Professori Kärkkäinen kannusti raivaamaan siinä vaiheessa, kun toimenpide onnistuu vaivattomasti niittokikkeellä. Kun varvikko on puhjennut täyteen lehteen ,ovat juurien vararavinteet kuluneet sopivasti ja ajankohta raivaukselle otollinen. Ensi kesänä tarvittaessa uusintakierros samoilla ajoituksilla. Ei välttämättä tarvitse enää sen jälkeen kantaa huolta vesottimisesta. Silmien tasoa korkeammalle ei kannata antaa vesakon kehittyä missään vaiheessa.
Paras on kun kolmena eräkkäisenä vuotena kävin raivaamassa kuusentaimia kääntömätästetyltä alueelta, ei päässy vesominen silmien yläpuolelle. Jatkuvaraivaus on sellaista, että siinä kuluja säästellä. Sitten kun se lompakon pohja tulee vastaan niin typerinkin tajuaa lopettaa mutta minulle kelpaa kaikki rahat. Paljon on kokeilussa pinta-alaveromuutoksen jälkeen. Osassa jatkuvaraivauksen kokeilut on jouduttu lopettamaan sen haitallisuudesta kuusentaimille johtuen ja tällä hetkellä metsään.fiissä ainoat alueet jotka huutaa punaista vaatien kolmatta raivausta on missä on kokeiltu jatkuvaa raivausta. Muilla alueilla missä varhaisperkaus on tehty kun vesakko on yli silmien ei metsään.fiissä ole valittamista. Se lehtipuupeitto tulee niin isoksi kun jokaisesta rungosta lähtee 5 uutta. Minun jatkuvaraivauskokeilut on tehty, nyt on muiden vuoro. Minun lompakko kiittää.
Se piti muistaakseni aloittaa jo 2 vuotiaana, 4-5 vuotta oli jo ihan liian myöhäistä. Vai mitä se joku professori joskus höpötti metsälehdessä.
Aiheestahan muutama vuosi sitten metsäkehdessä lukenut tutkimuksen mikä osoitti, että paksuus kasvua kuusella voi olla jopa 1mm tai parhaassa tapauksessa 1,5mm tai jotain kun varhaisperkaus suoritetaan n. 5 vuotta verrattuna myöhemmin. Okei tiedetään, että harvennus on kompromissi puiden kasvun ja tilavuuden tuoman hakkuun kannattavuuden suhteen. Tuon 1mm tai 2mm ottaa silmänräpäyksessä kiinni kun myöhemmin tiheys rajoittaa kasvua eikä minkäänlaista kasvutappiota tule. MUTTA niitä alkuvaiheessa tulleita kuluja 3:sta raivauksesta ei saa ikinä kiinni jos ymmärretään korkojen ja kulujen suhde tulokseen.
Eikös Ammatti Raivooja tiedä ,että mitä isompi kanto ,sitä laajemmat juuret ja sitä enemmän on vararavintoa versojen tuottamiseen.
Tuossa alapuolella on esimerkki siitä , mitä tapahtuu, kun raivaus myöhästyy alussa ja jätetään lisäksi raivauksen yhteydessä ”sopivasti” lehtipuuta raivaamatta.
Tavan mo:lle voi suositella raivausta mahdollisimman varhain ja toista perään. Työ ei käy missään vaiheessa ylivoimaiseksi ja istutetut taimet kasvavat täysillä ilman juromisvaihetta alusta alkaen. Raivauksen pääpointtihan on se ,että taimelle tarjotaan riittävästi tilaa juurtua ja kasvaa ilman kehitystä hidastavia kilpailijoita.
Tosiaan kannattaa palata asiaan juhannuksen jälkeen. Todennäköisesti kuuset ovat silloin hävinneet näkyvistä ja on hyvä aika raivata. Jos on riittävän rehevää niin kuusia ei oikein kesällä löydä ja raivaus on pakko siirtää syksyyn tai kevääseen.
Niin kävi nii hassusti minulla, että varmaan 80% isoista kannoista minulla kuoli valonpuutteeseen. Mistä tämä pseudotiede oikein kumpuaa, vesominen loppuu aikanaan valonpuutteeseen oli iso tai pieni kanto. Ei ole taloudellista järjen hiventäkään yrittää pitää kokavuotisilla tai koka kolmasvuotisilla raivauksilla vesakkoa vesomasta.
