Kakkosharvennus männikössä ,jonka laatu ei ole kaksinen. Tukkisaanto jää laihaksi, vaikka puusto on paikoin hyvinkin paksua.
Kakkosharvennus männikössä ,jonka laatu ei ole kaksinen. Tukkisaanto jää laihaksi, vaikka puusto on paikoin hyvinkin paksua.
Metsänhoito
Tuli ns paksua kuitua, nyt kun sahaus sakkaa on yhtiöillä varaa valita niin ovat aika ronkeleita laadun ja leimikoiden suhteen.. Kermankuorinta on lähiaikojen sana. Paitsi energiapuussa sen kysyntä lisääntyy varmasti ja nopeasti.
Tuollasista kohteista niitä japanintukkeja ja ratapölkkyaihioita pitäisi voida olla ostajalla aptissa mukana. Tietääkseni jossain päin maailmaa vielä käytetään puisia ratapölkkyjäkin. Voi olla kaivospölkyilläkin tarvetta jossain.
Otin kuvan malliksi kohteelta , joka voi tarjota ikävän yllätyksen tukkisaannon suhteen , jos luottaaa pelkän metsäsuunnitelman tietoihin. Kuviolta ei löytynyt montaakaan runkoa , josta olisi saanut laadun täyttävän tyvitukin. Kuituun meni keskimäärin 3-5 mertin pätkä tyvestä ja usein koko runko. En tiedä , onko kiistanalainen umpin leimikko vastannut tätä näkymää , tarpeet ainakin johtavat vastaavaan lopputulokseen tukin ja kuidun suhteissa. Pikkutukki löytyi aptista , mutta sekään ei paljoa pelastanut , kun puut olivat kieroja , kun poranlastut.
Tottahan se on, että metsätaloussuunnitelman tukki prosentti ohjaa tukin saannon hakoteille heikkolaatuisissa leimikoissa. Metsäsuunnitelman tukkiprosentti muodostuu lähinnä rungon pituuden mukaan, johon tulee korkeintaan lievä yleiskorjaus heikosta laadusta.
Ratapuun ja hirsitukin ostajat on vähentyneet myös täällä, ratapuu ostossa vain pylväänhankkijalla. Ratapölkky salli jopa 10 cm tuoreet oksat, hirsitukki salli myös mutkaisuutta kunhan tukin yleislinja oli suora, eli mutkan jälkeen palasi yleislinjaan.
Noin joskus käy. Parhaat pötköllään ja huonoimmat pystyssä.
Eipä ole lyhyet tukin mitat olleet käytössä kakkoskuvasta päätellen. Aika roimaa kuitua tulee, kieltämättä.
Vai tuleeko katkonnasta sanomista, vai valvooko sitä kukaa, edes omistaja?
Mikä lie syynä tuollaiseen kierouteen? Pellolle istutettuja kyntöpalteeseen?
Sahalta tulee piankin sanomista , jos laadussa on puutteita ja tätä valvotaan jatkuvasti.
Maapohja vaikutti hiesulta . Ei hyvä männylle.Jos tässä olisi kasvanut vielä tyiosan piilottava aluskasvos , olisi tuloksessa ollut selittämistä . Nyt kuva kertoo kaiken. Kuituun.
Hiesumaa on ihan ok kasvupaikka männyllekin, jos ei ole tehty virheitä uudistamisessa. Avojuuritaimet ja voimakas muokkaus oli aikoinaan usein huono yhdistelmä männyn kasvatuksessa.
Ala-arvoista aiempaa metsänhoitoa on ollut. On oikein, ettei näistä mitään tukkipuun hintoja makseta. Se on vaan niin pirun väärin metsätaloudessa ja puumarkkinoilla, että sitten siitä hyvälaatuisesta puusta, etenkin männystä, ei läheskään makseta, mitä kuuluisi maksaa.
Minulla kyllä lyhyet tukin tyvipöllit olivat hyvinkin runsaasti mukana viime hakkuulla. Ja teki todella hyvän lisätilin tuohon leimikkoon. Turvepohjallahan juuri tuota männyn mutkaa tyvellä esiintyy. Kun otetaan siitä lyhyt sorvipölli alkaa olla loppu huoletonta puintia. Tuossa ei selvästikkään sellaista mukana ole.
Ei riitä läpimitta sorviksi eikä olisi edes riittävän suoraa siihen tarkoitukseen.
Ai, se olikin vain nk. paksua puustoa.
Selostuksen perusteella, mielestäni, leimikolla on tapahtunut mahdollisesti puunkorjuussa virhe.
