Anton arvioi väärin. Jos kuvassa oleva henkilö on 150cm pitkä, niin kuusien valtapituus on nyt 13-14metriä. Pohjapinta-alasta ei tämän kuvan perusteella voi vetää johtopäätäksi, mutta se lienee nyt 18-20. Ennen harvennusta se oli yli 30. Poistuma on mielestäni oikeinkin uskottava.
Hyvin se kuusikin kasvaa jo nuorenakin,kun hoito ja kasvupaikka ovat kunnossa.Tämä kuva teksteineen kertoo sen,miksi minäkin olen ”kuusiuskoinen” metsänomistaja.
Kuvio ei ole valitettavasti kuin 0,5 ha. Pyysin siitä erillisen motolistan, että voin seurata tuotosta. Tuolta alalta oli lähtenyt 461 runkoa keskijäreydellä 0,069 mottia yht. 32,02 mottia. Tiheys hakkuun jälkeen lienee siis luokka 1200 r/ha. Ohjeena oli, että ei tehdä hirmu kovaa harvennusta kun maapohja on niin rehevää, että kasvuvoimaa riittää. Nyt siinä on jälkellä sellainen varttuneen kasvatusmetsän järeyttä kolkutteleva keskipituudeltaan noin 13 m kuusikko. Ppa näytti olevan luokkaa 17, pitää mitata keväällä relaskoopilla tarkemmin. Osa pelloista istutettu samaan aikaan koivulle ja niissä hyvät ensiharvennetut metsät, mutta kuutiotuotos tässä kuusikossa ihan eri luokkaa.
Erinomainen tuttu motoyrittäjä suoritti savotan hankintana. Maasto loivasti etelään viettävää rinnettä järven rannassa. Täysin mustanmullan onkimadon kaivupaikkaa.
Aika luonnollista että tuotos on ensiharvennukseen koivua parempi. Istutustaajuuskin sen jo takaa. Mutta kyllä parikymppinen oikein kasvatettu koivikkokin lähes saman antaa. Kunhan ei hiestä kasvata. Hyvä raudus taimetettuna niin siitä kyllä tulee tavaraa.
Hiukan vielä kummastuttaa että joku haluaa pimentää rantamaiseman synkällä kuusikolla. Itse laitoin vastaavaan koivua tilaukseen juuri edellisen puusukupolven synkän yleisvaikutelman ja muhevan multamaan huikean kasvuominaisuuden vuoksi. Mutta kuuset olivat siinä alttiita kippaamaan nurin joten kasvu aivan tappiinsa asti ei kannattanut jatkuvien myrskytappioiden vuoksi. Kun pakko oli harventaakkin.
Kyllä täällä hirviraiskio-istutuskoivikotkin tuottavat luokkaa huonommalla maalla huomattavasti enemmän kuin kuusikot. Kun ensiharvennus tehdään samanikäisenä. Tässä meillä ensiharvennuskoivikko (1 ha) tuotti pinoon 103 kiintoa. Istutettu 1991. Poistettujen runkojen keskikoko 114 litraa.
Jeessi, tuossahan on ollut hatelon mukaan aivan sama kasvatustiheys kuin istutuskoivikoissa. Reilu 1600kpl/ha.
Lehtipuu, ja varsinkin haapa, istutuksista tuo poikkeaa siten, että nyt lähes koko kasvu on tukkia päätehakkuuseen asti. Jos tässä olisi koivikko, niin tukkiprosennti ei yli kuudenkymmenen nouse teki mitä hyvänsä. Tämän kuusikon voi milloin tahansa hakata paremmalla tukkiprosentilla kuin vastaavalla paikalla kasvavan ja san ikäisen istutuskoivikon.
Anton on muistaakseni kehuskellut kuusikoillaan, mutta nyttemmin kääntynyt ihan jeessin linjoille puulajivalinnassaan. Antooni tulee jälkijunassa kun jeessi on jo selvästi pehmentänyt puheitaan jopa kuusen kasvatuksessa. Näin ne viisaudet muuttuu.
Antonin uskon asiaa kyllä tietävän. Ja ei voi sanoa että olisi koivulle liian suopea sanomaan. Kyllä muistaisin senverran kuusiuskonnon harjoitustaustaa olevan. Toki siinäkin paremmalla kuin hyvällä menestyksellä.
Ja Pete, LIENEE sanoi hän. Ja koivun kasvatus tukiksi edelleen huomattavan paljon nopeampaa kuin kuusen. Vaikka kuinka kuusikkoa kesken kaiken hakattaisiin. Pikkutukki ei paljon tiliä kuidusta lihota. Vaikka kuinka kuusiuskovainen olisi.
Muistakaa myös, että koivutukin latvaläpimittavaatimus on lähes aina suurempi kuin kuusella. Sellaista fakiiria ei tästä maasta löydykään, joka koivikosta kuusikkoa paremman tukkiprosentin ottaa. Voidaan kesällä katsoa hyvinkin tarkkaa vertailuaineistoa tästä aiheesta useilta vierekkäisiltä ja samanikäisiltä kuvioilta. Faktat ovat armottomia ja joskus jopa inhottavia.
