Kauheudet jatkuvat Visakallon mailla. Laitoin syksyllä kuvan, kun näitä haapoja myrkyn kanssa taskutettiin. Ei tule nyt hirville ruokaa ei.
Kauheudet jatkuvat Visakallon mailla. Laitoin syksyllä kuvan, kun näitä haapoja myrkyn kanssa taskutettiin. Ei tule nyt hirville ruokaa ei.
Metsänhoito
Miksi päädyit sponsoroimaan Monsantoa, etkä kaulannut?
Paha niitä on kaulata jos metsä on jo ympäriltä hakattu, tai siis turha on enää kaulata…
Juurikin näin. Taskuttamalla saa myös juurivesat hengiltä. Niitä olikin jo aika paljon. Haavat ovat aivan naapurin rajalla, joten sielläkin oltiin ratkaisuun tyytyväisiä. Nyt istutetut raudukset kasvavat paremmin. Haapavesaikko imee kuin magneetti hirviä puoleensa, aina edes aidat eivät niitä pidätä.
Kaulasin vuosia sitten ison haavan tuosta pellonlaidasta mutta teinköhän sen liian kevyesti kun se ei suostu kuolemaan. Latva näkyy olevan tyhjä mutta keskirungossa on jonkunverran lehtiä. Samalta se näytti viimekesänäkin.
Se haapa on todennäköisesti pystynyt kasvattamaan uudelleen pienen kaistaleen kuorta. Pitäisi käydä kerran vielä vähän viimeistelemässä.
Yksi nopea tapa kaulata haapa, on surauttaa moottorisahalla muutaman sentin sahaus ympäriinsä. Siinä vain tahtoo käydä niin, että puu kaatuu kovassa tuulessa muutaman vuoden päästä.
Siinäpä ne syyt glyfon käyttöön ko. hommassa onkin: nopeus, varmuus ja hävittää myös vesat.
Juuri tuohan tässä metsien väessä hiukan ihmetyttääkin kun turhaan työhön riittää energiaa aivan loputtomiin. Yksikin haapa saa jo katastrofihälyn aikaan ja aseistusta myrkyistä moottorisahaan ?? Minulla ei haapojen vesominen ollut kuin ilon aihe ja en tietenkään laittanut sille alalle rauduksen taimia vaan annan haavikon nousta uudelleen paikkaansa. Samallahan ne myydään kun ensiharvennuskoivutkin. Riitti koivua hiukan muuallekkin paikkauksiin. Tulee hieno sekametsä joka on lehtipuusekametsä mutta silti paljon parempi ja luontaisempi kuin pelkkä koivikko. Luontoa voi ja pitää ajatella vaikka muuten kovan linjan metsäkapitalisti olisikin. Se ei keltään ole pois jos maalaisjärkeä käyttää eikä tyhjää nyhtää. Lapsellista suorastaan.
Sitä turhaa työtähän tässä juuri yritetään välttää, eli hirvien tuloa koivuja syömään. Haavanvesaikko on ylivoimainen hirvenhoukutin, siitä emme pääse yli eikä ympäri. Sitten kun koko lauma on saapunut paikalle, ei koivuistakaan jää mitään jäljelle.
Mikähän on se kumma ”houkutin” joka sinne haapavesakkoon johtaa? Itse en moista ole huomannut. Minusta hirven toiminta perustuu vain ja ainoastaan sattumaan eli osuu paikalle ja syö vattansa täyteen. Tottakai se näyttää lauman työltä kun hirvi trimppaa ympäriinsä ja syö. Mutta mikään ei haavassa houkuta kauempaa vaan kyllä se on sattuma kun johdattaa. Minulla kävi nytkin juhannusviikonloppuna hirvi haavikossa kyläilemässä eikä tehnyt juuri muuta mainittavaa kuin että saattoi telota jalkansa vanhoissa aidan rääppeissä mennessään. Piikkilankakin tekee kutaa kun sekoaa sopivasti jalkoihin. Mitenkään intohimolla ei tupannut syöminkeihin. Nyt näin myös hirven pajupuskien kimpussa melko lähellä haavikkoa iltasella mutta annoin olla. Syököön naapurin pajut.
Sillä ei muuten ole mitään merkitystä jos se haapavesaa riipii kesällä. Se jatkaa kasvua eikä siinä juuri kummoisia satu. Samanlaisia vesakoita on puitu jo monet kuiduksi eikä siellä edes lahoa esiinny tavanomaista enempää. Senverran voimallinen kasvaja ettei ne hirvet siellä edes niin usein käykkään ettei niistä puita kasva.
