Suopalstan keskellä n.4 ha karu alue, joka ei ollut paljoa kasvanut ojituksen jälkeen. Muu osa suota harvennettiin, kunnostusojitettiin ja tuhkalannoitettiin viitisen vuotta sitten, ja samalla tukittiin tältä alueelta tulevat ojat. Vesi näkyy pysyvän suolla, lakka ei tänä vuonna tee marjoja ja hirvikin on käynyt kylässä.
Samanlainen näkymä erään suon keskellä. Reunat kasvavat puuta. Annetaan luonnon hoitaa tämä karu alue.
Viittaatteko sanalla ”karu” typen puutteeseen vai johonkin muuhun?
Mulla on myös vastaava missä reunat kasvaa jopa kuusitukkia mutta keskellä on juurikin tuollainen näkymä. Aikoinaan ojitettu keskeltä.
Eikös turpeessa pitäisi typpeä olla yli tarpeen? Karuus siis ei johdu kai sen puutteesta vaan jonkun muun puutteesta tai liiasta vedestä. Miksi Puu ei kasvaisi jos ne laitetaan kuntoon?
Riippuu kasvupaikan eli turpeen luontaisesta ravinteisuudesta ja turvekerroksen paksuudesta sekä sijainnista maassamme, kannattaako lannoittaa ja ojittaa. Ruoho-, mustikka- ja puolukkaturvekankaita yleensä muistaakseni kannattaa, mutta varputurvekankaita ei. Tarkempi taulukko on metsänhoidon suosituksissa.
Olisiko näin , että vähäravinteisia soita ovat vedenjakajilla olevat suot, joista lähtee puroja. Parhaat ravinteisuudet on vesistöjen rannoilla olevilla soilla, jotka ovat olleet sitä vesistöä, mutta kasvaneet matalilta reunoiltaan umpeen. Samoin ravinteikkaista soita ovat korkeampien kankaiden välisuot, joille ravinteita on tullut metsäpaloista valumina ja vettä läpäisevillä kankailla sadevesien liuottaessa maa-aineksesta ravinteita, jotka kulkeutuvat suolle.