”Kuvio ei ole valitettavasti kuin 0,5 ha. Pyysin siitä erillisen motolistan, että voin seurata tuotosta. Tuolta alalta oli lähtenyt 461 runkoa keskijäreydellä 0,069 mottia yht. 32,02 mottia. Tiheys hakkuun jälkeen lienee siis luokka 1200 r/ha. ”
Tuon mukaan siis tiheys oli ennen harvennusta n. 2100 kpl/ha.
Oliko istutettuja taimia tuon verran ?
Anteeksi pieni epätarkkuus tuossa runkoluvussa. Eli ha-kohtainen poistuma tuolla kuvion pinta-alalla reilut 900 runkoa/ha ja tietysti pienemmästä päästä. Nyt runkoja lienee jäljellä noin 1000/ha. Ei liian voimakkaasti otettu. Mittaan ppa:n myöhemmin tarkasti. Silmärelaskoopilla oli äkkiseltään hakkuun jälkeen parissa paikassa luokkaa 17.Erittäin tiheä ja sulkeutunut oli metsä ennen harvennusta. Metsään.fi tieto näyttää 160m3/ha ennen hakkuuta. Ei mahda hyvin paljoa se heittää. Itse olin parikymppisenä poikana tätä istuttamassa avojuuritaimilla. Muutama kesä heinittiin ahkerasti ja sitten lähti tosi kova kasvu käyntiin.
”Muistakaa myös, että koivutukin latvaläpimittavaatimus on lähes aina suurempi kuin kuusella. Sellaista fakiiria ei tästä maasta löydykään, joka koivikosta kuusikkoa paremman tukkiprosentin ottaa.”
Näitä koivu parempi – kuusi parempi keskusteluja on suuntaan ja toiseen. Minusta turhaa kinastelua. Molemmista löytyy erittäin hyviä esimerkkiä puoleen ja toiseen:
Tässä yksi omakohtainen: Toissa vuonna hakkuutimme erittäin hyvän päätehakkuukoivikon vastaavanlaisella Itä-Suomalaiselle multamaapellolla: ikä hakkuussa 50 v, pinta-ala 0,9 ha (vajaa puolet kuviosta), motolistan mukaan: Koivutukkirunkoja 279 kpl keskikoolla 1028 litraa, koivukuiturunkoja 63 kpl keskikoolla 144 litraa (kuvion laidoilta siistimistä). Muutama motti kuusikuiturunkoja. Poistuma yhteensä 298,8 m3. Koivutukki-% 83. Erikoiskoivutukkia lähti 61,3 m3. Keskihinta erittäin kilpailukykyinen ja tukin keskihinta hyvinkin havutukin tasolla. Kiertoajalla kolmesti harvennettu koivikko.
Karsikon kohde on hyvä esimerkki siitä, että ajoissa ja riittävästi harvennettu koivikko tuottaa kohtalaisen hyvän päätehakkuutulon. Koivikon ongelmana onkin sen kiertoaikainen tuotto, joka jää kuusikkoa huonommaksi. Ensiharvennukseen mennään vielä liki tasoissa, kun molemmista tulee vain kuitua, mutta toisessa harvennuksessa kuusikosta tulee jo puolet tukkia, mutta koivikosta vain vähän. Mahdollinen kolmas harvennus lisää taas kuusen etumatkaa. Päätehakkuussa kuusi kiilaa vielä hieman edelle, joten samalla maapohjalla kuusikko antaa samassa ajassa paremman tuoton kuin koivikko. Jos vielä joudutaan laskemaan koivikolle hirvensuojaus- ja -vahinkokuluja, niin koivu häviää kuuselle valitettavan paljon.
Visakallo taas ei mainitse ajoituksista yhtään mitään. Ensinkin kuka on niin hullu että kuusikkoa harventelee alvariinsa. Ja koivu taas vaatii useita harvennuksia. On varmasti erilaisia kertatuotoseroja mutta että missä kasvatusajassa mistäkin puhutaan on aivan eri juttu. Kun kuusikkoa harvennellaan korkeintaan sen toisen ja viimeisen kerran viiskymppisenä niin silloin koivikkoon tehdään päätehakkuu. Kun kuusikko päätehakataan viimein tehdään seuraavan koivikon ensiharvennusta jo. Etu on nopea kierto hyvillä tuotoilla ja tuotto alkaa vielä aiemmin kuin kuusella.
Kyllähän minä Jesse mainitsin sen ajoituksenkin. Usko jo hyvä mies, että samalla maapohjalla koivun ja kuusen kiertoajat ovat nykyajan viljelymetsissä hyvin lähellä toisiaan. Mikä tässä on niin vaikeata ymmärtää? Kyllä niitä kuusikoita harvennetaan niinkuin koivikoitakin. Tule kesällä toteamaan ihan omin silmin ja mittaile aivan rauhassa niin uskot.
Tuo usein toistuva harventelu ei edes jokapuolella ole mahdollistakaan. Kun tyvilaho on kuitenkin se pahin tulosta pienentävä tekijä. Se vain on täälläkin palstoilla nähty mitä kuusikoiden kasvattajien päätehakkuuikää on seuraillut. Ei siinä yhden erikoistoiminta vielä kesää tee.