Onneksi olen melko valistunut raivausajoista erivaihtoehdoilla. 2 vuotiaan aloitettu 3 kertaa putkeen raivattu voidaan sulkea pois täydellisenä typeryytenä mutta raivausaika 5-vuotiaana on n. 5h sen jälkeen n. 7-10h ja n. 7h eli 3 kertaa. 7 vuotiaana 7h ja 5h eli 2 kertaa. Reilun parinmetrin mittaisina talvella täydellisyyteen harvennettuna toinen raivaus nopea ja 80% kannoista on kuollut vesomatta.
Sitten kun tehdään näin 4- 5 vuotiaana jätetään kaikki havupuun taimet sinne 3000-5000. Sitten sinne tulee viisinkertainen vesakko ja menet sinne 3-5vuoden päästä. Nyt sitten pitäs juhannuksen jälkeen harventaa ne kuuset kesällä sieltä pöpeliköstä varsinkaan kun et näe hevon***** ni sanon ettei oo helppoa kokemattomalla saada tiheyttä jiiriin. Mikä on tällä hetkellä ongelma numero 1 metsänhoidossa.
Lehtipuun vesat kasvaa yleensä jo aikasemmin kaadetuista kannoista eikä aikanen varhaisperkaus auta niiden kasvun suitsimisessa ellei havupuun taimet ehdi sulkea kasvutilaa riiittävästi. Siksi turhan usein käynti perkaamassa tuottaa tappiota pitkityksessä, kun kustannukset otetaan huomioon.
Raivaamalla varmistetaan se ,että istutettujen taimien juuret pääsevät kehittymään. Jos ei raivata , taimi häviää varmasti nopeakasvuiselle lehtipuulle siinä asiassa. Istutettujen taimien jurominen on seurausta lehtipuiden juurien nopeammasta kehityksestä ja siitä ,että ravinteet karkaavat kilpailijoille. Mitä myöhemmin raivaukset tehdään ,sitä enemmän istutustaimi häviää.
3 kertaa varhaisperkausta on kustannuksiltaan liian kallista. Eräänkin firman min. hinta on varhaisperkuulle 500 €/ha. Siinä on 1000 /ha ylimääräistä turhaa kulua, jos noin tehdään. Vesakko ehtii kuitenkin kasvaa ennen varsinaista taimikonhoitoa uudelleen raivattavaksi vaikka sitä perattaiisiin 3 x.
Jollei keksi muuta tekemistä tai hakkuulta on jäänyt hulvattomasti rahaa, jolle ei keksi kerta kaikkiaan mitään käyttöä, voihan tuon raivata vaikka joka kevät ja syksy niin kauan kuin rahaa riittää tai keksii parempaa tekemistä. 1-2 raivauskertaa/ha riittää aina hyvään kasvuun ja metsään. Ja silloin ei todellakaan polvenkorkuisessa metsässä tehdä vielä mitään.
Niin se maailma muuttuu. Vielä jokin aika sitten suorittavan mielestä ajoissa tehty varhaisperkaus ratkaisi lähes kaikki ongelmat. Raivausta ei juuri sen jälkeen tarvittu.
Ajoissa tehty varhaisperkaus on tärkein toimenpide taimikossa. Normaalisti tarvitaan vielä ainakin yksi käsittelykerta sen jälkeen.
Kun mainitsin toisesta raivauskerrasta vuoden kuluttua ensimmäisestä ,tarkoitin Ruotsissa käytettyä mallia ,jonka tarkoitus on toimia kuten avokesanto pellolla rikkaruohoja torjuttaessa.
Periaate on ,että kasvusto tuhotaan siinä vaiheessa ,kun kaikki juuriston vararavinteet on kulutettu uuden kasvun (lehdet) aikaansaamiseen eikä kasvi vielä ole alkanut kuljettamaan yhteyttämistuotteita juurien vahvistamiseksi. Kun saman toistaa seuraavalla kasvukaudella , alkaa vanhojen juurien kyky tuottaa uusia versoja olla kulutettu olemattomiin. Istutetuilla taimilla on sen jälkeen hyvät mahdollisuudet selvitä voittijana.