”mutta sekään ei paljoa pelastanut , kun puut olivat kieroja , kun poranlastut.”
”Sahalta tulee piankin sanomista , jos laadussa on puutteita ja tätä valvotaan jatkuvasti.”
Tukkien laatuvaatimuksiin kuuluu monia korjuuvaiheessa huomioitavia asioita kuten lenkous, terveet/kuivat oksat, mutkat, kyhmyt, korot, sydänhalkeamat, tyvilaajentuma, laho…
Kierous ei kuitenkaan niihin kuulu, koska rajanveto sen välillä mikä on kiero ja mikä ei, on mahdotonta. Jos määritellään vaikka ”kierteen nousulle” raja, niin eihän sitä motokuski pysty mitenkään todentamaan kuoren alta.
Puun ostaja on leimikosta tarjouksen antaessaan huomioinut leimikon laadun ja sellaiset mahdolliset laatuun vaikuttavat asiat joita ei hakkuussa voida ottaa huomioon kuten, keskimääräistä suuremmat kieroudet. Se näkyy leimikon hinnoitelussa. Puunostaja siis ottaa leimikon hinnoittelulla piikkiinsä sen, että raakkiprosentti on ehkä suurempi.
Jos motokuski alkaa tehdä samaa toiseen kertaan ja mättää kuitukasaan summanmutikassa tavaraa, joka täyttää tukkien laatuvaatimukset, niin ei toimita oikein. Motokuskin intressissä on tietenkin nostaa imagoaan häneltä palveluja ostavan saha silmissä pyrkimällä raakkiprosenttiin nolla. Pitää kuitenkin toimia sovittujen laatuvaatimusten puitteissa, eikä saa lähteä säveltämään ja työntämään kaikkea vastuuta metsänomistajalle.
Jos Mhy:ltä on ostettu hakkuun valvonta, niin se tietysti puuttuu tällaiseen asiaan ja perää korvauksia asiakkaalleen……?
Tässä tapauksessa mhy:llä ei ole asiaa valvomaan mitään. Puuta myyvä taho ei puolestaan halua sahojen suuntaan huonon toimittajan mainetta. Laatu edellä mennään. Ei odotusten varassa. Motokuski joutuu tekemään valitettavasti päätöksensä näkymän perusteella. Jos tukkikasaan lipsahtaa raakki ,ollaan seuraavan rungon kohdalla kriittisempiä. Kuvan metsästä ei juuri tukin laadun täyttäviä tyviä löytynyt. Se ei liene tekijän vika , vaan olosuhteiden seurausta. Kertaan vielä ,että Pirkanmaalla sattunut erimielisyys katkonnan onnistumisesta voi johtua kuvan kaltaisista olosuhteista. Puut on joduttu katkomaan ihan hyvin perustein alempaan laatuluokkaan.
Tuossa lisäkuvassa näkyvät paksut kuitupöllit ovat rungosta ,joka on mutkainen tyveltä ja ylempää pintavaurioitunut tuulen kaataman puun raapiessa monen metrin matkalta kuoren pois . Koroa oli metritolkulla.
Kuvan metsä on ollut ensiharvennuksen yhteydessä hyvin peitteinen. Pääkuvan näkymä on vielä ensiharvennuksen jäljiltä ja ennakkoraivattua toista harvennusta varten. Nykyään tämän palstan omistajataho raivaa hyvin ensiharvennuksetkin. Ehkä on opittu ,että se on tarpeen oikeiden valintojen kannalta. Kuvassa ei välttämättä puhuta oikeista valinnoista tai sitten puusto on ollut laadultaan läpip…ka jo alkujaan.
Seuraavan rungon kohdalla kriittisempiä? Kyllä jokaista runkoa tulee arvioida samalla tavalla. Jos yhtään raakkia ei tule niin silloin on mennyt tukkia kuituun.
Koroa saa olla havupuutukissa , kun se on latvalieriön ulkopuolella.
Mitä kiero puu on ? Kierteinen puu on eri asia kuin mutkainen tai moniväärä, jossa on useampia mutkia.
Joissakin männiköissä puut ovat tyveltä kieroja jopa kolmeen mertiin asti ja siitä eteenpäin mutka toisensa jälkeen. Kuvassa on kuitenkin enemmän kyse mutkaisesta puusta . ”Kiero” vertauksena ei ihan osuva. Puut ovat alkuvaiheessa kallistelleet pouolelta toiselle ja vuosikasvut pyrkineet korjaamaan tilanteen.
