Hirvi on käynyt kaluamassa nuoren, hyväkasvuisen kuusen runkoa muutama vuosi sitten.
Ja näillehän ei edes tasoltaan naurettavia korvauksia makseta.
Hirvi on käynyt kaluamassa nuoren, hyväkasvuisen kuusen runkoa muutama vuosi sitten.
Ja näillehän ei edes tasoltaan naurettavia korvauksia makseta.
Metsänhoito
Mahtaako tuosta päästä juuristoon kääpä, joka sitten säilyy siellä vuosikaudet ja mahdollisesti leviää viereisiin puihin? Nuoren metsän saadessa taudin on sillä aikaa päätehakkuuta odotettaesssa levitä. Ainakaan ylitiheyttä ei kannata kauan katsella, jotta juuriyhteydet saa minimoitua.
Asia on sinänsä vakava, mutta mahtaako kuitenkin olla niin, että harvennuksen seurauksena myös puitten juuret pitenevät…
Kyllähän tuo jo juuristossa asti on. Puitten juuret pitenevät ja leviäminen juurikäävällä sen kun paranee.
Tietysti harvennuksen myötä juuristokin laajenee, mutta niin myös loittonee viereiset puut. Ylitiheässä puustossa juuriyhteydet on käsittääkseni enemmän yhteydessä naapureihin kuin sopivan väljästi kasvavassa.
Tuossapa on taas yksi esimerkki, kuinka valtion määräysvallassa olevat ei-kenenkään elukat mellastavat mo.n piikkiin.
Kun parit päivät raivasin hirvien pilalle katkoman3-4 metrisen mä- taimikon kenttään metristen kuusentaimien tieltä, siinä meni se 10 vuotta odottelua ja nuoruutta hukkaan!
Jännästi se tuho tulee. Hirvi naukka kuorta palan sydänpuu lahoaa, Ulkokuori silti tervettä puuta.
Onhan tuo ulkokuorikin rikki tuosta hirven tuhokohdasta, harvoinhan laho pintapuussa leveää ja jos ei koko runkoa kaluta niin sitkeänä puunahan kuusi vielä kasvaakin. Tarkistusreissulla metsään löytyi useampia uusia tuollaisia aihioita hehtaarilta. Kyllä hirvien on vähennyttävä tai on alettava omatoimisesti vähentämään.
”Useampia”?
Jos ja kun hirven kalvamia kuusia on muutama hehtaarilla, ei siitä vielä kannata itkuvirttä alkaa säveltämään.
Kun aikoinaan puut leimattiin kirvesleimoin, alkoi ”leimalaho” näkyä MT:llä kolmen kasvukauden jälkeen.
Leimalaho ei tullut tyvessä keskelle puuta, vaan läiskänä sille kohdalle, joka vastasi pilkan sijaintia.
Veikkaan, että kuvan tyvessä oleva laho on tullut alhaalta ylöspäin, eikä päinvastoin.
Mahdollista tietysti on, että laho on tullut alhaalta. Sekin on mahdollista, että taimi on vaurioitunut rungosta jo vuosia sitten ja siksi viallinen kohta on sisällä.
Kyllä tuo laho on mennyt ylhäältä alaspäin sen näkee tyvipöllin lievemmästä lahosta kuin seuraavan pöllin. Noin se juuri kulkee ja se leimaus teki huomattavasti pienemmän vaurion joka ei kerinnyt puun iässä välttämättä vielä paljon levitä.
Vertaa koron syvyyttä ja lahon kohtaa leikkauspinnassa, niin korosta tuo on lähtenyt. Kyllä niitä ketuttava määrä kertyy kun niitä hirven hinkkaus jälkiä 10-15/ha vuoteenkin tulee. Kerrot sen 10-15 vuodella. Se alkaa ollakin jo merkittävä määrä. Vielä kun kyseessä on puut mitkä on ollut alunperin tarkoitus säästää päätehakkuuseen.
Menninkäinen huomionut ihan oikein .Monta vuotta sitten kaluttu kohta kylestynyt jo pitkälle. Kyllä se laho mennyt pintaa myöten juuristoon ensin. Varmasti harmittaa , kun noin hyvä kasvuinen kuusikko saanut juurikääpä tartunnan.