On vain niin ettei näiden puulajien kiertoaika ole sama vaikka tehtäisiin minkämoisia temppuja. Vertailussahan nämä kasvua edistävät temput tehdään molempiin samantasoisena. Kyllä koivikkokin kiittää oikeaaikaisista harvennuksista. On aika helppo nähdä kun vuosittain koivikoita tulee jonkinverran käsiteltyä.
Sekä koivua että kuusta on hyvä kasvattaa tällaisilla rehevillä mailla. Näistäkin pelloista on suurempi osa istutettu rauduskoivulle ja kuten totesin, hyvät nuoret metsät kuvioilla on. Ensi kevääksi olen tilannut rauduskoivun taimia 7 ha alalle ja kuusta noin 3 hehtaarille. Koivulle uudistettavilta alueilta hakkasin syksyllä noin 50 vuotiasta kuusikkoa uudelta ostotilalta pois sellaisella 65% tukkiosuudella ja tein mielestäni ihan riittävän hyvän tilin ja sain rahan kiertämään nopeasti. Turha näistä on sen enempää kiistellä, pääasia että uudistaminen hoidetaan jämäkästi ja nopeasti ja metsät pidetään kasvukunnossa. Jälki on sitten kuusikoissakin parhailla kasvupaikoilla kuvassa näkyvää tasoa ja hakkuille pääsee nopeasti.
Itsekin oisin pyrkiny järvenranta rinteeseen saamaan koivikon. Tuotoksissa kun ei inttämälläkään isoja eroja, niin maisemallinen vaikutus olisi ratkaissut koivun eduksi.
Tuolla esimerkkikohteella oli pari etua koivusta kasvatettavana puuna:
1. Nämä itäsuomalaiset rantapellot ovat usein tyvitervastaudin itiöiden saastuttamia. 1960 luvun lopulla oli männyntaimet loppunut ja tähän oli saatu ”poikkeuslupa” istuttaa rauduskoivua silloisessa mäntyuskovaisessa Suomessa. Saman pellon toinen pää oli viljelty männylle ja jouduttiin tyvitervaustaudin leviämisen takia uudistamaan 03 luokan mehtänä hyvän hankintakuidun hinnan vuonna 2008.
2. Katsoimme vuonna 2010 Asta-myrskyn riehuessa puoliltaöin kun tämä rantakoivikko taipui vaan ei katkennut vaikka pituutta 27-28 m. Viereisillä kuusikko ja männikkökuvioilla näky lohdutonta.
3. Ala viljeltiin viime keväänä uudelleen koivulle ja ensiharvennus on taas 15 v. päästä. Koivuntaimien kasvuunlähtö on niin hyvä ettemme tarvitse ensi kesänä enää heinäystä – todennäköisesti taimikonhoidossa selvitään yhdellä kevyellä perkauksella. Nämä ovat taas koivun selkeitä etuja. Kuusia saisi heiniä monta vuotta 2m mittaisten horsmien, mesiangervojen ja nokkosten keskellä.
4. Uudistetun koivikon toiseksi viimeinen harvennus antoi jo hyvin koivusahatukkia, viimeinen harvennus myös vaneria.
5. Tontin ympärille ei synkkää kuusikkoa oikein kaipaa.
6. Rauduskoivu on mielestäni aidosti kilpailukykyinen havupuille vain viljavuudeltaan riittävän rehevillä lehtomaisilla tai lehto-kohteilla.
Mutta hyviä perusteluja teillä monella. Itse viljelisin nykyistä enemmän mäntyä mutta kun se on meidän kulmilla monesti salomailla hankalaa hirvien vuoksi. Viime keväänä meni 7000 kuusentainta maahan.
Lehtikuusi olisi hyvä puu jos sille olisi kysyntää. Kaikkein tuottoisin puu pohjoisessa. Kasvaa nopeasti huomattavasti pidemmäksi kuin mänty ja kuusi. Kontortamäntykin on väärin ymmärretty puu. Se sopii vain aivan pohoiseen ja kaikkein karuimmille paikoille. Niillä se voittaa männyn kasvussa.
Voihan tokkiinsa tuon päätehakata vaikka heti. Mutta jos järkeä hiukankin käyttää ei yhtään harvennusta enää vaan päätehakkuu sitten jonkin sukupolven toimesta noin 2060+aikaan.
Jos ei lahoa niin mahdollisimman pitkäänhän tuota kannattaa kasvattaa. Tuommosella maalla kasvu jatkuu pitkään hyvänä ja pituus pitäisi päästää lähemmäs kolmea kymmentä.
Ei vain mahdu tuolla runkoluvulla kasvamaan päätehakkuuseen. Puolet siitä on poistettava. Voi toki jättää harventamattakin, mutta tukkiprosentti jää silloin erittäin huonoksi.
Kyllä taivaalla tilaa on ja sitähän siinä juuri tarvitaan. Sitolkka aivan oikeassa, pituutta ja sitä ei tuo meitin kuusiuskova ole oikein ennenkään ymmärtänyt. Miksi kaataa tumppeja? Tuo harvuus antaa kyllä virtaa aivan riittämiin. Taajemmassakin olen päätehakkuukuusikkoa nähnyt.