Ethän sinä Jesse mitään usko mitä sinulle sanotaan. Näet sitten, mitä tapahtuu kun kasvatat haapoja ja koivuja samalla alueella. Palataan aiheeseen muutaman vuoden kuluttua.
Enhän minä mitään ole hirville syöttänyt, on minulla aitatarpeet senkin suojaksi mutta seurataan tilannetta ja toimitaan sen mukaan. Minulla ei ole kuukausia vaan korkeintaan viikkoja väliä kun käyn tarkistuksia tekemässä. Silloin reakointi ongelmiin on kohdallaan.
Siinä meni metsoilta hyvät ruokapuut. Harmi.
Kasvatan puita, en metsoja. Jostain syystä metsoja on kuitenkin maillani runsaasti.
Minäkin kasvatan puita ja metsoja siinä ohessa. Yksi metsästäjä juuri kertoi ihmetelleensä kun metso tuli keväällä hänelle maitteni kulmalla uhoamaan. Sanoin että se oli vartija joka vahtii ettei muita alueen metsokarjaa vahingoiteta. Ilmoitin myös selkeästi ettei siellä metsästetä ainakaan luvalla. Kun on likimain 25000 kpl. haapaa laittanut kasvuun ei vain käsitä jonkun yksittäisten haapojen ongelmaa. Minulla ei noistakaan ole mitään ongelmaa, hyvin kasvavat ja luonto kukoistaa suorastaan ympärillään.
Taskutus on siisti ja ympäristöystävällinen tapa hävittää haapa männyntaimikkoa pilaamasta.
Jollakin vain on omituinen tapa pyöriä omissa luuloissaan ja uskomuksissaan, eikä siinä taudissa auta järkipuhe eikä dokumentit.
Taskutetut haavat ovat myös täydellisiä säästöpuita avohakkuualueilla.
Jos vesakkoa kuitenkin on päässyt tulemaan männyntaimikkoon, sen torjunta glyfosaatilla lehvästöruiskutuksella torjuu tehokkaasti myös hirvien poikkeamiset taimikoissa. Isompia aloja on menestyksellä hoidettu helikopteriruiskutuksin ja kustannukset ovat pysyneet kurissa.
Eiköhän ne lentoruiskutukset ole jo taaksejäänyttä elämää. Aikoinaan ne lopetettiin ympäristösyistä. Silloin oli nykyistä glyfosaattia haitallisemmat aineetkin käytössä, mutta ei se glyfosaattikaan haitatonta ole.
On nuo jätkänkin höpinät ristiriitaisia. Vai täydellisiä säästöpuita kun ne tappaa heti. Eikös täydellinen luonnossa tarkoita myös elikaaren täydellisyyttä eli siitä haavasta aikaa myöten kyllä tulee kelo luontaisestikkin. Luonnon omalla menetelmällä vain tuo haavikko olisi pystyssä vielä satoja vuosia. Kumpikohan on luonnolle täydellisempää? Luontohan hyötyy aikajanana vähintään kolminkertaisen määrän omalla tavallaan. Ja mitä vesomiseen tulee on tuo noiden kimpussa vehtaaminen täysin turhaa. Haapa vesoo vasta kun sitä vahingoitetaan. Jos ette usko tulkaa koluamaan 25 ha:a haavikoitani. Vain ne jotka olen tien alta kaatanut vesovat. Ja niiden kannotkin näkyvät selvästi. Tosin kun eivät vielä olleet kuvan haapoja isompia niin vesominen vielä hyvin vähäistä.
Hyvin kasvava haapa ei veso. Vasta kun se alkaa kuolla tai kaadetaan. Nuo kuvan haavat eivät olisi vesoneet ollenkaan vielä pitkään aikaan.
Kuvan haapoja ei ole mitenkään vahingoitettu, eikä niiden ympäristöstä ole kaadettu yhtään haapaa, mutta vesominen on erittäin runsasta. Tuhansia vesoja on noiden seitsemän puun alueella. Tällaisessa tilanteessa olisitte tehneet aivan saman ratkaisun kuin minäkin.
Eli maa muokattu ja vahingoitettu haapojen juuria joka aiheuttaa aivan saman vesomisen. Tuon ympäristöä olisi myös pitänyt varjella muokkaukselta muutaman metrin puista ulospäin.
Juuri näin on tehtykin, eli 10 metriä lehempänä haapoja ei ole kaivurin kauha käynyt. Haapavesaikko oli olemassa jo ennen alueen uudistamista.