Tässä olikin ehkä kyse sanavaraston puuttellisuudesta. Tässä yhteydessä ”kiero” tarkoittaa puun syiden kierteisyyttä. Keski-Suomessa se taitaa tarkoittaa ihmisen luonteenpiirrettä, sellaisen, joka selittää suoran puun vääräksi puuksi.
On syytä mennä optikolle ,jos kuva puut näyttävät suorilta. Opintomatka sahalaitoksellekaan ei olisi pahitteeksi laatua ihmetteleville. Eipä se tukijoukojen määrä kovin suuri ole ,jos motokuski saa sahalta nootteja laadusta. Pahimmillaan yrittäjän taksoja lasketaan ja kuski joutuu vapaille työmarkkinoille . Tämän vuoksi piiripäällikön jo kauan sitten lausuma ohje:”Jos poijat vähänkin laatu epäilyttää ,niin silmät kiinni ja kuituun”,sopii tällaisiin kohteisiin erityisen hyvin.
Vais niin.
Väärää puuta sanottiin täällä päin lengoksi. Mutta kyllä kieroakin käytetään. Sitten kierteinen puu oli janhonen. En tiedä onko muualla suomessa samoja sanoja.
Kyllähän nuo puut on ihan oikeassa kasassa. Jos jessi sanoo että lyhyttä tukkia ei ole tehty niin ei se MG tee täälläkään mistään. Lyhyin on 43 ja noista ei kyllä niin suoria saakkaan että kelpaisi.
Pikkutukki olisi tuolla kohteella pelastanut paljon. Siinä ainakin lyhyempiäkin mittoja löytyy. Jos kerran paksuus ei sorvipölleihin riitä.
Keskustelusta kuvista ja toiminnasta olen kyllä ”suorittavan portaan” linjoilla.
Kieltämättä kuvan puut on melko mahdottomia tehdä tukiksi tyveltä, kun 2 m:ssä on mutka melkein jokaisessa. Jo ensiharvennuksessa pois mutkasimmat mutta , jos muuta ei olekaan niin entäs sitten? Jos päätehakkuuseen näyttäisi jäävän esim. 15-20 % runkoluvusta tukkipuukelpoista, niin vielä kannattaa jatkaa männyn kasvatusta. Muuten aukoksi heti, jos alikasvoksesta ei ole uudeksi kasvatuspuustoksi laadun tai kasvupaikan puolesta.
Parin kuvan perusteella ei tietenkään voi tehdä kovin pitkälle päätelmiä koko leimikosta. Se on selvää, ettei puiden paksuus ole tae hyvästä tukkiprosentista.
Itsellänikin on ollut lähes satavuotias mäntyvaltainen päätehakkuuleimikko, jonka tukkiprosentti oli vain 60. Jostain syystä OMT pohjalle oli aikojen saatossa muodostunut männikkö. Siinä ne olivat pehmeässä maaperässä kallistelleet niin, että lengoista kuution rungoista ei joistain saanut ainoatakaan tukkia ja oksat olivat reiden vahvuisia. Harmitti tietysti, mutta en siitä motokuskia syyttänyt.
Sekin on selvää, että motokuski tekee työtä oma etu, työpaikka ja palkka mielessä, niin itsekin motokuskina tekisin. Vaikeaa työtä se on en kadehdi, tekisin itsekin varman päälle. Näin se varmaan käytännössä menee ”Jos poijat vähänkin laatu epäilyttää ,niin silmät kiinni ja kuituun”
Metsänomistajan kantilta katsoen kuitenkin raakkiprosenttiin nolla pyrkiminen johtaa siihen, että tukkia menee liikaa kuitukasaan.
Silloin kun tukkikasasta lyötyy kuituja yhtä paljon, kuin kuitukasasta tukkeja homma on tasapainossa eli ostaja ja myyjä jakavat riskin puoliksi. Siihen pitäisi pyrkiä, mutta metsänomistajalla ei ole mitään keinoa pitää puoliaan. Näillä mennään.
Katkonta on sitten eri juttu, mutta siinäkin on sama tilanne. Jos tukkikasasta löytyy pari kauppasopimuksessa mainittua alinta mittaa on asia OK, eikä metsänomistajalla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen optimoidaanko tukkisaanto vai kuitusaanto.
Kyllä avoin rehellinen peli on parasta kaikin puolin. Ei motomieskään voi tehdä työtään vain omaa etuaan ajatellen. On mitta- ja laatuvaatimukset. Ammattimaisuus ratkaisee rajatapaukset ja metsän hakkuunaikainen olosuhdekaan ei ole yrittäjän syy. Eikä metsänhoidolliset laiminlyönnit..!
