Hakutulokset: "metsän arvo"

Joo, tuohon suorittavan juttuun myös vielä että samassa jutussa tosiaan oltiin.
En kovin paljon ihannoitavaa tuosta ”helppoheikin” ryöstömetsätaloudesta juuri löytänyt.
Jos vielä kaiken kukkuraksi loppuun hakatut vielä silputaan pikkupalstoiksi on yhteiskunnankin etu vielä koetuksella.
Tuo ei nyt enää toimi vaikka se toimi viisitoista-parikymmentä vuotta sitten. Enää noita puustoisia ei naurettavilla hinnoilla myydä kuten silloin.
Silloinhan metsien arvostus oli täysin kuralla.
Mutta toisesta jutusta kyllä myönteisiä piirteitä löytyi eli tämä nuori metsänomistaja Tuomo Tuuri siellä otti energiatiliä mukavasti pois.
Mutta lisää uutisten jälkeen….

Makasiinin tasokkuudesta olen harjavaltalaisen kanssa samaa mieltä . Taimikontarkastajakin selviää mielestäni nuhteitta . Hänen on onnistunut päästä neuvottelemalla joidenkin haastavampien metsänomistajien kanssa yhteisymmärrykseen metsien hoidon tarpeesta.

Kesämakasiinissa on paljon keskeistä metsätalouteen liittyvää asiaa tiiviissä paketissa. Ei ole paljoa lisättävää eikä pois otettavaa.

Tickleenin Reijon mielipiteitä varmasti jakava tapa toimia metsäomaisuuden suhteen on mielestäni lukemisen arvoinen juttu .
On suorastaan isänmaallinen teko, että saa pitkään käyttämättömänä olleen metsäomaisuuden tuottamaan. Puut nurin ja uutta tilalle sen suuremmin tunteilematta on markkinataloutta parhaimmillaan.

Entisenä torikauppiaana Reijo tietää myös tuotteen kauppakunnostuksen merkityksen. Kun kysessä on metsä , on työvälineenä raivaussaha . Hän on pystynyt kohottamaan saamiaan kantohintoja merkittävästi raivaamalla palstat edustavaan kuntoon. Turhat räipät on lakaistu surutta nurin seuraavaa työvaihetta haittaamasta .

Omatoimisuuden merkitys ja edut on tuotu liitteen lopulla monipuolisesti esille . Omatoimisuus onkin tulevaisuutta. Se on parasta lääkettä omalle terveydelle ja metsäalaa vaivaavalle työvoimapulalle. Perusmetsänhoitoon paneutumalla saadaan vähenevien metsäammattilaisten voimavarat riittämään. Hoidetusta metsästä saa pienemmällä työpanoksella enemmän puuta.

Suorittava porras: ”Vertaus on vähintään yhtä totta , kuin ystävämme Antonin syytökset siitä , että vajaa 2 % joukosta määrää Suomen hirvipolitiikan suunnan.”

Jos joku esittää mielestäsi älyttömän väitteen, pitääkö sinunkin esittää vastaavia? Koitetaan nyt pysyä asioissa, joille löytyy perusteet.

Tosin Antonin vajaa 2% ei ole kovin kaukana totuudesta. Hirvikannan määrittely ei ole mikään demokraattinen toimenpide etenkään, jos annetaan karjan ruokinnasta vastaavien mielipiteille asemaa vastaava painoarvo.

Suorittava porras: ”Tärkein metsienhoitoon liittyvä toimenpide , oikeaoppinen ja -aikainen taimikoiden varhaisperkaus jää kuitenkin 90 %:sti metsänomistajilta tekemättä.”

Entä sitten? Oletatko, että hirvivahingoista huolestuneet eivät metsiänsä hoida? Asiaa ei varmaan ole selvitetty, mutta luulen passiivisten omistajien metsien olevan keskimäärin huonommin hoidettu ja saman porukan olevan keskimäärin vähemmän äänessä tämän asian suhteen.

Suorittava porras: ”Valitettavasti ne vähätkin hirvet vaeltavat talvehtimaan jonnekin ja aiheuttavat laumoina paikallisia tuhoja.”

85000 talvikanta on mielestäsi vähän? Minusta ei ole.

Suorittava porras: ” ”satapillä” on oikea asenne . Vain tekemällä voidaan saavuttaa jotakin.”

Totta. Esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan kaatolupien määrään. Mutta kuten tiedämme, se tie on kovin kivinen.