No niin tulihan se sieltä. Haapavesakko oli olemassa jo valmiiksi. Tuskin ovat samaa haapayksilöä vaan lukuisia paikalla vuosisatoja kasvaneita haavan juuristoja ja suuri osa myös siemensyntyisiä. Maassa on usein pientä haapaa, joka ei tiheässä metsässä pääse valloilleen, mutta kun metsä hakataan se nousee esiin. Eivät ehkä ole noiden haapojen vesoja ollenkaan.
Minulla kasvoi aavalla paikalla kauan iso haapa. Ympäristössä ei yhtään vesaa koskaan ennenkuin haapa kaadettiin.
Nyt sitolkka onkin sitten onnellinen ja rahakas haapametsikön omistaja!
Siihen tuli omituinen golfkenttä.
En kyllä tiedä mikä Visakallon haapoja vaivaa. Kaippa ne sitten ovat luonnon vihulaisen tunnistaneet jos noin kiusaavat. Minulla tosiaan on kasvussa noin 25 ha:a haavikoita joissa ei ole kuin ne istutetut ja luontaista muuta puuta siemenetyneenä niiden alle. Tosin ne muut kuolee jos en harvenna haavikkoa koska se sulkee yläpuolen niin täysin ettei valo riitä muille puulajeille. Se katsellaan tapaus kerrallaan.
California julisti glyfosaatin syöpävaaralliseksi aineeksi. Ei sitä kielletä mutta tuotteeseen pitää laittaa merkintä että aiheuttaa syöpää. Monsanton lakimiesarmeija yrittää nyt muuttaa päätöstä. Saapi nähdä miten glyfosaatin käy.
Nämä syöpäväitteet ovat osa kauppapolitiikkaa, sillä saksalainen Bayer osti viime syksynä Monsanton. Suomessa toimiva EU:n kemikaalivirasto puolestaan totesi klyfosaatin syöpävaarattomaksi.
Sitolkka: ”Tuskin ovat samaa haapayksilöä, vaan lukuisia paikalla vuosisatoja kasvaneita haavan juuristoja ja suuri osa myös siemensyntyisiä.”
Ei nyt sentään vuosisatoja, kun paikkaa kynnettiin ja viljeltiin vielä 50-luvulla. Kyllä meillä on aina ollut haavanvesaikkoa, jos vain jossain lähellä on isompi haapa. Ei tämä asia nyt tästä miksikään muutu, vaikka keksisitte koko yön uusia selityksiä.
Haapojen taskuttaminen glyfosaatilla ei liene kovin suuri terveysriski, ellei Visakallolla mene sekaisin ne mehukatit ja ota hörppyjä väärästä pullosta.
Käyttö elintarviketuotannossa ja pölyttäjien tappaminen kasvinsuojeluaineilla ( ennen myrkyillä) Ameriikoissa lienee se suurin riski. Tavallisen tallaajan on vaan kovin vaikea tietää mihin uskoa, kun joka asiasta löytyy faktaa ja sitä vaihtoehtoista faktaa.
Jokavuotiset viljojen glyfosaattiruiskutukset ovat parhaillaan käynnissä Suomen pelloilla, mutta se ei juuri tunnu aiheuttavan maailmantuskaa. Ainevahvuudetkin ovat pellolla aivan toista luokkaa kuin metsäkäytössä. Jokainen meistä syö päivittäin ruokaa, jota on jossain vaiheessa käsitelty suoraan tai välillisesti glyfosaatilla. Näyttää siltä, että nykyihmisiltä on tyystin kadonnut suhteellisuudentaju, jos glyfosaatin olenattoman pientä metsäkäyttöä kauhistelevat!
En menis ennen puintia glyfosaatilla ruiskuttamaan viljapeltoa.
Visakallo: ”Yksi nopea tapa kaulata haapa, on surauttaa moottorisahalla muutaman sentin sahaus ympäriinsä. ”
Minulla ei juurikaan ole kokemusta noista, mutta Kärkkäinen eräässä kirjoituksessaan väittoi tuollaista kaulaamista haitalliseksi. Kuori pitää ottaa tarkasti pois, liian syvälle sahaaminen käynnistää vesomisen eli moottorisahalla kaulaaminen ei onnistu.
Me kaulattiin haapoja kevätkesällä vesurilla katkaisemalla kuori noin rinnantasalta ja nylkemällä kuori siitä maahan asti ihan käsin vetämällä. Eli kuorettomaksi reilu metri tyveltä. Paksummissa puissa pitää vähän vesurilla auttaa kuoren repeämistä. Kaksi kesää haavat yrittää taistella, mutta sitten ne alkaa olla ”jättöpuita”.