Kyllä minulle on 30 metriä pituutta kuusikossa riittänyt. Meilläpäin aina vain se kuusitukki maksaa 3-4 kertaa enemmän kuin kuitu, joten kasvatan samassa ajassa mahdollisimman paljon tukkeja. Tehköön toiset eri tavalla.
Etköhän Visakallo aivan itse kääntänyt asian niin että pitäisi harventaa että saadaan kasvamaan. Ja pituuttahan tuossa juuri vielä tarve on. Joten ei ilmeiseen sinunkaan mielestä sitten tuo kasvatus haittaa pituuden kasvua, vai?
Harventamisen tarkoitushan on lisätä puiden paksuutta, jotta saadaan enemmän tukkia ja rahaa. Puiden pituuteen harvennukset eivät juuri vaikuta. Onhan siinä aivan olennainen ero lopputulokseen, saako samassa kietoajassa ja samalla kokonaismottimäärällä tukkeja 80% vaiko 60%. Kuusikon toinen harvennus antaa merkittävästi tuloa jo 30-40 vuoden iässä, joten peräänkuuluttamasi rahan nopeampi kassavirtakin toteutuu. En ymmärrä, miksi näin perussimppeistä asioista pitää aina vain täällä vääntää?
Onnistunut kaksijaksoinen koivu-kuusi-sekametsä tuottaa samalla kiertoajalla paremmin kuin pelkkä kuusikko, mutta riskit epäonnistua on suuremmat.
Koivun jalostuksessa on päästy parempaan kasvun- ja
laadun lisäykseen kuin kuusella. Sen hyväksikäyttö on vain hankalampaa kuin jalostushyödyn kuusen kasvatuksessa.
Itsellänikin on merkittävät määrät jalostettuja tukkikoivikoita, joten en muuta toivoisi kuin koivulle enemmän kysyntää ja sitä kautta hintaa. Nyt hinta on kuuseen verrattuna suorastaan huono.
Kylläpä täytyy vain ihailla erittäin hyvää kuusen kasvua ja kun poistumat on ollut alta kaksikymppisenä jo ihailtavat 60 m3 / ha.
Meillä on Itä- Suomessa reilu kaksikymmentä vuotta sitten istutettu peltokuusikko , josta edellinen kerran on korjattu ohrasato.
Paikka on loivasti etelään päin viettävä rinne kasvu siinäkin on ollut hyvää, mutta harvennus näyttäisi olevan vasta n. 25:s vuotiaana, luontainen karsiutuminen ei vielä kunnolla alkanut.
Kuulin viikonvaihteessa, että jopa useampi puunostaja olisi jo nostanut koivutukin latvaläpimitan 20 sentiin. Onko todellakin näin? Sillä olisi karmea vaikutus koivunkasvastuksen kannattavuuteen.
Pitää lisätä tuohon ed. omaan kommentiin, että se koivu-kuusimetsän kasvatuksen mahdollisesti suurempi riski johtuu pääasiassa hirvistä.
Kuusen kasvatuksessa on omat vähän erilaiset riskinsä, mm. juurilahon esiintyminen.
Uusimmat jalostetut koivualkuperät lisää kasvua jopa 35 % metsikkökoivuihin verrattuna.
20 cm koivutukista saa klapikoneella nopeasti hyvälaatuisia klapeja. Repimällä ei niinkään eli pitää olla ketjusaha-tai sirkkelikatkaisu eikä giljotiinimalli, niin tulee siistimpiä klapeja.
Lankuiksi sahuuttaminen voisi olla toinen vaihtoehto. Koivulauta
on rautakaupassa hinnoissaan.
Kuusikko on arempi laholle, myrskylle ja kaiken maailman tuhoötököille. Koivun jalostus on edennyt viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti enemmän kuin kuusen. Kyllä uusimmat koivualkuperät ovat täysin ylivoimaisia tuottavuudessa kuuseen nähden. Mutta se hirvi.
Jos sitä tuottavuutta rahalla mitataan, (en ole parempaakaan keksinyt!) jalostettukaan koivu ei ole (ilman hirviäkään!) kovin hääppöinen. Tukin latvaläpimitan nosto ja huono hinta syövät tuottavuutta tosi paljon. Klapejakaan ei markkinoille määräänsä enempää enää mahdu, sillä kysyntä supistuu nykyisestä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Näyttää erittäin hienolta! Paljonko jäi runkoluvuksi harvennuksen jälkeen?
Rohkenen epäillä tuota poistumaa. Puuston pituuskin näyttää olevan luokkaa 10 metriä. Ppa ehkä 15.
Anton arvioi väärin. Jos kuvassa oleva henkilö on 150cm pitkä, niin kuusien valtapituus on nyt 13-14metriä. Pohjapinta-alasta ei tämän kuvan perusteella voi vetää johtopäätäksi, mutta se lienee nyt 18-20. Ennen harvennusta se oli yli 30. Poistuma on mielestäni oikeinkin uskottava.
Hyvin se kuusikin kasvaa jo nuorenakin,kun hoito ja kasvupaikka ovat kunnossa.Tämä kuva teksteineen kertoo sen,miksi minäkin olen ”kuusiuskoinen” metsänomistaja.
