Näin vakavasti, joo, ei ole raivattu, vaikka on luvattu, mutta aika paha sanoa tuon kuvan perusteella, miten joku raivaus auttaisi metsäkoneenkuljettajaa paremmin valitsemaan jätettävät puut.
Kuvassa on jonkinlainen keskiarvo palstan tilanteesta . Vasemmalla tiukempaa ja oikealla risukkoa vähän harvemmassa.
Kunnolla tehdyn raivauksen jälkeen tällä kuviolla ei olisi tarvetta muille toimenpiteille ainakaan viiteen vuoteen .
Työohjelmassa tämä on merkitty eh-kohteeksi. (ei eka kerta minulla eikä muilla kollegoilla).
Lällä kohti pistettin peli poikki ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja.
PS. Kuvaa kannattaa katsoa myös sillä silmällä ,että risukon alla olisi kuusen taimia. Voi myös veikata ,kuinka moni niistä säilyy kuvan kaltaisissa muutaman vuoden välein toistuvissa tilanteissa ilman vaurioita . Vauriot realisoituvat vuosikymmenien kuluttua ,kun motokuski joutuu lumppaamaan kuusen tyvestä paksun kolmemetrisen tyvimutkaisen lumpin kuitupinoon. Tyviviat ovat peräisin taimikkovaiheen vaurioista.
Turha höpöttää potaskaa. Tuolla ei ole käyty raivaamassa minkääntyyppisesti vaan saattaa olla aivan satunnaislöydös näissä suorittavan propakandan suoltamisissa.
Näitä ”satunnaislöydöksiä” ilmestyy ihan liian usein työohjelmiin. Onneksi uutta särvintä löytyi ajoetäisyydeltä … raivattuna. Pilalle oli sekin palsta ehtinyt mennä hoitamattomuuden takia . Pieniä venkuroita hakkailin ajomiehen iloksi . Jäävän puuston tukkiposentti jää varsin vaatimattomaksi joskus toteutuvassa päätehakkuussa . Koivikon sekaan tunkeneet kuusen taimet rojottivat raivattuna maassa.
Tänään kävin uudella koivikkokohteella . Sitä oli kasvateltu ihan oppikirjan mukaan . Luokkipuita esiintyi hyvin vähän , vaikka palsta sijaitsi korkeammalla verrattuna kuvan leimikkoon. Puiden koko ja muoto kertoi onnistuneesta varhasikasvatuksesta . Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Löytyipä leimikosta joitakin tukkejakin . Ja mikä parasta , puut olivat tekniseltä laadultaan erinomaisia . Suorat rungot ja riittävä oksasto tasisesti ympäri runkoa . Jokaiselle puulle oli sopivasti kasvutilaa. Harvinaista herkkua tänä päivänä .
Ihan näin mielenkiinnosta: mulla on yks kohde, joka ei ole noin huono, mutta ei kaksinen kuitenkaan. Suostuisitteko käsittelemään tuollaista motolla niin, että otetaan kaikki suurimmat rungot pois ja jätetään risukko jäljelle?
Jean S, sen kertoo kyllä suorittavan lipsautus ylläkirjoitetussa: Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Eli tuosta voi hyvin päätellä että juuri noin tehtiin ja siitä eteenpäin taas mentiin seuraavia kuvioita. Suorittava pakkaa innostua välillä vähän liikaa.
” Puiden koko ja muoto kertoi onnistuneesta varhasikasvatuksesta . Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Löytyipä leimikosta joitakin tukkejakin ”
Kuinka paljon myyjä hyötyi parempana kantohintana hoidetun metsän paljon paremmasta hakkuusaannosta ? Korjuukulut kuitenkin vain murto-osa ryteikön vastaavista.
Kerron teille ihan mielenkiinnosta samankaltaisen notkon kohtalon kun sinne joskus viimein moto menee että kuinka siinä käy. Minä olen sen raivannut joten katsotaan lähteekö ne harvat hyvät koivut kuitukasaan jotka sinne nyt raivauksella jäi. Onhan siellä lumen alla alikasvoksena pieniä kuusen rääppiä jotka motonkuljettaja saattaa aavistaa sieltä hangen alta. Talvikohde joten vaikka mentäisiin vasta tulevinakin talvina aina pitäisi olla lumikeli silloin.
Paremman koivikon omistaja saa hehtaarilta huomattavasti enemmän myyntituloa. Saanto on jo tässä vaiheessa noin tuplat siihen ,mitä kuvan metsästä raivauksen jälkeen irtoaisi . Lisäksi tukkisaanto tulee olemaan aivan eri lukemissa päätehakkuun aikaan . Kuvan kohde jää vahvasti kuituvoittoiseksi vielä silloinkin. Taloudellisin vaihtoehto saattaisikin olla kuvan tapauksessa antaa luonnon hoitaa ja pistää alue 30 vuoden kuluttua aukoksi .
Olen sitä mieltä, että mo joka hoitaa metsänsä hyvin ja korjuu tulee sen vuoksi esim. 50% edullisemmaksi yksikköä (/motti ) kohti, sen pitäisi näkyä kantohinnassa paremmin kuin nykyisin.
