmille ei löydy paria.
Mahdolliset hirviongelmat ovat nykyään hyvin paikallisia ja monesti ainakin osittain kotikutoisia. Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista. Ruotsin malli , taimikon varhaisperkaus kahdesti kesässä , saa hirvet muuttamaan muualle. Seuraavasta kesästä alkaen ei taimikosta löydy enää syötävää.
..ja lopuksi … jos taimikoissa on hoitorästejä , on hirvivalitus aiheetonta.

”Avohakkuut vaikuttavat moniin muihinkin ihmisiin, maiseman kautta, tuulituhot jne”.

Todellakin ! Monta kaunista järvi- ja vaaramaisemaa on paljastunut katsojan iloksii , kun edestä on hakattu aukoksi synkkä , vanha metsä.

Omat kokemukseni metsän käsittelemisestä jatkuvapeitteisenä eivät ole lainkaan kehumisen arvoisia. Ei myöskään voida puhua hyvästä metsänhoidosta. Liian pitkään ylispuiden alla riutunut taimikko ei näytä ollenkaan hyvältä , puhumattakaan runsaasti vajaalaatua sisältävistä puupinoista , jotka suurella vaivalla on saatu hakkuualueelta keräiltyä.
Polttoainettakin kuluu reilusti tuplamäärä vastaavaan avohakkuuseen verrattuna. Eli ei oikein hyvä mitenkään päin , ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Todelliset maisemakohteet / tontit ovat asia erikseen.