Kuvio ei ole valitettavasti kuin 0,5 ha. Pyysin siitä erillisen motolistan, että voin seurata tuotosta. Tuolta alalta oli lähtenyt 461 runkoa keskijäreydellä 0,069 mottia yht. 32,02 mottia. Tiheys hakkuun jälkeen lienee siis luokka 1200 r/ha. Ohjeena oli, että ei tehdä hirmu kovaa harvennusta kun maapohja on niin rehevää, että kasvuvoimaa riittää. Nyt siinä on jälkellä sellainen varttuneen kasvatusmetsän järeyttä kolkutteleva keskipituudeltaan noin 13 m kuusikko. Ppa näytti olevan luokkaa 17, pitää mitata keväällä relaskoopilla tarkemmin. Osa pelloista istutettu samaan aikaan koivulle ja niissä hyvät ensiharvennetut metsät, mutta kuutiotuotos tässä kuusikossa ihan eri luokkaa.
Huomioikaan kuinka on hakkuutähde saatu hyvin ajouralle.
Ihan hyvältä vaikuttaa. Juuri tämän takia minäkin olen kuusiuskovaisen nimityksen joiltakin täällä saanut, ja olen siitä hyvin ylpeä.
Kuvasta voisi päätellä maaston olevan lievää rinnettä – siinä metsä kasvaa aina paremmin vesitalouden ollessa sopiva.
Erinomainen tuttu motoyrittäjä suoritti savotan hankintana. Maasto loivasti etelään viettävää rinnettä järven rannassa. Täysin mustanmullan onkimadon kaivupaikkaa.
Aika luonnollista että tuotos on ensiharvennukseen koivua parempi. Istutustaajuuskin sen jo takaa. Mutta kyllä parikymppinen oikein kasvatettu koivikkokin lähes saman antaa. Kunhan ei hiestä kasvata. Hyvä raudus taimetettuna niin siitä kyllä tulee tavaraa.
Hiukan vielä kummastuttaa että joku haluaa pimentää rantamaiseman synkällä kuusikolla. Itse laitoin vastaavaan koivua tilaukseen juuri edellisen puusukupolven synkän yleisvaikutelman ja muhevan multamaan huikean kasvuominaisuuden vuoksi. Mutta kuuset olivat siinä alttiita kippaamaan nurin joten kasvu aivan tappiinsa asti ei kannattanut jatkuvien myrskytappioiden vuoksi. Kun pakko oli harventaakkin.
Kyllä täällä hirviraiskio-istutuskoivikotkin tuottavat luokkaa huonommalla maalla huomattavasti enemmän kuin kuusikot. Kun ensiharvennus tehdään samanikäisenä. Tässä meillä ensiharvennuskoivikko (1 ha) tuotti pinoon 103 kiintoa. Istutettu 1991. Poistettujen runkojen keskikoko 114 litraa.
Jeessi, tuossahan on ollut hatelon mukaan aivan sama kasvatustiheys kuin istutuskoivikoissa. Reilu 1600kpl/ha.
Lehtipuu, ja varsinkin haapa, istutuksista tuo poikkeaa siten, että nyt lähes koko kasvu on tukkia päätehakkuuseen asti. Jos tässä olisi koivikko, niin tukkiprosennti ei yli kuudenkymmenen nouse teki mitä hyvänsä. Tämän kuusikon voi milloin tahansa hakata paremmalla tukkiprosentilla kuin vastaavalla paikalla kasvavan ja san ikäisen istutuskoivikon.
Anton on muistaakseni kehuskellut kuusikoillaan, mutta nyttemmin kääntynyt ihan jeessin linjoille puulajivalinnassaan. Antooni tulee jälkijunassa kun jeessi on jo selvästi pehmentänyt puheitaan jopa kuusen kasvatuksessa. Näin ne viisaudet muuttuu.
Antonin uskon asiaa kyllä tietävän. Ja ei voi sanoa että olisi koivulle liian suopea sanomaan. Kyllä muistaisin senverran kuusiuskonnon harjoitustaustaa olevan. Toki siinäkin paremmalla kuin hyvällä menestyksellä.
Ja Pete, LIENEE sanoi hän. Ja koivun kasvatus tukiksi edelleen huomattavan paljon nopeampaa kuin kuusen. Vaikka kuinka kuusikkoa kesken kaiken hakattaisiin. Pikkutukki ei paljon tiliä kuidusta lihota. Vaikka kuinka kuusiuskovainen olisi.
Muistakaa myös, että koivutukin latvaläpimittavaatimus on lähes aina suurempi kuin kuusella. Sellaista fakiiria ei tästä maasta löydykään, joka koivikosta kuusikkoa paremman tukkiprosentin ottaa. Voidaan kesällä katsoa hyvinkin tarkkaa vertailuaineistoa tästä aiheesta useilta vierekkäisiltä ja samanikäisiltä kuvioilta. Faktat ovat armottomia ja joskus jopa inhottavia.
”Kuvio ei ole valitettavasti kuin 0,5 ha. Pyysin siitä erillisen motolistan, että voin seurata tuotosta. Tuolta alalta oli lähtenyt 461 runkoa keskijäreydellä 0,069 mottia yht. 32,02 mottia. Tiheys hakkuun jälkeen lienee siis luokka 1200 r/ha. ”
Tuon mukaan siis tiheys oli ennen harvennusta n. 2100 kpl/ha.