Palataan vielä pellon kesannointiin. Homma toimi hyvin kuivina kesinä ,kun rikkaruohot äestettiin pienikokoisina. Sadekesinä toimenpiteen myöhästyessä avokesannoinnista oli enemmän haittaa ,kun hyötyä. Rikkaruohot kasvoivat entistä terhakkaammin (juolavehnä), kun ravintovirta juuriin päin oli alkanut eikä äestystä voinut märkyyden takia tehdä aikanaan. Metsänkäsittelyssä märkyys ei haittaa. Oikea ajoitus on helpompi toteuttaa märkyydestä kärsivään pellon avokesantoon verrattuna.
Itse olen tähän asti tehnyt varhaisperkaukset ja taimikonhoidot silloin kun siihen aikaa on. Töiden ja muun elämän ohella ei aina pysty valitsemaan sitä mahdollisesti parasta ajankohtaa. Jos kuvan kohteen meinaa tehdä itse ja nyt on joutavaa aikaa niin eikun töihin. Mikäli teettää työn ulkopuolisella niin sitten tarkempi pohdinta ajankohdasta on paikallaan!
Ainakin se Ruotsin malli mitä täällä esiteltiin, perustui saman kasvukauden aikana tehtävään raivaukseen. Suorittava toki tiesi heti menetelmän toimivuuden, vaikka kokemusta siitä oli tasan yhden lehtiartikkelin verran.
Kyseisessä uutisessa kerrottiin mahdollisuudesta siirtää toinen raivaus myös seuraavaan kasvukauteen. Työ on hieman helpompi toteuttaa ,kun lumi on painellutedellisen raivauksen risut maata vasten. Yhtään kuvassa näkyvää suuremmaksi ei vesakkoa ole vara kasvattaa.
Ja kuten edellä totesin , menetelmä toimii samalla periaatteella ,kun avokesannointi rikkaruohoja torjuttaessa. Siitä on vuosien omakohtainen kokemus. Oikein ajoitettuna toimi hyvin. Kokeilemisen arvoinen ratkaisu metsässäkin varsinkin omatoimisille ihmisille.
Joltain maanomistajalta vissiin loppu rahat kun neljäntenä kesänä minun tarvinnut enää mennä tekemään varhaisperkausta samaan kohtaan.
Kun kuusi kilpailee juuristolla pinnalla heinien kanssa ja koivu ja muu Lehtipuu työntää juuret heti syvälle on niillä hyvin vähän merkitystä toisilleen. Kuusen juuret ovat oksien leveydellä ja varjostus työntää lehtipuita kauemmas. Lehtipuiden haitallisuus kuusen kasvulle tulee vasta siinä vaiheessa kun jokaisen Vesan tilalle tulee t uutta ja alkavat lukumäärällä rajoittamaan kuusen sivuttaiskasvua. Niiden haitallisuus tulee paljon nopeammin kun harvassa olevien ylhäältä päin varjostus.
Raivauskertojen määrä kannattaa toki minimoida mutta siinä vaiheessa kun kuusia ei näy kesäaikaan lehtipuiden alta, on syytä mielestäni raivata. Se saattaa olla tilanne tulevana kesänä kuvan kuviolla.
Kuuset kyllä todennäköisesti säilyvät hengissä lehtipuiden allakin mutta kasvu taantuu, latvukset ovat vaarassa ja syntyy varjoneulaset. Niiden takia toipuminen kestää vuosia sitten kun raivaus lopulta tehdään.
Yksi vaihtoehto on antaa olla vaan ja tehdä energiapuuharvennus sitten joskus. Ja toivoa, että kovalla rahalla istutetut kuuset ovat hengissä ja kunnossa siinä vaiheessa. Itse en ole tällaista riskiä uskaltanut ottaa.
Mulla nyt työn alla 8 v kuusikko. Pituutta metrin kahta puolen paljon mukavampi raivata kun koivu vielä pientä ei tarvitse taimienpäälle kaatumista varoa ja on nopeaa tehdä. Mutta kukin tyylillään.