Eh:ssa jossa poistuman keskikoko on esim. 90 l ja näkyvyys ennakkoraivauksen ansiosta hyvä, pitäisi kantohinnnan olla
vähintään 5 €/motti parempi kuin 50 l:en tureikosta korjattujen puiden myynnissä. Mo on itse maksanut taimikonhoidot ja varsinkin ennakkoraivuun joten tulosparannus kuuluu hänelle eikä kellekään muulle. Yhtiö maksaa yrittäjälle kuitenkin pienempää yksikköhintaa korjuusta kun ollaan hyvissä olosuhteissa ja puut on isoja. Mutta se hinnantarkistus pitäsi tehdä ylös eikä alaspäin . Niitä alaspäin tehtyjä on jo nähty tarpeeksi usein.
Raivaus ensin rk kahdeksaan senttin asti . Sen jälkeen katsellaan onko otettavaa ja onko palsta enää työohjelmassa . Nyt pallo on asiakkaalla.
Yksikköhintaa pidetään kovasti tapetilla , mutta mielestäni hehtaarilta saatavalla puumäärälläkin on jotain merkitystä . Saanto kuvan risukosta lienee luokkaa 25m3 koivukuitua/ha. Parhaillaan tehtävästä hoidetusta koivikosta lähtee puuta 60-70m3/ha. Ihan ilmaiseksi ei mo ole sois jossakin vaiheessa paitaansa kastellut. Työmääräkin on pysynyt kohtuullisena ,kun on oltu oikeaan aikaan liikkeellä . Lisäksi jatkossa palstalta on korjattavissa runsaasti hyvälaatuista tukkia .
Eihän kuvan koivikossa sinällään kauhean ihmettä vikaa ole. Kyllä lumi nyt painaa nokat alas vaikka noissa on aivan kelporunko kuitenkin. Jos tuon antaisi nyt vain olla ja kasvaa olisi toiveet aivan kelvollisesta koivikosta vieläkin olemassa. Mutta jos tuosta aletaan parhaat päältä poistaa alkaa olla uudistus ainoa oikea tapa.
Tottakai saatavalla puumäärälläkin on merkitystä mutta yhtälailla
pitäisi ottaa huomioon satsaukset leimikon korjuukelpoisuuteen.
Jos motomies saa tehtyä hyvissä olosuhteissa yhdestä puusta liki saman kuutiomäärän kuin kymmenestä pikkupuusta, on korjuun tuottavuus vähintään 3 -kertainen hyvässä leimikossa.
Se on mo:n ansiota ja lisätulo korjuukuluissa säästämisestä kuuluu hänelle eikä puun ostajalle.
Puuki, tuon sinun ajatelmasi mukaan kaikki harvennukset pitää lopettaa ja siirtyä puimaan vain kuution puita päätehakkuuasennossa olevasta metsästä. Mutta kun niitä ei tule jos ei hakata myös nuoria metsiä ja pieniä puita. Ja kaikenhuipuksi ne ovat aivan järkyn hyvin kannattavaa puustoa teollisuudelle, Älkää aina surko sen koneurakoijan osuutta, kyllä ne näyttää varsin hyvin pärjäävän ja koneet laulaa nytkin kahdessa vuorossa. Kyllä ne tuottoa tekee. Eikä se tosiaan ole meidän murhe!
Niin, ja tosiaan kun luin tarkemmin Puukin jutun, siitä olen samaa mieltä että juuri tuo hyöty hyvin hoidetusta metsästä ja sen sujuvasta konetyöstä valuu aivan väärään osoitteeseen. Me jotka sen siihen kuntoon hoidamme emme saa mitään ja koneurakoija ja teollisuus korjaa potin. Miksi tosiaan hoidamme kun meitä ei siitä huomioida mitenkään??
Juuri siksi Jeessikin on itkenyt, kun hänen huonosti hoitamansa / hoitamatta jätetyt leimikkonsa eivät enää lähde pyörien päälle, vaikka kuinka vetoaisi rahanpuutteeseen ja omistajajäsenyyteensä. Kun ei kannata, niin ei kannata! Parempia leimikoita on tarjolla vaikka kuinka paljon – varsinkin, kun hieman pudottaa hintaa – Se kiihdyttää myyntihalut nopeasti täyteen laukkaan.
Ei kannata ei. Minullekkaan kun olen siellä raivannut tunteja aikamoisen määrän. Silti kukaan ei ole ollut tyrkyttämässä rahaa siitä suorituksesta vaikka se sujuvoittaa koneketjun työstöä tuollakin alalla ehkä jopa lähes päivän verran. Miksi en saa siitä vaikka sen päivän korvauksesta esim. puolet. Konetyönä päivä jotain sentään maksaakin.
Urakointisopimukset tehdään siltä pohjalta ,että leimikot ovat kunnossa. Siis ei raivaustarvetta. Pusikoista ei makseta hankalan työn lisää . Vaihtoehdoksi jääkin poistua paikalta ,jos sopimusehdot eivät täyty .
Maanomistajan tehtävä on huolehtia metsänsä kunnosta hakkuuseen asti . On oma asia ,jos tekemiset jäävät viimetinkaan ja työ tuntuu raskaalta .