Suomen riistakeskuksen ilmoituksella hirvenpyyntilupien leikkaamisesta kolmanneksella voi olla kytköksissä vielä julkistamattomaan metsälakiesityksen. Siinä ilmeisesti metsän muille käyttömuodoille oikein lakiteitse pyritään panemaan enemmän painoarvoa, metsänomistajille ja yhteiskunnalle koituvista menetyksistä mitään välittämättä. Ilmeisesti yhteiskuntasovun nimissä ei hirvikannan annettaisi ainakaan nykyisestään pienentyä.

On suoranainen ihme, että yhteiskunnalle elintärkeän puuntuotannon tukemista varten säädetty maa- ja metsätalousministeriö on ohjaamassa ja hyväksymässä metsätaimikoittemme pahimman tuholaisen, hirven, laajamittaista tuhotyötä metsissämme. Metsänomistajien eli vuokranantajien mielipiteille ei ole nytkään haluta antaa mitään arvoa.

Viimeinen valtakunnan metsien inventointi hirvivahinkohavaintoineen ei tue Suomen riistakeskuksen julkistamia hirvien pyyntilupakaavailuja. Lupia olisi pitänyt lisätä entisestään ainakin kolmanneksella, jos tulevaisuudessa olisi pyrkimyksenä seidettävämmät hirvivahingot maanteillä ja metsätaimikoissa. 20 000 hirven talvikantaan on vielä pitkä matka.

Ymmärrän kyllä sen, että MHY:t puolustavat asemiaan. Sitä en todellakaan ymmärrä, että koittaisiko Suomen metsänomistajille paremmat ajat, jos pakollinen maksu poistettaisiin.

Juttelin erään sahan puunostajan kanssa (kaupatkin tein). Hän sanoi, ettei pääsisi läleekään ostotavoitteitaan suorakaupoilla. Siis oleellista on, että jonkun on kerättävä tietoja sieltä metsästä ostajalle. Meillä on tarkat suunnitelmat ja on helppo lähettää tiedot kaikille ostajille. Näinhän ei tietystikään ole läheskään kaikilla myyjillä. Ei siis tietoa ja/tai taitoa.

Suomalainen on valmis maksamaan siitä, ettei tarvitse maksaa veroa. Näin varmaan nytkin kävivisi. Kyllä niiden MHY:den jäsenet vähenisivät ja tarjolle tulisi vähemmän puuta sitä kautta. Vastaavasti yhtiöiden pitäisi rutkasti lisätä työvoimaansa ja kulujaan.

Mitä tämä sitten merkitsisi puun kantohintaan ja tehdashintaan onkin jo aikamoinen arvoitus. Voisi tietysti käydä niinkin, ettå kantohinnat laskevat, mutta tehdashinnat nousevat yhtiöiden kulujen kasvettua.

Kannattaisikohan pahempien kiihkoilijoiden niin metsänomistajissa kuin yhtiöissäkin miettiiä tällaistakin kehityskulkua. Havukka-ahon ajattelijan mukaan:
”Asiat toteutuvat, tai ovat huvikseen toteutumatta. Tai sitten ne toteutuvat eri tavalla kuin on suunniteltu. Sen, joka nämä ottaa huomioon, on helppo kulkea maailmanlaitaa”

Jos muokattuun (mätästettyyn) istutetaan lehtipuuta voidaan alue unohtaa metsänhoidollisten suhteen. Lehtipuu nousee sieltä aivan varmasti lähes sataprosenttisesti. Sekä istutettu että luontainen.
Silti siitä harvoin tulee läpitunkematonta vitikkoa.
Tämä olikin vaihtoehtoinen mielipide puuntakuinen vaikka itse ajattelet vain kuten yleistä on että uudistus tarkoittaa havupuuistutusta. Suorastaan havuhurmoksesta voisi puhua kun ei enää muuta edes nähdä eikä tiedosteta.

Metsäomistajat laiminlyövät taimikoittensa hoitoa. Taimikoista alle puolet eli noin 43 prosenttia on metsänhoidollisesti hyvässä kunnossa. Tyydyttävässä kunnossa taimikoista on 35 prosenttia ja hoitamalla nämä voisi vielä pelastaa.

Yleisimmät virheet ovat istutustiheys sekä varhaishoidon puute. Varhaishoito eli taimikon perkaaminen rikkakasveista olisi jokaisen metsänomistajan helppo tehdä omatoimisesti, mutta vain harva ryhtyy puuhaan.