Artolla kevyitä päiviä, vielä kun on kevät niin näkee montut ja taimet paremmin. Itse tein huhtikuussa reilu 2 metrisessä kuusen taimikossa 4,5 ha alan perkuun. Koivut oli reilu 3 metristä ja sai niittämällä raivata suuria aloja, minusta jäljelle jäi huippu taimikko ja työn tuottavuuden kannalta oli viimeinen mahdollinen ajankohta, yhden kasvukauden jälkeen tuo olisi ollut tosi työläs. Talven jäljeltä osa rangoista oli jäätynyt latvoista maahan kiinni ja sellaista risumattoa, missä kaikki rangat oli lähes maata vasten oli pienellä alalla.
Alle metristä kuusen taimikkoa perkaa varmaan hehtaarin päivässä keväällä ja hyvällä pohjalla ja kolme metristä keskikesällä alle puolihehtaaria. Mulla tuossa reilu kaksimetrisessä meni 0,6 ha/pv, poistumaa en laskenut, mutta välillä tosi tiheää ja välillä harvaa, missään kohti ei raskasta eikä haastavaa. Minusta varmin tehdä varhaisperkaus 1,5 metrin pituisessa taimikossa ja viiden vuoden päästä tästä taimikonhoito. Joskus ollut todella työläs varhaisperkaus, kun kuusen taimikko oli lähes kolme metristä ja poistumaa hirveästi sekä osa risuista piti erikseen katkaista, siinäkin jäi huippu taimikko, mutta päivässä valmista tuli 0,3 ha.
Juu meni 2.5 ha 2 päivään. Seuraavat ovat sitten kemera kohteita maanomistaja itse tehnyt jonkin verran viimevuonna ja kyllästynyt. Hyvät kelit sahata ei horsmikko/vatukko haittaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Professori Kärkkäinen kannusti raivaamaan siinä vaiheessa, kun toimenpide onnistuu vaivattomasti niittokikkeellä. Kun varvikko on puhjennut täyteen lehteen ,ovat juurien vararavinteet kuluneet sopivasti ja ajankohta raivaukselle otollinen. Ensi kesänä tarvittaessa uusintakierros samoilla ajoituksilla. Ei välttämättä tarvitse enää sen jälkeen kantaa huolta vesottimisesta. Silmien tasoa korkeammalle ei kannata antaa vesakon kehittyä missään vaiheessa.
Korjauksia: …niittoliikkeellä…..vesottumisesta
Paras on kun kolmena eräkkäisenä vuotena kävin raivaamassa kuusentaimia kääntömätästetyltä alueelta, ei päässy vesominen silmien yläpuolelle. Jatkuvaraivaus on sellaista, että siinä kuluja säästellä. Sitten kun se lompakon pohja tulee vastaan niin typerinkin tajuaa lopettaa mutta minulle kelpaa kaikki rahat. Paljon on kokeilussa pinta-alaveromuutoksen jälkeen. Osassa jatkuvaraivauksen kokeilut on jouduttu lopettamaan sen haitallisuudesta kuusentaimille johtuen ja tällä hetkellä metsään.fiissä ainoat alueet jotka huutaa punaista vaatien kolmatta raivausta on missä on kokeiltu jatkuvaa raivausta. Muilla alueilla missä varhaisperkaus on tehty kun vesakko on yli silmien ei metsään.fiissä ole valittamista. Se lehtipuupeitto tulee niin isoksi kun jokaisesta rungosta lähtee 5 uutta. Minun jatkuvaraivauskokeilut on tehty, nyt on muiden vuoro. Minun lompakko kiittää.
Se piti muistaakseni aloittaa jo 2 vuotiaana, 4-5 vuotta oli jo ihan liian myöhäistä. Vai mitä se joku professori joskus höpötti metsälehdessä.