Toiset saavat metsänsä kasvamaan jopa puolet enemmän toisiin verrattuna . Kaiken lisäksi tämä tapahtuu toimenpiteiden oikeasta ajoituksesta johtuen puolta vähemmällä työllä . Jos ennakkoraivaus on metsän ensimmäinen hoitotoimenpide on osa metsän tuotosta jo menetetty ja työmäärä siinä vaiheessa varmasti suuri.
Tässä kuvassa ja keskustelussa kiteytyy kaksi asiaa.
Nro 1: Kuitupuu on liian halpaa, että se kannustaisi riittävään taimikonhoitoon. Harvennustulo ei oikein kata raivauksen kuluja, mahdollisista aiemmista taimikonperustamiskuluista puhumattakaan. Jos ostomiehelle menee läpi raivaamaton kohde, niin maanomistajan kannattaa sitä tarjota. Eihän firman ole pakko kohdetta korjata, pakko on vain maksaa sopimuksen mukainen määrä ja hinta.
Nro 2: Moto on väärä työkalu tuohon pusikkoon. Joko maahankaato tai miestyö olisi tuossa järkevintä. Mutta jos on pystykaupat tehty, niin onhan sinne ainakin ajourat jonkun hakattava. Ja myyjä ja ostomies ottavat opiksi seuraavaa kertaa ajatellen.
Huonosti hoidettuja ja hoitamattomia pusikoita riittää ja tulee aina riittämään. Minun mielestä suorittavan kannattaisi käyttää energiansa sen läpikäymiseen, miten tuollaisia kohteita voi ylipäätään tulla työohjelmaan. Siinähän tässä nyt pahiten mättää. Näin maallikkona voisin kuvitella, ettei urakoitsija voi kohteesta kieltäytyä, kun metsäfirmasta ”käsky käy”. Tai muutoin ei pian työohjelmassa muunlaisia kohteita olekaan.
Kieltäytyminen ei ole nyt se pääasia ,vaan se , että kohteet ,jotka eivät täytä sopimusehtoja , kunnostetaan tai, jos se ei heti onnistu odotellaan niin kauan ,että onnistuu. Koneille on parempaakin tekemistä kun listiä risuja . Ainakin korjuuesimiehet ja yrittäjät ovat sitä mieltä .
Raivauksistakin on ollut jo moneen otteeseen puhetta . Täysi hyöty raivauksista saadaan ,kun ne tehdään pari vuotta ennen hakkuuta. Tuolloin palstan puista ei välttämättä ole tehty edes kauppoja . Tätä taustaa vasten vastuun palstan korjuukelpoisuudesta kantaa mo. Jos asia ei ole kunnossa on turha syytellä tilanteesta ketään muuta tai vaatia jotain osapuolta hoitamaan asia kuntoon ilmaiseksi .
Ihan hyvä molemmin puolin, jos taimikonhoidot ja raivaukset on tehty ajallaan. Mutta sitten jää se porkkanaraha- asia vielä .
Korjuukustannus on huomattavasti pienempi, kun poistuman keskikoko on suurempi. En uso että kukaan yrittäjä tekee sellaista sopimusta, jossa kaikki leimikot korjataan samalla yksikköhinnalla. Ellei olla tuntilaskutuksella töissä. Mutta ei korjuusopimukset yleensä sellaisia ole.
Hyvin hoidetut kohteet on suhteessa edullisimpia ostajalle, koska puut on isoja ja korjuukulut jää pienemmiksi kuin kalikkametsissä. Liian vähän palkitaan myyjäosapuolta kunnon e-harvennusleimikon kasvatuksesta ja hakkuuseen valmistelusta .
Koivikkoa pitäisi harventaa 4 kertaa. Koko ajan kasvukyky säilyttäen. Mutta koneelliseen harvennukseen poistua jää pieneksi jos tiheään harventaa. Mutta ei tule kasvutappioita. Kun metsä vedetään kerralla harvaksi, menee kauan ennenkä jäljelle jääneet puut pystyvät käyttämään kaiken valon ja ravinteet.
Jos minä olen myynyt leimikon siten, että kaupantekohetkellä ennakkoraivausta ei ole vielä tehty, kauppakirjaan on otettu tarkka aikaraja, mihin mennessä ennakkoraivaus täytyy olla tehty. Jos jätän sen tekemättä, rikon metsänhakkuusopimusta myyjän velvoitteiden osalta. Siitä tulee omat seurauksensa. Jos urakoitsija vaikka siirtää jo koneet sinne kohteeseen ennen kuin huomaa tilanteen, niin kulut tästä maksuun maanomistajalle. Näin sen pitäisi mennä.
Urakoitsija tekee hakkuusopimuksen puun keskikoon petusteella. Mitä pienempää puu on se suurempi korjuukustannus on. Raivaamattomuus vaikuttaa keskituotokseen joka taas vaikuttaa urakoitsijan palkkapussiin. Raivaamattomuus ei juurikaan vaikuta metsänomistajalle muuta kuin siltä osin miten leimikon saa kaupaksi. Voi olla niin että osa kuitupuun huonoon hintaan on se että korjuukulut ostajalle ovat liian suuri kuluerä.