Jeessikö on löytänyt ja määritellyt, mitkä pöllit on samasta rungosta?
Jos työ olisi tehty moottorisahalla, niin helposti metsuri olisi raapaisut koron pohjaa nähdäkseen, onko koron pohja terve vai laho.
Toki tyvilahon itiöt kulkevat puussa virtausten mukaan. Jotain voisi päätellä Maannouseman etenemissuunnan perusteella, vai onko vaikeaa päättää, meneekö itiöt ylös- vai alaspäin.
Jos näin alkeellisella tasolla saanen huomauttaa niin puukin on yhteytyksen tulosta ja nestevirtaa kulkee myös alaspäin. Juuri tuossa aika selkeä kun pinnan alla kulkee myös alaspäin ja se juuri on sivultaan saastunut.
Jos et satu tietämään, niin alaspäin virtaa kuoren alla ja ylöspäin virtaa pintapuussa.
Jos kuorivaurioon iskee kuusen tyvilaho, sen vaikutus ei pitäisi kannossa näkyä kuolleessa sydänpuussa, vaan hyvin lähellä kuorta.
Ns maannousema on melko tarkkaan keskellä tyvileikkoa ja usein tuo sieni näkyy tuulikaatokuusen kannon persauksissa, eli siellä, mistä juuret lähtevät eri suuntiin. Sinne syntyy usein myös halkeamajohde maan routiessa tai tuulen hemputuksessa.
Just kait niin sanoinkin. Tuo ei välttämättä ole lainkaan liian keskellä pintavirtaamaan nähden vaan kasvanut nopeasti keskemmälle päin. Tuo puu olisi kuollut pystyyn jos ei ulkokuorta olisi kasvanut runsaammin kolhun alapuolelle. Tyvipuoli lihoaa nääs.
Hirvituhon seuraus: Minun kokemukset on männyn taimikoista ja nuorista mäntymetsistä. Jos taimikko on pelastunut ahkeralla huolenpidolla ja torjunta toimilla niin, hetken siinä jo valtaa hyvän olon tunne kun taimikon on saanut pelastettua.
Ensiharvennus ikäisen männikön koloaminen on sitten uusirahallinen menetys, koska 3 metriä tyveltä menetetään pikku- ja normaalitukkia sellupinoon ja lisäksi harvennuksessa joutuu hyväksymään kasvatettavaksi heikompia runkoja.
Kolme vuotta siten harvennettiin 03:sen kuvio, jossa oli hirvivikaa keskimäärin 100 r / ha, kolmosen harvennuksessa pieninmätä rungoista ei siten loppuosasta tullutkaan kun korkeintaan parrua ja lopuksi kuitua.
Tukkiosan siirtymä oli 10-13 m3 / ha, tukin ja kuidun hintaero oli 43 €, eli 430-460 € / ha. Summa on huomattava ja mielipaha lisäksi kun maanomistaja ei vahingolle voi paljoakaan tehdä.
Hirvivikaisia ei kai pysty tunnistamaan harvennuksessa jos koro on jo kylestynyt? Meinaan että niitä löytynee vielä päätehakkuussakin?
Pahimmilla alueilla hirvivikaisia on niin paljon ettei toinenkaan harvennus niitä poista. Yllättävän kauan hirvikorossa näkyy hirven hampaan jäljet, lumitalvina niitä löytyy n. 3,5 m korkeudestakin, vetäneekö hampaillaan kuorta ylhäältä alaspäin ?
Meidän syöntialue oli ojitetun rämeen muuttuma, kangas n. 8 hehtaaria, kuorinta-ala rungolla oli 20 cm leveä ja 50-70 cm pitkä, näky oli vaikuttava, kun hiihtelin siellä keväthangilla samana talvena.
Eivät ne ehdi kylestymään, mutta se on laiha lohtu. Kun niitä on helposti viisikin runkoa rinnakkain.
Voi syyllinen olla joissakin tapauksissa myös peura.