Aiheestahan muutama vuosi sitten metsäkehdessä lukenut tutkimuksen mikä osoitti, että paksuus kasvua kuusella voi olla jopa 1mm tai parhaassa tapauksessa 1,5mm tai jotain kun varhaisperkaus suoritetaan n. 5 vuotta verrattuna myöhemmin. Okei tiedetään, että harvennus on kompromissi puiden kasvun ja tilavuuden tuoman hakkuun kannattavuuden suhteen. Tuon 1mm tai 2mm ottaa silmänräpäyksessä kiinni kun myöhemmin tiheys rajoittaa kasvua eikä minkäänlaista kasvutappiota tule. MUTTA niitä alkuvaiheessa tulleita kuluja 3:sta raivauksesta ei saa ikinä kiinni jos ymmärretään korkojen ja kulujen suhde tulokseen.
Eikös Ammatti Raivooja tiedä ,että mitä isompi kanto ,sitä laajemmat juuret ja sitä enemmän on vararavintoa versojen tuottamiseen.
Tuossa alapuolella on esimerkki siitä , mitä tapahtuu, kun raivaus myöhästyy alussa ja jätetään lisäksi raivauksen yhteydessä ”sopivasti” lehtipuuta raivaamatta.
Tavan mo:lle voi suositella raivausta mahdollisimman varhain ja toista perään. Työ ei käy missään vaiheessa ylivoimaiseksi ja istutetut taimet kasvavat täysillä ilman juromisvaihetta alusta alkaen. Raivauksen pääpointtihan on se ,että taimelle tarjotaan riittävästi tilaa juurtua ja kasvaa ilman kehitystä hidastavia kilpailijoita.
Tosiaan kannattaa palata asiaan juhannuksen jälkeen. Todennäköisesti kuuset ovat silloin hävinneet näkyvistä ja on hyvä aika raivata. Jos on riittävän rehevää niin kuusia ei oikein kesällä löydä ja raivaus on pakko siirtää syksyyn tai kevääseen.
Itse jätän näissä sopivasti koivua väleihin.
Niin kävi nii hassusti minulla, että varmaan 80% isoista kannoista minulla kuoli valonpuutteeseen. Mistä tämä pseudotiede oikein kumpuaa, vesominen loppuu aikanaan valonpuutteeseen oli iso tai pieni kanto. Ei ole taloudellista järjen hiventäkään yrittää pitää kokavuotisilla tai koka kolmasvuotisilla raivauksilla vesakkoa vesomasta.
Onneksi olen melko valistunut raivausajoista erivaihtoehdoilla. 2 vuotiaan aloitettu 3 kertaa putkeen raivattu voidaan sulkea pois täydellisenä typeryytenä mutta raivausaika 5-vuotiaana on n. 5h sen jälkeen n. 7-10h ja n. 7h eli 3 kertaa. 7 vuotiaana 7h ja 5h eli 2 kertaa. Reilun parinmetrin mittaisina talvella täydellisyyteen harvennettuna toinen raivaus nopea ja 80% kannoista on kuollut vesomatta.
Sitten kun tehdään näin 4- 5 vuotiaana jätetään kaikki havupuun taimet sinne 3000-5000. Sitten sinne tulee viisinkertainen vesakko ja menet sinne 3-5vuoden päästä. Nyt sitten pitäs juhannuksen jälkeen harventaa ne kuuset kesällä sieltä pöpeliköstä varsinkaan kun et näe hevon***** ni sanon ettei oo helppoa kokemattomalla saada tiheyttä jiiriin. Mikä on tällä hetkellä ongelma numero 1 metsänhoidossa.
Lehtipuun vesat kasvaa yleensä jo aikasemmin kaadetuista kannoista eikä aikanen varhaisperkaus auta niiden kasvun suitsimisessa ellei havupuun taimet ehdi sulkea kasvutilaa riiittävästi. Siksi turhan usein käynti perkaamassa tuottaa tappiota pitkityksessä, kun kustannukset otetaan huomioon.
Raivaamalla varmistetaan se ,että istutettujen taimien juuret pääsevät kehittymään. Jos ei raivata , taimi häviää varmasti nopeakasvuiselle lehtipuulle siinä asiassa. Istutettujen taimien jurominen on seurausta lehtipuiden juurien nopeammasta kehityksestä ja siitä ,että ravinteet karkaavat kilpailijoille. Mitä myöhemmin raivaukset tehdään ,sitä enemmän istutustaimi häviää.