– Se on valitettavan vähäiseksi jäänyt viime vuosina ja se kyllä näkyy näissä tuloksissa. Siihen kun ei saa mitään valtiontukea ja se on työlästä ja ikävää niin harva siihen ryhtyy. Muutenkin metsänomistajien omatoiminen työ on vähentynyt hirveästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, Metsäkeskuksen Etelä-Savon alueen edistämispalveluiden päällikkö Tarja Hämäläinen kertoo.
Hoitamattomuus syö talousmetsän ja tuo lepikon

Kookas vesakko haittaa taimien kehitystä ja voi vioittaa taimia painamalla niitä vinoon. Pahimmillaan taimikko tukehtuu muun kasvuston alle.

– Sieltä todennäköisesti kuolee ainakin osa taimista ja tulee kasvutappioita. Jos sieltä esimerkiki havupuun taimi kuolee niin tilalle voi tulla vesa-syntyistä lepikkoa mikä on tietysti sitten aikanaan ihan eri arvoista puuta kuin jos siellä kasvaisi mäntyä tai kuusta, Hämäläinen toteaa.

Pelkkä taimikossa kasvava heinikkokin kannattaa siivota, sillä syksyllä lakoontuessaan heinät voivat jättää taimet alleen. Lisäksi myyrät ja sienitaudit pitävät heinikosta.

Käytännössä metsänomistajan pitäisi tarttua vesuriin, raivaussahaan ja sirppiin ja perata taimien ympärykset heinikosta, vatukoista ja muusta vesakosta, kun havupuun taimet ovat 1-2 metrin pituisia eli muutaman vuoden ikäisiä.

Ajallaan hoidettu puusto järeytyy nopeasti ja hakkaamaan pääsee 10-15 vuotta aikaisemmin kuin huonosti hoidetun puuston kohdalla.

Yle Etelä-Savo

Metsänomistajan/ omistajien kannattaa oikeasti miettiä myydäkö raaka-aine eteenpäin vai myydäkö käyttäjälle lämmintä vettä. Kehitysmaat yleensä myyvät raaka-aineita eivätkä jalosta tuotteitaan itse.

Tosin jos alkaa kaupallisesti vettä lämmittämään sitä tarvitsevalle on klapi turhan pitkälle jalostettu tuote. Kun pikkuisenkin kartoittaa lähiympäristön suurempia kiinteistöjä ja jättää välistä kohteet joita lämmitetään kivihiilellä tai turpeella – keskittyy maakaasulla ja öljyllä lämmitettäviin kohteisiin voi kohtuullisen matkan päästä ainakin Eteläisemmässä Suomessa löytää sopivan kokoisen kohteen.

Sitten vaan laskemaan, esimerkkinä maakaasu 45 ja raskas polttoöljy 65.7 €/MWh (3 kk liukuva keskiarvo). Lämpötalousyrittäjän ei tarvitse tuottaa energiaa edullisemmin jos laitteisto on hänen (indeksilaskenta erikseen) ja vähintään 10 vuoden sopimusta tarjoamaan jolloin laitteiston hankintojakin voi suunnitella.

1 m3 puuta = 2 MWh ja koivua 2.5 MWh.

Keräilymetsätalouden harrastajathan ovat kaikkien kovinta mölyä pitäneet että pitää vapauttaa metsänomistajan kädet. nyt ne kädet kai tässäkin suhteessa vapautetaan.
Nytpä onkin sitten jo alkanut kuulua itkunsekaista mutinaa, että ei sitä avohakkuuta nyt sitten kiellettykään ja mekun niin toivottiin.
Että se siitä vapauden vaatimisesta sitten.

Arvosteltavaa ja valitettavaa kyllä aina riittää. kyllähän me vielä tämän metsälakimme kanssa pärjämmee, mutta varjelkoon jos sieltä tulee se EU:n metsästrategia.

Terveisin: Korpituvan Tapani

Olen hakannut melkoisen määrän hehtaareita juuri näitä 8-10 metrisiä tiheiköitä energiakäyttöön. Täysin riukuuntuneiden tai muuten elinvoimansa kadottaneiden puiden poistamisen jälkeen ei monesti ole kehdannut työmaata omakseen tunnustaa. Jäljelle jäävä hento puusto ei kestä vähäistäkään lumikuormaa ja jo kohtalainen tuuli saa runkoja pyllähtelemään nurin yleisesti . Vajapuustoisuus on ollut mieluummin sääntö kuin poikkeus ja jäävien puiden laatu on harvoin yltänyt tehokkaasti hoidetun metsän tasolle.

Ostomiesten suitsutukset energialeimikoista jätän omaan arvoonsa. Metsänhoitohenkilöstön sana painaa omassa vaakakupissani melkoisesti enemmän. …..ja se ennakkoraivaus on tehtävä energialeimikoillekin aina , sanoi ostotoimihenkilö mitä tahansa!