Vaikea ymmärtää, että tuosta jäljestä olisi laho levinnyt puun tyveen noin tasaisesti. Voisiko tilanne olla sellainen, että valmiiksi lahovikaiset puut maistuivat jollekin hirvieläimelle.
Ei vaan hirvet maistuvat joillekkin metsästäjille joten sen tuhoja ei voi tunnustaa edes itse niistä kärsiessään.
On näitä puita pian vaurion teon jälkeenkin hakattu ja laho ei ole ollut kannonkorkeudella silloin. Olen ollut siinä uskossa, että pintavauriosta lähtevä laho saattaa jopa jäädä leviämättä, mutta tämä taisi olla toiveajattelua. Tuo runko ei ole ainoa tälläkään leimikolla. Lukuisia talvihakkuulla ajouran varressa kolhiintuneita puita olen tutkinut, eikä laho yleensä ole ollut laajaa. Hirvet kaluavat kuusia vuodenajasta riippumatta. Voisikohan Luken riista- ja metsänhoitoväki vaikka yhdessä selvittää, miksi hirvet käyttäytyvät näin? Onko kyse energiantarpeen täyttämisestä vai onko kuusen kuoressa eläimien kovasti kaipaamia vitamiineja tai hivennäisaineita? Jos suola puuttumisesta on kyse, voisi nuolukivillä ehkä tilanteen korjata. En ole halunnut kokeilla, kun vaarana on saada koko seutukunnan hirvieläimet taimikkojen kimppuun samalla.
Olisihan tuo puu mennyt sellukuituun joka tapauksessa. Tuo poikaoksa tuossa hirven jäljen yläpuolella olisi tehnyt siitä lyhyen sellukuidun. Vähän näyttäisi että pelkästään hirvi ei ole lahoa tehnyt koska ensimmäinen ja kolmas puu oikealla ovat lahoja. Uskon että kyseessä on lahopesäke jossa on myös hirven aiheuttaamaa hankaumaa. Itse olen noita vastaavia hakannut aika paljon. Yleensä on ollut niin että lahoa ei ole puun keskiosassa ollut hankauksen vuoksi mutta ei siitä kuitua kummempaa tule tuon hankauksen vuoksikaan. Joka tapauksessa hirvien hankaukset aiheuttavat merkittävää vahinkoa. Mutta täytyy muistaa että ensiharvennuksilla kuitenkaan jokaisesta puusta ei tukkia tule. Joten rahallinen ongelma ei nyt ole ihan niin suuri kuin monesti annetaan ymmärtää.
Tämä kuva on avohakkuualan laidasta, missä aukkoa levitettiin o3-kehitysluokan hirvituhoalueelle ja tuhopuita otettiin vielä pystyy jäävän metsän seasta. Tuo ei ole ainoa tuhorunko, mutta siitä satuin nappaamaan kuvan, jonka sitten päätin lähettää tänne. Ja tämän sortin hirvotuho tulee tyypillisesti, kuten tässäkin tapauksessa, ensiharvennuksen jälkeen. Kun viiden puun ryhmä on kaluttu, niin sitä ei puuston tila jakauma huomioon ottaen harventamalla korjata.
Tuossa on noita pieniläpimittaisia lahokuusia kasa. En tullut käännelleeksi muiden pöllien korkoja näkyviin. Mutta jos joku haluaa näitä tuhoja paikan päällä käydä katsomassa, niin tervetuloa! Tämä kun ei ole ainoa laatuaan ja tuntuu, että nämä ovat vieläpä yleistymässä.
Ja mitään poikaoksaa siinä ei ole. Koron päällä puun pinta on turvonnut, kun nestevirtaukset ovat häiriintyneet. Terävät kuorintaterät ovat siitä kirkkaan puupinnan nuolleet näkyviin.
”Ei vaan hirvet maistuvat joillekkin metsästäjille joten sen tuhoja ei voi tunnustaa edes itse niistä kärsiessään.”
Kaikkein pöljimmille metsänomistajillekin kuulostaa hirven teurastusroismeet maittavan. Se on sikälis hyvä, ettei koirat joudu niitä rapamahojen ja lyijyhiukkasten saastuttamia renttuja syömään.