3 kertaa varhaisperkausta on kustannuksiltaan liian kallista. Eräänkin firman min. hinta on varhaisperkuulle 500 €/ha. Siinä on 1000 /ha ylimääräistä turhaa kulua, jos noin tehdään. Vesakko ehtii kuitenkin kasvaa ennen varsinaista taimikonhoitoa uudelleen raivattavaksi vaikka sitä perattaiisiin 3 x.
Jollei keksi muuta tekemistä tai hakkuulta on jäänyt hulvattomasti rahaa, jolle ei keksi kerta kaikkiaan mitään käyttöä, voihan tuon raivata vaikka joka kevät ja syksy niin kauan kuin rahaa riittää tai keksii parempaa tekemistä. 1-2 raivauskertaa/ha riittää aina hyvään kasvuun ja metsään. Ja silloin ei todellakaan polvenkorkuisessa metsässä tehdä vielä mitään.
Suorittava: ”Ensi kesänä tarvittaessa uusintakierros samoilla ajoituksilla.”
Onkohan tämä mestari nyt ihan tosissaan? Joka vuosi pitäisi raivata? 😀
Niin se maailma muuttuu. Vielä jokin aika sitten suorittavan mielestä ajoissa tehty varhaisperkaus ratkaisi lähes kaikki ongelmat. Raivausta ei juuri sen jälkeen tarvittu.
Ajoissa tehty varhaisperkaus on tärkein toimenpide taimikossa. Normaalisti tarvitaan vielä ainakin yksi käsittelykerta sen jälkeen.
Kun mainitsin toisesta raivauskerrasta vuoden kuluttua ensimmäisestä ,tarkoitin Ruotsissa käytettyä mallia ,jonka tarkoitus on toimia kuten avokesanto pellolla rikkaruohoja torjuttaessa.
Periaate on ,että kasvusto tuhotaan siinä vaiheessa ,kun kaikki juuriston vararavinteet on kulutettu uuden kasvun (lehdet) aikaansaamiseen eikä kasvi vielä ole alkanut kuljettamaan yhteyttämistuotteita juurien vahvistamiseksi. Kun saman toistaa seuraavalla kasvukaudella , alkaa vanhojen juurien kyky tuottaa uusia versoja olla kulutettu olemattomiin. Istutetuilla taimilla on sen jälkeen hyvät mahdollisuudet selvitä voittijana.
Palataan vielä pellon kesannointiin. Homma toimi hyvin kuivina kesinä ,kun rikkaruohot äestettiin pienikokoisina. Sadekesinä toimenpiteen myöhästyessä avokesannoinnista oli enemmän haittaa ,kun hyötyä. Rikkaruohot kasvoivat entistä terhakkaammin (juolavehnä), kun ravintovirta juuriin päin oli alkanut eikä äestystä voinut märkyyden takia tehdä aikanaan. Metsänkäsittelyssä märkyys ei haittaa. Oikea ajoitus on helpompi toteuttaa märkyydestä kärsivään pellon avokesantoon verrattuna.
Itse olen tähän asti tehnyt varhaisperkaukset ja taimikonhoidot silloin kun siihen aikaa on. Töiden ja muun elämän ohella ei aina pysty valitsemaan sitä mahdollisesti parasta ajankohtaa. Jos kuvan kohteen meinaa tehdä itse ja nyt on joutavaa aikaa niin eikun töihin. Mikäli teettää työn ulkopuolisella niin sitten tarkempi pohdinta ajankohdasta on paikallaan!
Ainakin se Ruotsin malli mitä täällä esiteltiin, perustui saman kasvukauden aikana tehtävään raivaukseen. Suorittava toki tiesi heti menetelmän toimivuuden, vaikka kokemusta siitä oli tasan yhden lehtiartikkelin verran.
Kahteen saman kasvukauden aikana…
Kyseisessä uutisessa kerrottiin mahdollisuudesta siirtää toinen raivaus myös seuraavaan kasvukauteen. Työ on hieman helpompi toteuttaa ,kun lumi on painellutedellisen raivauksen risut maata vasten. Yhtään kuvassa näkyvää suuremmaksi ei vesakkoa ole vara kasvattaa.