Kyllä derHorst oikein on tiivistänyt. Kuitupuu on liian halpaa antaakseen intoa kovin olemattomaan koivusaittojen nyppimiseen. Minulla tuo muutaman hehtaarin alan harvennus vaati ensin viidentoistatuhannen tien ja sen perään vielä kymmeniä raivaustunteja. Arvatkaapa kuka tässä on takkiinsa ottamassa. Toki tie maksaa itseään muutaman tonnin takaisin hakkuun paremmalla hinnalla mutta silti turpiin tulee rankasti ja työtunteja erinäinen määrä. Ja kun ei ole itse tähän syyllinen muulta osin kuin palstan oston osalta. Mitään hirmuja haluja seuraavaan vastaavaan kohteeseen ei ole vaikka tämä sopi omaan metsäohjelmaan kyllä erinomaisesti monimuotoisuudellaan. mutta näistä selvitään eikä yleensäkään ole ollut tapana syyllistää konemiehiä vaan lähinnä juuri kuitupuun hinta tässäkin tapauksessa mättää. Korulauseet kuinka kannattaa sitä ja tätä ja sitten enskassa kiittää on täyttä pas…
sitolkka: ”-Koivikkoa pitäisi harventaa 4 kertaa. Koko ajan kasvukyky säilyttäen. Mutta koneelliseen harvennukseen poistua jää pieneksi jos tiheään harventaa. Mutta ei tule kasvutappioita. Kun metsä vedetään kerralla harvaksi, menee kauan ennenkä jäljelle jääneet puut pystyvät käyttämään kaiken valon ja ravinteet.”
Kun lähdetään siitä, että koivuntaimikko on lähtötiheydeltään se, mikä koivikon viljelytiheys on, niin lukema on 1600 r/ha. Ensiharvennuksessa, joka tehdään oikeaan aikaan, runkoluku pudotetaan 800:n runkoon / ha. Toisessa harvennuksessa se pudotetaan neljäänsataan runkoon/ ha . Jos harvennetaan vielä kerran, jäävä runkoluku on 200 kpl / ha. Sitten onkin avohakuun aika. Hyvä rauduskoivikko hyvällä pohjalla ei odottele harvennusta kauvaa aikaa. Kun se on siinä mallissa, se pitää hoitaa parin vuoden sisään, muuten alkaa rapistumaan.
Luulet sitten jätkä että yhteen koivikkoon saadaan neljäkin kauppaa kätevästi sovittua suit sait. Eipä tar unta nähdä noista. Kyllä sitä yhtäkin hakkuuta näyttää saavan jo pian pari vuotta varrota. Pitää taimetuksella tilata jo enskari valmiiksi.
Lukijan kuvissa ”Savon sellun koivukuitua” koivikko, joka näkyy sekä pääkuvassa että oikeanpuoleisessa kuvassa, on harvennettu kolme kertaa. Valitettavasti kaksi ensimmäistä tehtiin liian lievinä. Kahden ensimmäisen harvennuksen tekijät olivat kyllä havumetsien harvennuksen ammattilaisia, mutta koivikon harvennus näyttää olleen vierasta. Puhtaita koivikoita taitaa tulla aika harvoin vastaan.
Nuo koivikot kävivät kaupaksi hyvään hintaan ja hakkuukin tapahtui pari kuukautta kaupasta. Epälemättä syynä oli se, että kuitukoivua kertyi liki 400 m3.
Jos olisit Jesse kiireiltäsi ehtinyt vuoden 2017 kesäretkelle, olisit nähnyt aika monta kuviota kolmeen kertaan pystykaupoilla myytyä ja mototolla harvennettua 27 vuotiasta koivikkoa. Lihovat nyt päätehakkuuseen, joka on siina vuoden 2025 tietämissä.
Siellä suunnilla koivu onkin näyttänyt olevan menotavaraa missä Visa vaikuttaa. Ei täällä ja läjät tienposkessa aika pitkään yleensä. Minunkin tienpohjan koivut edelleen tienvarressa. Olen tarjonnut koivikkoa vuodenvaihteessa mutta ei ottanut tuulta se kauppa. Hiljaisuus on seurannut sitä katsantoa. Tiedä edes kävikö katsomassakaan mutta eipä ainakaan enskarihaluja.
Kyllä täällä kulkee koivurekat valtatiellä ja koivujuna menee silloin tällöin.
Kyllä koivua menee, enkä usko, että pelkästään polttoon ajetaan, komeaa koivua.
Olen varma, että viedään sekä Sinne Tanelin maisemiin, että Äänekoskelle.
Äänekoskelle vietävät vanerikoivut sorvataan, ja viilut viedään Viroon Pärnun Metsä Woodin uudelle koivuvaneritehtaalle. UPM:llä on puolestaan koivua jalostava viilu- ja vaneritehdas Otepäässä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Komeastihan tuosta näkee, että siinä on koivuja.
Näin vakavasti, joo, ei ole raivattu, vaikka on luvattu, mutta aika paha sanoa tuon kuvan perusteella, miten joku raivaus auttaisi metsäkoneenkuljettajaa paremmin valitsemaan jätettävät puut.
