Talkoiltiin 450kpl perinteisiä auramiehen apukeppejä Lempäälän Kisan hiihtojaoston piikkiin luonnonmateriaalista. Urakka ei ole aivan niin helppo kuin Strömsössä, elikkä aikaa kyllä palaa. Toisaalta ihan hyötykäyttöön noi taimikon perkauspuut tuli joka ikinen.
Todellakin ”aurauskeppejä”, oikeasti jos käytetään tiellä, niin puhutaan aurausviitoista.
Kainuussa takavuosina tarvittiin n. 30 000 viittaa lähinnä sorateillä. Teimme mummun kanssa siitä 10-15 %.
Viitta oli n. 2,2 m pitkä ja lyötiin yhdellä lyönnillä 45 asteen kulmassa tyvestä poikki. Yleensä vahvuus tyvestä oli siinä 2,5 cm.
Korvaus oli luokkaa 0,20 €/viitta. Hyvässä viittametsässä oli mukavaa hommaa, auttoi hiukan vitelikon raivauksessa ja talveksi sai tienatuksi autoon talvirenkaat 🙂
Hoitamaton vipelikkö olisikin unelmamesta keppimaakarille. Meillä ei ollut kovin hyvää paikkaa, lisänä että joulukuusihommaa varten pyrittiin sopivat jättämään pystyyn. Näillä auraaja merkkaa ongelmakohtia tienreunoja kaivonkansia yms. Tapa lienee yleinen. Sellainen mitta on hyvä joka kulkee ongelmitta traktorin etukauhassa…
Keppejäntosiaan,melko järeitä aurausviitoiksi,meilläpäin pihlajat muodissa.Ovat sitkeitä ja sutjakkaita koivuun verrattuna.