Oliko istutettuja taimia tuon verran ?
Anteeksi pieni epätarkkuus tuossa runkoluvussa. Eli ha-kohtainen poistuma tuolla kuvion pinta-alalla reilut 900 runkoa/ha ja tietysti pienemmästä päästä. Nyt runkoja lienee jäljellä noin 1000/ha. Ei liian voimakkaasti otettu. Mittaan ppa:n myöhemmin tarkasti. Silmärelaskoopilla oli äkkiseltään hakkuun jälkeen parissa paikassa luokkaa 17.Erittäin tiheä ja sulkeutunut oli metsä ennen harvennusta. Metsään.fi tieto näyttää 160m3/ha ennen hakkuuta. Ei mahda hyvin paljoa se heittää. Itse olin parikymppisenä poikana tätä istuttamassa avojuuritaimilla. Muutama kesä heinittiin ahkerasti ja sitten lähti tosi kova kasvu käyntiin.
”Muistakaa myös, että koivutukin latvaläpimittavaatimus on lähes aina suurempi kuin kuusella. Sellaista fakiiria ei tästä maasta löydykään, joka koivikosta kuusikkoa paremman tukkiprosentin ottaa.”
Näitä koivu parempi – kuusi parempi keskusteluja on suuntaan ja toiseen. Minusta turhaa kinastelua. Molemmista löytyy erittäin hyviä esimerkkiä puoleen ja toiseen:
Tässä yksi omakohtainen: Toissa vuonna hakkuutimme erittäin hyvän päätehakkuukoivikon vastaavanlaisella Itä-Suomalaiselle multamaapellolla: ikä hakkuussa 50 v, pinta-ala 0,9 ha (vajaa puolet kuviosta), motolistan mukaan: Koivutukkirunkoja 279 kpl keskikoolla 1028 litraa, koivukuiturunkoja 63 kpl keskikoolla 144 litraa (kuvion laidoilta siistimistä). Muutama motti kuusikuiturunkoja. Poistuma yhteensä 298,8 m3. Koivutukki-% 83. Erikoiskoivutukkia lähti 61,3 m3. Keskihinta erittäin kilpailukykyinen ja tukin keskihinta hyvinkin havutukin tasolla. Kiertoajalla kolmesti harvennettu koivikko.
Karsikon kohde on hyvä esimerkki siitä, että ajoissa ja riittävästi harvennettu koivikko tuottaa kohtalaisen hyvän päätehakkuutulon. Koivikon ongelmana onkin sen kiertoaikainen tuotto, joka jää kuusikkoa huonommaksi. Ensiharvennukseen mennään vielä liki tasoissa, kun molemmista tulee vain kuitua, mutta toisessa harvennuksessa kuusikosta tulee jo puolet tukkia, mutta koivikosta vain vähän. Mahdollinen kolmas harvennus lisää taas kuusen etumatkaa. Päätehakkuussa kuusi kiilaa vielä hieman edelle, joten samalla maapohjalla kuusikko antaa samassa ajassa paremman tuoton kuin koivikko. Jos vielä joudutaan laskemaan koivikolle hirvensuojaus- ja -vahinkokuluja, niin koivu häviää kuuselle valitettavan paljon.
Visakallo taas ei mainitse ajoituksista yhtään mitään. Ensinkin kuka on niin hullu että kuusikkoa harventelee alvariinsa. Ja koivu taas vaatii useita harvennuksia. On varmasti erilaisia kertatuotoseroja mutta että missä kasvatusajassa mistäkin puhutaan on aivan eri juttu. Kun kuusikkoa harvennellaan korkeintaan sen toisen ja viimeisen kerran viiskymppisenä niin silloin koivikkoon tehdään päätehakkuu. Kun kuusikko päätehakataan viimein tehdään seuraavan koivikon ensiharvennusta jo. Etu on nopea kierto hyvillä tuotoilla ja tuotto alkaa vielä aiemmin kuin kuusella.
Kyllähän minä Jesse mainitsin sen ajoituksenkin. Usko jo hyvä mies, että samalla maapohjalla koivun ja kuusen kiertoajat ovat nykyajan viljelymetsissä hyvin lähellä toisiaan. Mikä tässä on niin vaikeata ymmärtää? Kyllä niitä kuusikoita harvennetaan niinkuin koivikoitakin. Tule kesällä toteamaan ihan omin silmin ja mittaile aivan rauhassa niin uskot.
Tuo usein toistuva harventelu ei edes jokapuolella ole mahdollistakaan. Kun tyvilaho on kuitenkin se pahin tulosta pienentävä tekijä. Se vain on täälläkin palstoilla nähty mitä kuusikoiden kasvattajien päätehakkuuikää on seuraillut. Ei siinä yhden erikoistoiminta vielä kesää tee.
On vain niin ettei näiden puulajien kiertoaika ole sama vaikka tehtäisiin minkämoisia temppuja. Vertailussahan nämä kasvua edistävät temput tehdään molempiin samantasoisena. Kyllä koivikkokin kiittää oikeaaikaisista harvennuksista. On aika helppo nähdä kun vuosittain koivikoita tulee jonkinverran käsiteltyä.
