Ladataan...
Kuolinpesien jumeille stoppi – selvitysmies esittää määräaikaa pesien purkamiselle
Entinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti myös vahvistaisi pesänselvittäjän toimivaltaa.
Tilaajille
Entinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti myös vahvistaisi pesänselvittäjän toimivaltaa.
Metsänomistus
Appivanhempien kuolinpesä oli jakamatta 55 vuotta. Sinä aikana myytiin puuta normaalilla tavalla. Jaettiin rantatontteja ja perustettiin yhteismetsä sekä jätettiin tilakeskus ympäristöineen perikunnalle. Kun sitten tilakeskuksen käyttäjissä tapahtui sukupolven muutos, jaettiin perikunta. Pelimerkeiksi oli jätetty lisäksi yksi metsätila ja kaksi rantatonttia. Kaikki tapahtui hyvässä sovussa.
Järkevää on yleensä jakaa perikunta mahdollisimman nopeasti. Siitä olen samaa mieltä, mutta esimerkkini kertoo, että toisin voi joskus tarpeen toimia.
Ymmärrän hankkeen aloitteen siinä valossa, että tavoitteena on edistää perikuntien metsäomaisuuden myyntiä tai liittämistä johonkin yhteismetsään, koska pienien tilojen metsiä ei kannata useinkaan jakaa ja perikuntamuotoisessa omistuksessa sekä puukaupoista että metsänhoitotoimista päättäminen yksimielisesti saattaa olla mahdotonta. Tavoite on kannatettava, sillä sekä yksityinen omaisuus että sen vaikutus sekä työllisyyteen ja kansantalouteen kärsivät, jollei metsää käsitellä asianmukaisesti.
Metsäalalle tarvittaisiin opetusta siitä miten sanoma saadaan järkevästi julki. Tämän aamuinen esiintyminen oli mielestäni valitettavan heikkolaatuinen. Luontoaiheiseen kysymykseen olisi kannattanut vastata, että Suomessa metsä on suojeltu näin paljon. Normaalien talousmetsien suojelu ei tuo lisäarvoa, mutta heikentää työllisyyttä ja maaseudun elinvoimaa. Luke on arvioinut, että pahimmassa menetetään tarpeettoman suojelun vuoksi 20000 työpaikkaa.
Nyt mennään näissä jutuissa kokoajan suojelu ja ehkä teollisuus edellä, kun paino pitäisi olla työllisyydessä ja kansantaloudessa. Teollisuuden edustajien vastauksia hävettää kuunnella.
Metsätilojen säilyminen kuolinpesissä toisaalta osakkaiden kannalta positiivinenkin asia, mikäli sitä mietitään taloudellisesta näkökulmasta. Mikäli aiemmin hyvin hoidettu metsätila on kuolinpesässä esimerkiksi 10 vuotta, niin joka vuosi puusto kasvaa varmuudella. Lisäksi metsätilojen hinnat ovat nousseet viimeiset kuusitoista vuotta ja tämäkin sataa suoraan kuolinpesän osakkaiden laariin. Keskimääräisen suomalaisen metsätilan arvo nousee 10 vuodessa puuston biologisen kasvun ja markkinahinnan kehityksen myötä yhteensä noin 60–80 prosenttia, mikäli metsässä ei tehdä sinä aikana lainkaan hakkuita.
Metsät ovat arvokasta ja haluttua varallisuutta Suomessa ja markkinoilla on niukkuutta laadukkaista metsätiloista. Tärkeää on lisätä kuolinpesien osakkaiden tietoisuutta siitä, että metsät ovat arvokasta ja erittäin haluttua sijoitusvarallisuutta. Kuolinpesien osakkaiden neuvontaan tulisi panostaa varoja. Monet kuolinpesät myyvät metsätiloja halukkaille suoraostajille pilkkahintaan ja tekevät erittäin isot tappiot myynneissä verrattuna siihen, että tila myytäisiin ammatti metsäkiinteistönvälittäjän toimesta. Jos halutaan edistää kuolinpesän osakkaiden etuja niin metsien pakkojako ja pakkomyynti eivät välttämättä niitä edistä.