Ei ole kyllä hakattavaakaan , mutta kannattaisi tehdä taimikonhoito .
Kuvassa on jonkinlainen keskiarvo palstan tilanteesta . Vasemmalla tiukempaa ja oikealla risukkoa vähän harvemmassa.
Kunnolla tehdyn raivauksen jälkeen tällä kuviolla ei olisi tarvetta muille toimenpiteille ainakaan viiteen vuoteen .
Työohjelmassa tämä on merkitty eh-kohteeksi. (ei eka kerta minulla eikä muilla kollegoilla).
Lällä kohti pistettin peli poikki ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja.
PS. Kuvaa kannattaa katsoa myös sillä silmällä ,että risukon alla olisi kuusen taimia. Voi myös veikata ,kuinka moni niistä säilyy kuvan kaltaisissa muutaman vuoden välein toistuvissa tilanteissa ilman vaurioita . Vauriot realisoituvat vuosikymmenien kuluttua ,kun motokuski joutuu lumppaamaan kuusen tyvestä paksun kolmemetrisen tyvimutkaisen lumpin kuitupinoon. Tyviviat ovat peräisin taimikkovaiheen vaurioista.
Lieneekö metsään.fi sivuston mukaan tehty hakkuusuunnitelma ?
Ei kai tuota kukaan maastossa ole käynyt katsomassa ?
Turha höpöttää potaskaa. Tuolla ei ole käyty raivaamassa minkääntyyppisesti vaan saattaa olla aivan satunnaislöydös näissä suorittavan propakandan suoltamisissa.
Näitä ”satunnaislöydöksiä” ilmestyy ihan liian usein työohjelmiin. Onneksi uutta särvintä löytyi ajoetäisyydeltä … raivattuna. Pilalle oli sekin palsta ehtinyt mennä hoitamattomuuden takia . Pieniä venkuroita hakkailin ajomiehen iloksi . Jäävän puuston tukkiposentti jää varsin vaatimattomaksi joskus toteutuvassa päätehakkuussa . Koivikon sekaan tunkeneet kuusen taimet rojottivat raivattuna maassa.
Tänään kävin uudella koivikkokohteella . Sitä oli kasvateltu ihan oppikirjan mukaan . Luokkipuita esiintyi hyvin vähän , vaikka palsta sijaitsi korkeammalla verrattuna kuvan leimikkoon. Puiden koko ja muoto kertoi onnistuneesta varhasikasvatuksesta . Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Löytyipä leimikosta joitakin tukkejakin . Ja mikä parasta , puut olivat tekniseltä laadultaan erinomaisia . Suorat rungot ja riittävä oksasto tasisesti ympäri runkoa . Jokaiselle puulle oli sopivasti kasvutilaa. Harvinaista herkkua tänä päivänä .
Ihan näin mielenkiinnosta: mulla on yks kohde, joka ei ole noin huono, mutta ei kaksinen kuitenkaan. Suostuisitteko käsittelemään tuollaista motolla niin, että otetaan kaikki suurimmat rungot pois ja jätetään risukko jäljelle?
Jean S, sen kertoo kyllä suorittavan lipsautus ylläkirjoitetussa: Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Eli tuosta voi hyvin päätellä että juuri noin tehtiin ja siitä eteenpäin taas mentiin seuraavia kuvioita. Suorittava pakkaa innostua välillä vähän liikaa.
” Puiden koko ja muoto kertoi onnistuneesta varhasikasvatuksesta . Yllä olevan kuvan puita sai takoa lähes kymmenen nykyisen palstan yhden rungon tilavuuteen. Löytyipä leimikosta joitakin tukkejakin ”
Kuinka paljon myyjä hyötyi parempana kantohintana hoidetun metsän paljon paremmasta hakkuusaannosta ? Korjuukulut kuitenkin vain murto-osa ryteikön vastaavista.
Kerron teille ihan mielenkiinnosta samankaltaisen notkon kohtalon kun sinne joskus viimein moto menee että kuinka siinä käy. Minä olen sen raivannut joten katsotaan lähteekö ne harvat hyvät koivut kuitukasaan jotka sinne nyt raivauksella jäi. Onhan siellä lumen alla alikasvoksena pieniä kuusen rääppiä jotka motonkuljettaja saattaa aavistaa sieltä hangen alta. Talvikohde joten vaikka mentäisiin vasta tulevinakin talvina aina pitäisi olla lumikeli silloin.
Paremman koivikon omistaja saa hehtaarilta huomattavasti enemmän myyntituloa. Saanto on jo tässä vaiheessa noin tuplat siihen ,mitä kuvan metsästä raivauksen jälkeen irtoaisi . Lisäksi tukkisaanto tulee olemaan aivan eri lukemissa päätehakkuun aikaan . Kuvan kohde jää vahvasti kuituvoittoiseksi vielä silloinkin. Taloudellisin vaihtoehto saattaisikin olla kuvan tapauksessa antaa luonnon hoitaa ja pistää alue 30 vuoden kuluttua aukoksi .
Olen sitä mieltä, että mo joka hoitaa metsänsä hyvin ja korjuu tulee sen vuoksi esim. 50% edullisemmaksi yksikköä (/motti ) kohti, sen pitäisi näkyä kantohinnassa paremmin kuin nykyisin.