Kyllä sinulla Jesse on vielä opittavaa puunkasvatuksesta, mutta uskon että opit vielä.
Sekä koivua että kuusta on hyvä kasvattaa tällaisilla rehevillä mailla. Näistäkin pelloista on suurempi osa istutettu rauduskoivulle ja kuten totesin, hyvät nuoret metsät kuvioilla on. Ensi kevääksi olen tilannut rauduskoivun taimia 7 ha alalle ja kuusta noin 3 hehtaarille. Koivulle uudistettavilta alueilta hakkasin syksyllä noin 50 vuotiasta kuusikkoa uudelta ostotilalta pois sellaisella 65% tukkiosuudella ja tein mielestäni ihan riittävän hyvän tilin ja sain rahan kiertämään nopeasti. Turha näistä on sen enempää kiistellä, pääasia että uudistaminen hoidetaan jämäkästi ja nopeasti ja metsät pidetään kasvukunnossa. Jälki on sitten kuusikoissakin parhailla kasvupaikoilla kuvassa näkyvää tasoa ja hakkuille pääsee nopeasti.
Itsekin oisin pyrkiny järvenranta rinteeseen saamaan koivikon. Tuotoksissa kun ei inttämälläkään isoja eroja, niin maisemallinen vaikutus olisi ratkaissut koivun eduksi.
Tuolla esimerkkikohteella oli pari etua koivusta kasvatettavana puuna:
1. Nämä itäsuomalaiset rantapellot ovat usein tyvitervastaudin itiöiden saastuttamia. 1960 luvun lopulla oli männyntaimet loppunut ja tähän oli saatu ”poikkeuslupa” istuttaa rauduskoivua silloisessa mäntyuskovaisessa Suomessa. Saman pellon toinen pää oli viljelty männylle ja jouduttiin tyvitervaustaudin leviämisen takia uudistamaan 03 luokan mehtänä hyvän hankintakuidun hinnan vuonna 2008.
2. Katsoimme vuonna 2010 Asta-myrskyn riehuessa puoliltaöin kun tämä rantakoivikko taipui vaan ei katkennut vaikka pituutta 27-28 m. Viereisillä kuusikko ja männikkökuvioilla näky lohdutonta.
3. Ala viljeltiin viime keväänä uudelleen koivulle ja ensiharvennus on taas 15 v. päästä. Koivuntaimien kasvuunlähtö on niin hyvä ettemme tarvitse ensi kesänä enää heinäystä – todennäköisesti taimikonhoidossa selvitään yhdellä kevyellä perkauksella. Nämä ovat taas koivun selkeitä etuja. Kuusia saisi heiniä monta vuotta 2m mittaisten horsmien, mesiangervojen ja nokkosten keskellä.
4. Uudistetun koivikon toiseksi viimeinen harvennus antoi jo hyvin koivusahatukkia, viimeinen harvennus myös vaneria.
5. Tontin ympärille ei synkkää kuusikkoa oikein kaipaa.
6. Rauduskoivu on mielestäni aidosti kilpailukykyinen havupuille vain viljavuudeltaan riittävän rehevillä lehtomaisilla tai lehto-kohteilla.
Mutta hyviä perusteluja teillä monella. Itse viljelisin nykyistä enemmän mäntyä mutta kun se on meidän kulmilla monesti salomailla hankalaa hirvien vuoksi. Viime keväänä meni 7000 kuusentainta maahan.
Lehtikuusi olisi hyvä puu jos sille olisi kysyntää. Kaikkein tuottoisin puu pohjoisessa. Kasvaa nopeasti huomattavasti pidemmäksi kuin mänty ja kuusi. Kontortamäntykin on väärin ymmärretty puu. Se sopii vain aivan pohoiseen ja kaikkein karuimmille paikoille. Niillä se voittaa männyn kasvussa.
Kuvan kohteella pääsee seuraavan harvennuksen tekemään 10-15 vuoden kuluttua ja silloin tulee tukkia paljon. Päätehakkuu 2040-luvulla.
Voihan tokkiinsa tuon päätehakata vaikka heti. Mutta jos järkeä hiukankin käyttää ei yhtään harvennusta enää vaan päätehakkuu sitten jonkin sukupolven toimesta noin 2060+aikaan.
Päätehakkuuta suunnittelin ilman toista harvennusta tuonne 2040 luvulle. Ois pituutta tuollaiset 25 m ja motteja karkeasti 400/ha.
Jos ei lahoa niin mahdollisimman pitkäänhän tuota kannattaa kasvattaa. Tuommosella maalla kasvu jatkuu pitkään hyvänä ja pituus pitäisi päästää lähemmäs kolmea kymmentä.
Ei vain mahdu tuolla runkoluvulla kasvamaan päätehakkuuseen. Puolet siitä on poistettava. Voi toki jättää harventamattakin, mutta tukkiprosentti jää silloin erittäin huonoksi.
Kyllä taivaalla tilaa on ja sitähän siinä juuri tarvitaan. Sitolkka aivan oikeassa, pituutta ja sitä ei tuo meitin kuusiuskova ole oikein ennenkään ymmärtänyt. Miksi kaataa tumppeja? Tuo harvuus antaa kyllä virtaa aivan riittämiin. Taajemmassakin olen päätehakkuukuusikkoa nähnyt.
