Myrskypuut olivat todella järeitä. Nosto kuitenkin onnistui isäntälinjan vehkeillä. Työstettiin 4,3m tukeiksi sahhuuta varten. Onko tämä katoavaa kansanperinnettä vaiko ei, en tiedä.
Myrskypuut olivat todella järeitä. Nosto kuitenkin onnistui isäntälinjan vehkeillä. Työstettiin 4,3m tukeiksi sahhuuta varten. Onko tämä katoavaa kansanperinnettä vaiko ei, en tiedä.
Metsänomistus
Verkkuun ketjut varsinkin jos tielle aikoo.
Tänään sain oman savottani valmiiksi, yli 100 kiintoa pitäisi puuta olla nurin pakkasia ja ajokelejä odottamassa, kamppeet sai heittää pyykkikoneeseen ja sahan tuua kotia, saa huomenna huoltaa odottamaan seuraavaa ensisyksyn savottaa. Jos puulla riittää kysyntää aion tehdä isäntälinjan hankintakauppaa vielä 40 vuoden päästä eläke vaarina.
jos tuontyylin kuva olisi ennen 50 lukua niin kuvassa olisi hevonen ja reki ja silloinkin olisi kysytty onko katoavaa kansanperinnettä ja kyllä olisi ollut niinpä tuli traktori hevosen tilalle jolla hoitui nuo työt pitkään ja nyt on sama kysymys onko katoavaa kansanperinnettä vastaus voisi olla että on 95 %
Tuttua puuhaa vielä meikäläisellä, tosin lähinnä polttopuu- ja enskahommaa. Nyt kun toinen elämä menossa ei hullunpaa harrastelua luonnon kuntosalilla.
60-luvun lopulla olisi voinut hevosesta kysyä onko katoavaa kansaperinnettä. Ennen viiskymmentälukua ei olisi hevosesta vielä kyselty katoavan kansanperinteen perään.
Juu pariviikkoo sitten toi metsänaapurini samantien varrella polttopuita reellä kotomarkille, mitä ei ollut päässyt tekeen monena talvena. Rekeen on kuulemma rankoja mukavampi nostella, kun se on matalampi. Tottahan sekin on ja reki hyvä peli polttopuiden ja rankojen kuljetukseen. Käyttövoimana ei toki ollut hevonen. Ne on nuoret tytöt jotka tykkäävät hevoisista.- Metsään liittyvissä työssä harvat ajavat kauramoottorilla….
Tässä lähellä tekivät puistohakkuun oikein siististi. Ajoon kutsuttiin maatalouoppilaitoksen hevospuolen luokka opettajan ja hevosten kanssa. ”Tytöillä” oli ihan oikeat varusteet, eli perinteiset parireet ja ihan oikeanlaiset valjaat ja aisajutur jne. Mutta ajo oli aivan leikkimistä: Toinen tyttö talutti hevosta päitsistä, toinen juoksi reen rinnalla ohjakset käsissä ja reessä oli kuitupuita kaksi kerrosta, eli karikoiden välissä oli 15 cm puuta. Kolmimetristä kuitua olisi pitänyt yhteen mittaan saada vähintään 60 cm – mieluummin metrin kerros.
Kuitenkin heidän kanssaan oli sopimus, että hevos-savotta on kyseessä ja esim hakkuu oli tehty sen mukaisesti, että se sujuu.
Katoavaista taitaa olla.Fergulla puukuormineen kuppilan pihaan taukokahville,niin kyllä väkeä ympärille alkaa muisteloita kertomaan kasaantua.
Kauan eläköön Verkuilla ja hevosilla puuhastelut! Ajanviete ja raaka työ ihan samoissa paketeissa.
Hiihtoniilolla on upea metsäkone. Kun tuohon pistää nastaketjut, niin mennen-tullen se kepittää kaikki mönkijät tehossa ja taloudellisuudessa. Juuri tuo traktorityyppi on itse asiassa haaveissa minullakin, mutta sinne se taitaa jäädä. Kaksi rakkoria riittää, oikeasti yksikin riittäisi, jos panisin klapikoneeseen sähkömoottorin ja ostaisin kolmivaiheroikkaa lisää parikymmentä metriä.
Eipä taida Fergu olla edessä jälkimmäisessä kuvassa 🙂
No juu ei olis lähtenny vaikka olis ottanut ketjutkin….
Ensimmäinen traktori millä sain ajaa oli juuri Fergu. Ajettiin lantaa pellolle?
Ensimmäinen fergu oli 35X sillä ajoin maitoa meijeriin, seuraava oli 165 multipover siinä Vanajasta tehty peräkärry ja joutsalainen nosturi. sillä kuluki puuta kummasti.
-61 vuosimallin 35 ferku on käyttökuntonen vieläkin. Sillä isäkin ajoi mökin rakennuspuut metsästä. Takana nostolaittees ”panka” jossa tukkisakset . Sillä nostettiin tukit peräkärryyn ja kevättalvella sahattiin tukit hirsiaihioiksi. Höylättiin konehöylällä hirsiksi ja käsipelillä sitten liitokset. Sähköporakoneella tehtiin tappien reiät.