Eh:ssa jossa poistuman keskikoko on esim. 90 l ja näkyvyys ennakkoraivauksen ansiosta hyvä, pitäisi kantohinnnan olla
vähintään 5 €/motti parempi kuin 50 l:en tureikosta korjattujen puiden myynnissä. Mo on itse maksanut taimikonhoidot ja varsinkin ennakkoraivuun joten tulosparannus kuuluu hänelle eikä kellekään muulle. Yhtiö maksaa yrittäjälle kuitenkin pienempää yksikköhintaa korjuusta kun ollaan hyvissä olosuhteissa ja puut on isoja. Mutta se hinnantarkistus pitäsi tehdä ylös eikä alaspäin . Niitä alaspäin tehtyjä on jo nähty tarpeeksi usein.
Niin, suostuisiko Suorittava tekemään tuon ”yläharvennuksena”, jossa poistettaisiin vaikka 80 % yli 5 cm rungoista?
Raivaus ensin rk kahdeksaan senttin asti . Sen jälkeen katsellaan onko otettavaa ja onko palsta enää työohjelmassa . Nyt pallo on asiakkaalla.
Yksikköhintaa pidetään kovasti tapetilla , mutta mielestäni hehtaarilta saatavalla puumäärälläkin on jotain merkitystä . Saanto kuvan risukosta lienee luokkaa 25m3 koivukuitua/ha. Parhaillaan tehtävästä hoidetusta koivikosta lähtee puuta 60-70m3/ha. Ihan ilmaiseksi ei mo ole sois jossakin vaiheessa paitaansa kastellut. Työmääräkin on pysynyt kohtuullisena ,kun on oltu oikeaan aikaan liikkeellä . Lisäksi jatkossa palstalta on korjattavissa runsaasti hyvälaatuista tukkia .
Eihän kuvan koivikossa sinällään kauhean ihmettä vikaa ole. Kyllä lumi nyt painaa nokat alas vaikka noissa on aivan kelporunko kuitenkin. Jos tuon antaisi nyt vain olla ja kasvaa olisi toiveet aivan kelvollisesta koivikosta vieläkin olemassa. Mutta jos tuosta aletaan parhaat päältä poistaa alkaa olla uudistus ainoa oikea tapa.
Tottakai saatavalla puumäärälläkin on merkitystä mutta yhtälailla
pitäisi ottaa huomioon satsaukset leimikon korjuukelpoisuuteen.
Jos motomies saa tehtyä hyvissä olosuhteissa yhdestä puusta liki saman kuutiomäärän kuin kymmenestä pikkupuusta, on korjuun tuottavuus vähintään 3 -kertainen hyvässä leimikossa.
Se on mo:n ansiota ja lisätulo korjuukuluissa säästämisestä kuuluu hänelle eikä puun ostajalle.
Puuki, tuon sinun ajatelmasi mukaan kaikki harvennukset pitää lopettaa ja siirtyä puimaan vain kuution puita päätehakkuuasennossa olevasta metsästä. Mutta kun niitä ei tule jos ei hakata myös nuoria metsiä ja pieniä puita. Ja kaikenhuipuksi ne ovat aivan järkyn hyvin kannattavaa puustoa teollisuudelle, Älkää aina surko sen koneurakoijan osuutta, kyllä ne näyttää varsin hyvin pärjäävän ja koneet laulaa nytkin kahdessa vuorossa. Kyllä ne tuottoa tekee. Eikä se tosiaan ole meidän murhe!
Niin, ja tosiaan kun luin tarkemmin Puukin jutun, siitä olen samaa mieltä että juuri tuo hyöty hyvin hoidetusta metsästä ja sen sujuvasta konetyöstä valuu aivan väärään osoitteeseen. Me jotka sen siihen kuntoon hoidamme emme saa mitään ja koneurakoija ja teollisuus korjaa potin. Miksi tosiaan hoidamme kun meitä ei siitä huomioida mitenkään??
Juuri siksi Jeessikin on itkenyt, kun hänen huonosti hoitamansa / hoitamatta jätetyt leimikkonsa eivät enää lähde pyörien päälle, vaikka kuinka vetoaisi rahanpuutteeseen ja omistajajäsenyyteensä. Kun ei kannata, niin ei kannata! Parempia leimikoita on tarjolla vaikka kuinka paljon – varsinkin, kun hieman pudottaa hintaa – Se kiihdyttää myyntihalut nopeasti täyteen laukkaan.
Ei kannata ei. Minullekkaan kun olen siellä raivannut tunteja aikamoisen määrän. Silti kukaan ei ole ollut tyrkyttämässä rahaa siitä suorituksesta vaikka se sujuvoittaa koneketjun työstöä tuollakin alalla ehkä jopa lähes päivän verran. Miksi en saa siitä vaikka sen päivän korvauksesta esim. puolet. Konetyönä päivä jotain sentään maksaakin.
Urakointisopimukset tehdään siltä pohjalta ,että leimikot ovat kunnossa. Siis ei raivaustarvetta. Pusikoista ei makseta hankalan työn lisää . Vaihtoehdoksi jääkin poistua paikalta ,jos sopimusehdot eivät täyty .