Ja kuten edellä totesin , menetelmä toimii samalla periaatteella ,kun avokesannointi rikkaruohoja torjuttaessa. Siitä on vuosien omakohtainen kokemus. Oikein ajoitettuna toimi hyvin. Kokeilemisen arvoinen ratkaisu metsässäkin varsinkin omatoimisille ihmisille.
Joltain maanomistajalta vissiin loppu rahat kun neljäntenä kesänä minun tarvinnut enää mennä tekemään varhaisperkausta samaan kohtaan.
Kun kuusi kilpailee juuristolla pinnalla heinien kanssa ja koivu ja muu Lehtipuu työntää juuret heti syvälle on niillä hyvin vähän merkitystä toisilleen. Kuusen juuret ovat oksien leveydellä ja varjostus työntää lehtipuita kauemmas. Lehtipuiden haitallisuus kuusen kasvulle tulee vasta siinä vaiheessa kun jokaisen Vesan tilalle tulee t uutta ja alkavat lukumäärällä rajoittamaan kuusen sivuttaiskasvua. Niiden haitallisuus tulee paljon nopeammin kun harvassa olevien ylhäältä päin varjostus.
Raivauskertojen määrä kannattaa toki minimoida mutta siinä vaiheessa kun kuusia ei näy kesäaikaan lehtipuiden alta, on syytä mielestäni raivata. Se saattaa olla tilanne tulevana kesänä kuvan kuviolla.
Kuuset kyllä todennäköisesti säilyvät hengissä lehtipuiden allakin mutta kasvu taantuu, latvukset ovat vaarassa ja syntyy varjoneulaset. Niiden takia toipuminen kestää vuosia sitten kun raivaus lopulta tehdään.
Yksi vaihtoehto on antaa olla vaan ja tehdä energiapuuharvennus sitten joskus. Ja toivoa, että kovalla rahalla istutetut kuuset ovat hengissä ja kunnossa siinä vaiheessa. Itse en ole tällaista riskiä uskaltanut ottaa.
Mulla nyt työn alla 8 v kuusikko. Pituutta metrin kahta puolen paljon mukavampi raivata kun koivu vielä pientä ei tarvitse taimienpäälle kaatumista varoa ja on nopeaa tehdä. Mutta kukin tyylillään.
Artolla kevyitä päiviä, vielä kun on kevät niin näkee montut ja taimet paremmin. Itse tein huhtikuussa reilu 2 metrisessä kuusen taimikossa 4,5 ha alan perkuun. Koivut oli reilu 3 metristä ja sai niittämällä raivata suuria aloja, minusta jäljelle jäi huippu taimikko ja työn tuottavuuden kannalta oli viimeinen mahdollinen ajankohta, yhden kasvukauden jälkeen tuo olisi ollut tosi työläs. Talven jäljeltä osa rangoista oli jäätynyt latvoista maahan kiinni ja sellaista risumattoa, missä kaikki rangat oli lähes maata vasten oli pienellä alalla.
Alle metristä kuusen taimikkoa perkaa varmaan hehtaarin päivässä keväällä ja hyvällä pohjalla ja kolme metristä keskikesällä alle puolihehtaaria. Mulla tuossa reilu kaksimetrisessä meni 0,6 ha/pv, poistumaa en laskenut, mutta välillä tosi tiheää ja välillä harvaa, missään kohti ei raskasta eikä haastavaa. Minusta varmin tehdä varhaisperkaus 1,5 metrin pituisessa taimikossa ja viiden vuoden päästä tästä taimikonhoito. Joskus ollut todella työläs varhaisperkaus, kun kuusen taimikko oli lähes kolme metristä ja poistumaa hirveästi sekä osa risuista piti erikseen katkaista, siinäkin jäi huippu taimikko, mutta päivässä valmista tuli 0,3 ha.
Juu meni 2.5 ha 2 päivään. Seuraavat ovat sitten kemera kohteita maanomistaja itse tehnyt jonkin verran viimevuonna ja kyllästynyt. Hyvät kelit sahata ei horsmikko/vatukko haittaa.