Kyllä minulle on 30 metriä pituutta kuusikossa riittänyt. Meilläpäin aina vain se kuusitukki maksaa 3-4 kertaa enemmän kuin kuitu, joten kasvatan samassa ajassa mahdollisimman paljon tukkeja. Tehköön toiset eri tavalla.
Kovinmontaa kuusikkoa ei samalla paikalla visakallokaan ehdi 30 metriseksi kasvatella. Ellei sitten ole joulupukille sukua.
En nyt ymmärrä herrojen pituuspuheita. Mitä tekemistä kuusikon runkoluvulla on puiden pituuden kanssa?
Etköhän Visakallo aivan itse kääntänyt asian niin että pitäisi harventaa että saadaan kasvamaan. Ja pituuttahan tuossa juuri vielä tarve on. Joten ei ilmeiseen sinunkaan mielestä sitten tuo kasvatus haittaa pituuden kasvua, vai?
Harventamisen tarkoitushan on lisätä puiden paksuutta, jotta saadaan enemmän tukkia ja rahaa. Puiden pituuteen harvennukset eivät juuri vaikuta. Onhan siinä aivan olennainen ero lopputulokseen, saako samassa kietoajassa ja samalla kokonaismottimäärällä tukkeja 80% vaiko 60%. Kuusikon toinen harvennus antaa merkittävästi tuloa jo 30-40 vuoden iässä, joten peräänkuuluttamasi rahan nopeampi kassavirtakin toteutuu. En ymmärrä, miksi näin perussimppeistä asioista pitää aina vain täällä vääntää?
Onnistunut kaksijaksoinen koivu-kuusi-sekametsä tuottaa samalla kiertoajalla paremmin kuin pelkkä kuusikko, mutta riskit epäonnistua on suuremmat.
Koivun jalostuksessa on päästy parempaan kasvun- ja
laadun lisäykseen kuin kuusella. Sen hyväksikäyttö on vain hankalampaa kuin jalostushyödyn kuusen kasvatuksessa.
Itsellänikin on merkittävät määrät jalostettuja tukkikoivikoita, joten en muuta toivoisi kuin koivulle enemmän kysyntää ja sitä kautta hintaa. Nyt hinta on kuuseen verrattuna suorastaan huono.
Kylläpä täytyy vain ihailla erittäin hyvää kuusen kasvua ja kun poistumat on ollut alta kaksikymppisenä jo ihailtavat 60 m3 / ha.
Meillä on Itä- Suomessa reilu kaksikymmentä vuotta sitten istutettu peltokuusikko , josta edellinen kerran on korjattu ohrasato.
Paikka on loivasti etelään päin viettävä rinne kasvu siinäkin on ollut hyvää, mutta harvennus näyttäisi olevan vasta n. 25:s vuotiaana, luontainen karsiutuminen ei vielä kunnolla alkanut.
Kuulin viikonvaihteessa, että jopa useampi puunostaja olisi jo nostanut koivutukin latvaläpimitan 20 sentiin. Onko todellakin näin? Sillä olisi karmea vaikutus koivunkasvastuksen kannattavuuteen.
Pitää lisätä tuohon ed. omaan kommentiin, että se koivu-kuusimetsän kasvatuksen mahdollisesti suurempi riski johtuu pääasiassa hirvistä.
Kuusen kasvatuksessa on omat vähän erilaiset riskinsä, mm. juurilahon esiintyminen.
Uusimmat jalostetut koivualkuperät lisää kasvua jopa 35 % metsikkökoivuihin verrattuna.
On meillä päin näköjään uusissa soppareissa kotin minimi 20 cm.
Eiköhän tuota ole esiintynyt ainakin täällä etelässä aika normaalina mittana koivulle.
Ensinmäisen kerran minun elinaikanani!
Kyllä tähän asti on ollut meilläkin aina minimi 18 cm
Sama meilläkin päin. Koivutukin minimi 20 cm. Vastaavasti eräällä sahalla kuusitukin minimi on 15 cm. Repikää siitä koivu kannattavaksi.
20 cm koivutukista saa klapikoneella nopeasti hyvälaatuisia klapeja. Repimällä ei niinkään eli pitää olla ketjusaha-tai sirkkelikatkaisu eikä giljotiinimalli, niin tulee siistimpiä klapeja.
Lankuiksi sahuuttaminen voisi olla toinen vaihtoehto. Koivulauta
on rautakaupassa hinnoissaan.
Kuusikko on arempi laholle, myrskylle ja kaiken maailman tuhoötököille. Koivun jalostus on edennyt viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti enemmän kuin kuusen. Kyllä uusimmat koivualkuperät ovat täysin ylivoimaisia tuottavuudessa kuuseen nähden. Mutta se hirvi.
Jos sitä tuottavuutta rahalla mitataan, (en ole parempaakaan keksinyt!) jalostettukaan koivu ei ole (ilman hirviäkään!) kovin hääppöinen. Tukin latvaläpimitan nosto ja huono hinta syövät tuottavuutta tosi paljon. Klapejakaan ei markkinoille määräänsä enempää enää mahdu, sillä kysyntä supistuu nykyisestä.