Maanomistajan tehtävä on huolehtia metsänsä kunnosta hakkuuseen asti . On oma asia ,jos tekemiset jäävät viimetinkaan ja työ tuntuu raskaalta .
Toiset saavat metsänsä kasvamaan jopa puolet enemmän toisiin verrattuna . Kaiken lisäksi tämä tapahtuu toimenpiteiden oikeasta ajoituksesta johtuen puolta vähemmällä työllä . Jos ennakkoraivaus on metsän ensimmäinen hoitotoimenpide on osa metsän tuotosta jo menetetty ja työmäärä siinä vaiheessa varmasti suuri.
Tässä kuvassa ja keskustelussa kiteytyy kaksi asiaa.
Nro 1: Kuitupuu on liian halpaa, että se kannustaisi riittävään taimikonhoitoon. Harvennustulo ei oikein kata raivauksen kuluja, mahdollisista aiemmista taimikonperustamiskuluista puhumattakaan. Jos ostomiehelle menee läpi raivaamaton kohde, niin maanomistajan kannattaa sitä tarjota. Eihän firman ole pakko kohdetta korjata, pakko on vain maksaa sopimuksen mukainen määrä ja hinta.
Nro 2: Moto on väärä työkalu tuohon pusikkoon. Joko maahankaato tai miestyö olisi tuossa järkevintä. Mutta jos on pystykaupat tehty, niin onhan sinne ainakin ajourat jonkun hakattava. Ja myyjä ja ostomies ottavat opiksi seuraavaa kertaa ajatellen.
Huonosti hoidettuja ja hoitamattomia pusikoita riittää ja tulee aina riittämään. Minun mielestä suorittavan kannattaisi käyttää energiansa sen läpikäymiseen, miten tuollaisia kohteita voi ylipäätään tulla työohjelmaan. Siinähän tässä nyt pahiten mättää. Näin maallikkona voisin kuvitella, ettei urakoitsija voi kohteesta kieltäytyä, kun metsäfirmasta ”käsky käy”. Tai muutoin ei pian työohjelmassa muunlaisia kohteita olekaan.
Kieltäytyminen ei ole nyt se pääasia ,vaan se , että kohteet ,jotka eivät täytä sopimusehtoja , kunnostetaan tai, jos se ei heti onnistu odotellaan niin kauan ,että onnistuu. Koneille on parempaakin tekemistä kun listiä risuja . Ainakin korjuuesimiehet ja yrittäjät ovat sitä mieltä .
Raivauksistakin on ollut jo moneen otteeseen puhetta . Täysi hyöty raivauksista saadaan ,kun ne tehdään pari vuotta ennen hakkuuta. Tuolloin palstan puista ei välttämättä ole tehty edes kauppoja . Tätä taustaa vasten vastuun palstan korjuukelpoisuudesta kantaa mo. Jos asia ei ole kunnossa on turha syytellä tilanteesta ketään muuta tai vaatia jotain osapuolta hoitamaan asia kuntoon ilmaiseksi .
Ihan hyvä molemmin puolin, jos taimikonhoidot ja raivaukset on tehty ajallaan. Mutta sitten jää se porkkanaraha- asia vielä .
Korjuukustannus on huomattavasti pienempi, kun poistuman keskikoko on suurempi. En uso että kukaan yrittäjä tekee sellaista sopimusta, jossa kaikki leimikot korjataan samalla yksikköhinnalla. Ellei olla tuntilaskutuksella töissä. Mutta ei korjuusopimukset yleensä sellaisia ole.
Hyvin hoidetut kohteet on suhteessa edullisimpia ostajalle, koska puut on isoja ja korjuukulut jää pienemmiksi kuin kalikkametsissä. Liian vähän palkitaan myyjäosapuolta kunnon e-harvennusleimikon kasvatuksesta ja hakkuuseen valmistelusta .
Koivikkoa pitäisi harventaa 4 kertaa. Koko ajan kasvukyky säilyttäen. Mutta koneelliseen harvennukseen poistua jää pieneksi jos tiheään harventaa. Mutta ei tule kasvutappioita. Kun metsä vedetään kerralla harvaksi, menee kauan ennenkä jäljelle jääneet puut pystyvät käyttämään kaiken valon ja ravinteet.
Jos minä olen myynyt leimikon siten, että kaupantekohetkellä ennakkoraivausta ei ole vielä tehty, kauppakirjaan on otettu tarkka aikaraja, mihin mennessä ennakkoraivaus täytyy olla tehty. Jos jätän sen tekemättä, rikon metsänhakkuusopimusta myyjän velvoitteiden osalta. Siitä tulee omat seurauksensa. Jos urakoitsija vaikka siirtää jo koneet sinne kohteeseen ennen kuin huomaa tilanteen, niin kulut tästä maksuun maanomistajalle. Näin sen pitäisi mennä.
