KHO: Maanmittauslaitoksella valtuudet vesihuoltolinjan lunastukseen

Korkein hallinto-oikeus otti tuoreessa päätöksessään kantaa Maanmittauslaitoksen lunastusvaltuuksiin.

Maanmittauslaitos oli myöntänyt yritykselle luvan hankkia lunastamalla pysyvän käyttöoikeuden noin 30 kilometrin  pituisen vesihuoltolinjan ja siihen liittyvien laitteiden sijoittamiseksi 118 kiinteistön alueelle. Noin sadan maanomistajan kanssa huoltolinjan rakentamisesta oli sovittu.

Käyttöoikeus rajoitti kiinteistön käyttöoikeutta maan alle sijoitettavan vesihuoltolinjan kohdalla neljä metrin levyisellä alueella siten, että alueelle ei saanut rakentaa rakennuksia, rakenteita tai laitteita tavallisia aitoja lukuun ottamatta.

Maanmittauslaitoksen päätöksestä valitettiin ensin hallinto-oikeuteen. Valittajien mukaan lunastuspäätöksen teko olisi kuulunut valtioneuvostolle.

Lunastuslain mukaan kiinteän omaisuuden lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Mutta jos lunastuslupaa haetaan voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yritystä varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee Maanmittauslaitos.

Hallinto-oikeus katsoi, että lunastuspäätöksessä toimivaltainen viranomainen on Maanmittauslaitos. Näin ollen valitus hylättiin.

Vähemmän tärkeä lunastus

Hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Siellä vaadittiin sekä hallinto-oikeuden että Maanmittauslaitoksen päätösten kumoamista. Valituslupa myönnettiin ainoastaan Maanmittauslaitoksen toimivallan tarkasteluun.

Päätöksessään korkein hallinto-oikeus arvioi, että lunastuslupa oli tarpeen laajaa ihmisjoukkoa hyödyttävän vesihuoltolinjan rakentamiseksi osana yhteiskunnan kannalta tärkeää vesihuoltoa. Saadun selvityksen perusteella lunastuksesta ei aiheutunut yleisen edun kannalta haitallisia vaikutuksia.

Lunastus kohdistui pääasiassa maa- ja metsätalouskäytössä oleviin alueisiin, joita voitiin käyttöoikeuden rajoituksista huolimatta edelleen käyttää siihen tarkoitukseen, jossa alue oli lunastusluvasta päätettäessä. Kun lisäksi otettiin huomioon, että vesihuoltolinjan edellyttämä lunastus kohdistui kunkin kiinteistön osalta suhteellisen kapealle alueelle, pelkästään yksittäisten kiinteistöjen koko tai niiden lukumäärä ei antanut aihetta pitää lunastuksesta yksityisen edulle aiheutuvia haittoja muina kuin vähäisinä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lunastusta oli pidettävä yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeänä. Näin ollen lunastuslupahakemuksen ratkaiseminen kuului Maanmittauslaitoksen toimivaltaan. Niinpä valitus hylättiin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.