Kyllähän Planterin kuvaus hienosti ilmentää oikeaa katkonnan onnistumista. Juuri noin sen voisi nähdä ja olisi suotavaakin nähdä, aina.
Kuten Planter tuolla kaukana edellä kirjoitti, tukissa ei ole sellaista laatuvirhettä kuin kierous.
On vain lenkous, mutka ja monivääryys, jos rungon muodosta puhutaan. Ja nämä ovat nimenomaa havupuilla ratkaisevia tekijöitä. Lenkoutta arvioitaessa, on huomattava, että ”Lenkous on pölkyn tasaista käyryyttä” – jaka on jakautunut koko pölkyn pituudelle ja on sääntöjen puitteissa, eli Metrin matkalla 1 cm. Mitataan läpimitan puolivälistä, eli keskeltä.
Esim koivulla on niiden suhteen ihan omat kriteerinsä, riippuen paljon siitä, meneekö ne sorviin vai sahalle.
Koivussa ei ole lylyä, jonka nimi jossainpäin maata on janhunen. Mutkan ja lengon ero pitäisi olla kaikille selvä, mutta moni puhuu kierosta, vaikka puu onkin lenko.
Kun metsäomistaja tietää parhaiten leimikkonsa (tai ainakin pitäisi tietää) ja mitä puutavaralajeja siitä tulee niin kannattaa kiinnittää huomioita asioihin joihin voi vaikuttaa. Jos on itse ennakkoraivannut kuvion, niin parempi tieto kuin kenelläkään muulla.
Jos harmittaa, ettei ostotarjouksesta löydy pikkutukkia, niin kannatta keskittyä kuituun.
Ostaja tuli ”napaskengissään” metsätielle, sanoi käsipäivää ja ojensi kahvipaketin, eikä vaihtanut saappaisiin ja lähtenyt leimikkoa katsomaan. Tiesin, että järeää kuitua tulee paljon enemmän kuin metsäsuunnitelmassa, joten sanoin, että pistetään nyt edes kuituun lisää hintaa, kun sitä tulee niin vähänkin, ettei vaikuta teille mitään, 3€ tuli helpolla.
Jos 100 motin kuituerästä saisi 10 mottia siirrettyä pikkutukkiin, niin kauppahinta nousisi noin 70€. Kun tinkaa kuituun 0,7€ lisää, nousee kauppasumma yhtä paljon.
Parhaita asiakkaita ostajille on ne jotka ei koskaan kilpailuta leimikkojaan. Vielä parempia jos eivät edes tinkaa hintaa paremmaksi.
Sama tilanne kuin esim. vakuutusten tai kännykkä-/tietokone- liittymien kanssa. Kun vaihtaa operaattoria , niin heti entinen ottaa yhteyttä ja tekee uuden tarjouksen. Viimeksi kokonaishinta liittymistä putosi yli 50 % sillä tavalla ja vähän tinkaamalla.
Suorittava häärää aina vaan sen firman osa-omistamassa metsässä. Matriisikin sitten sen mukaan…
Sikäli poikkeuksellinen matriisi ,että pikkutukki oli mukana tällä kohteella. Yleensä ei. Aika pitkästi sai runkoa syöttää ennen, kun oikesi riitävästi edes pikkutukiksi. Mukana paljon runkoja , joista tuli vain kuitua läpimitasta riippumatta.
Uskotaan…
Ei nyt vaan pidä yleistää näitä firmojen omien tai osa-omistamien metsien hakkuita yksityisten metsien hakkuisiin.
Lähtökohta on ihan eri kun tuottoa haetaan…
Laaturiteerit ovat lähtökohtaisesti samat molemmissa tapauksissa. Ei mutkainen puu siitä oikene , vaikka kasvaisi yksityisen mailla . Töitä tehty kuluneen vuoden aikana jokseenkin yhtä paljon sekä yhtiön , että yksityisen puolella .
Planter:…”Kun metsäomistaja tietää parhaiten leimikkonsa (tai ainakin pitäisi tietää) ja mitä puutavaralajeja siitä tulee niin kannattaa kiinnittää huomioita asioihin joihin voi vaikuttaa. Jos on itse ennakkoraivannut kuvion, niin parempi tieto kuin kenelläkään muulla…”!!!
Tässä on ehkä se villakoiran ydin: pitäisi tietää.
Mutta kun ei taida yleensä ummartaa asioista hönkäsen pöläystä.Ja jos/kun näin on, ei pitäisi lähteä ensiksi käräjöimään luulottelujen varassa.
Jos tuo kuva on kokonaiskuva kuvion männiköstä, niin ei siinä harvennusta olisi kannattanut enää tehdä vaan päätehakkuu.