Urakoitsija tekee hakkuusopimuksen puun keskikoon petusteella. Mitä pienempää puu on se suurempi korjuukustannus on. Raivaamattomuus vaikuttaa keskituotokseen joka taas vaikuttaa urakoitsijan palkkapussiin. Raivaamattomuus ei juurikaan vaikuta metsänomistajalle muuta kuin siltä osin miten leimikon saa kaupaksi. Voi olla niin että osa kuitupuun huonoon hintaan on se että korjuukulut ostajalle ovat liian suuri kuluerä.
Kyllä derHorst oikein on tiivistänyt. Kuitupuu on liian halpaa antaakseen intoa kovin olemattomaan koivusaittojen nyppimiseen. Minulla tuo muutaman hehtaarin alan harvennus vaati ensin viidentoistatuhannen tien ja sen perään vielä kymmeniä raivaustunteja. Arvatkaapa kuka tässä on takkiinsa ottamassa. Toki tie maksaa itseään muutaman tonnin takaisin hakkuun paremmalla hinnalla mutta silti turpiin tulee rankasti ja työtunteja erinäinen määrä. Ja kun ei ole itse tähän syyllinen muulta osin kuin palstan oston osalta. Mitään hirmuja haluja seuraavaan vastaavaan kohteeseen ei ole vaikka tämä sopi omaan metsäohjelmaan kyllä erinomaisesti monimuotoisuudellaan. mutta näistä selvitään eikä yleensäkään ole ollut tapana syyllistää konemiehiä vaan lähinnä juuri kuitupuun hinta tässäkin tapauksessa mättää. Korulauseet kuinka kannattaa sitä ja tätä ja sitten enskassa kiittää on täyttä pas…
sitolkka: ”-Koivikkoa pitäisi harventaa 4 kertaa. Koko ajan kasvukyky säilyttäen. Mutta koneelliseen harvennukseen poistua jää pieneksi jos tiheään harventaa. Mutta ei tule kasvutappioita. Kun metsä vedetään kerralla harvaksi, menee kauan ennenkä jäljelle jääneet puut pystyvät käyttämään kaiken valon ja ravinteet.”
Kun lähdetään siitä, että koivuntaimikko on lähtötiheydeltään se, mikä koivikon viljelytiheys on, niin lukema on 1600 r/ha. Ensiharvennuksessa, joka tehdään oikeaan aikaan, runkoluku pudotetaan 800:n runkoon / ha. Toisessa harvennuksessa se pudotetaan neljäänsataan runkoon/ ha . Jos harvennetaan vielä kerran, jäävä runkoluku on 200 kpl / ha. Sitten onkin avohakuun aika. Hyvä rauduskoivikko hyvällä pohjalla ei odottele harvennusta kauvaa aikaa. Kun se on siinä mallissa, se pitää hoitaa parin vuoden sisään, muuten alkaa rapistumaan.
Luulet sitten jätkä että yhteen koivikkoon saadaan neljäkin kauppaa kätevästi sovittua suit sait. Eipä tar unta nähdä noista. Kyllä sitä yhtäkin hakkuuta näyttää saavan jo pian pari vuotta varrota. Pitää taimetuksella tilata jo enskari valmiiksi.
Lukijan kuvissa ”Savon sellun koivukuitua” koivikko, joka näkyy sekä pääkuvassa että oikeanpuoleisessa kuvassa, on harvennettu kolme kertaa. Valitettavasti kaksi ensimmäistä tehtiin liian lievinä. Kahden ensimmäisen harvennuksen tekijät olivat kyllä havumetsien harvennuksen ammattilaisia, mutta koivikon harvennus näyttää olleen vierasta. Puhtaita koivikoita taitaa tulla aika harvoin vastaan.
Nuo koivikot kävivät kaupaksi hyvään hintaan ja hakkuukin tapahtui pari kuukautta kaupasta. Epälemättä syynä oli se, että kuitukoivua kertyi liki 400 m3.
Jos olisit Jesse kiireiltäsi ehtinyt vuoden 2017 kesäretkelle, olisit nähnyt aika monta kuviota kolmeen kertaan pystykaupoilla myytyä ja mototolla harvennettua 27 vuotiasta koivikkoa. Lihovat nyt päätehakkuuseen, joka on siina vuoden 2025 tietämissä.
Siellä suunnilla koivu onkin näyttänyt olevan menotavaraa missä Visa vaikuttaa. Ei täällä ja läjät tienposkessa aika pitkään yleensä. Minunkin tienpohjan koivut edelleen tienvarressa. Olen tarjonnut koivikkoa vuodenvaihteessa mutta ei ottanut tuulta se kauppa. Hiljaisuus on seurannut sitä katsantoa. Tiedä edes kävikö katsomassakaan mutta eipä ainakaan enskarihaluja.
Kyllä täällä kulkee koivurekat valtatiellä ja koivujuna menee silloin tällöin.
Kyllä koivua menee, enkä usko, että pelkästään polttoon ajetaan, komeaa koivua.
Olen varma, että viedään sekä Sinne Tanelin maisemiin, että Äänekoskelle.
Äänekoskelle vietävät vanerikoivut sorvataan, ja viilut viedään Viroon Pärnun Metsä Woodin uudelle koivuvaneritehtaalle. UPM:llä on puolestaan koivua jalostava viilu- ja vaneritehdas Otepäässä.