Ladataan...
Tutkimus: 90 vuoden kiertoaika turvaa metsälintukannat
Lintukantoja voi vaalia myös jättämällä viidenneksen metsistä avohakkuiden ulkopuolelle, Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta selviää.
Tilaajille
Lintukantoja voi vaalia myös jättämällä viidenneksen metsistä avohakkuiden ulkopuolelle, Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta selviää.
Luonto
Sarjassa Jyväskylän Yliopiston huuhaatutkimuksia. Kun valitaan yksi sopiva muuttuja, saadaan haluttu tulos. Kanalintukantoihin vaikuttavat monet tekijät kuten esimerkiksi säät ja pedot. Nämä kaikki pitäisi tietenkin tieteellisessä tutkimuksessa ottaa huomioon. Jos kanalintukantojen kehitystä verrattaisiin esimerkiksi kanahaukan rauhoittamiseen tai supikoirien, näätien ja ilvesten lisääntymiseen saataisiin toisenlaiset tulokset.
Nuoruudessani 1940-luvulla metsät olivat nuoria ja niissä vilisi kanalintuja. Metsopoikueita näki heti pihapiirissä. Eivät metsot tai teeret ole mitenkään sidoksissa ikääntyneisiin metsiin. Etenkin pyyt viihtyvät hyvin nuorissa kasvatusmetsissä.
Meillä Keski-Suomessa on entiselle metsäpaloalueelle syntynyt männikkö, jonka mustikkakasvustoja hyödynsivät sekä metsot että teeret. Kun se oli 80-vuotias, kanalinnut olivat kadonneet.
Tilamme metsien luonteesta ja hakkuuhistoriasta johtuen kiertoaika on ollut ajoittain jopa 90 vuotta, mutta kanalintukannat ovat totaalisesti taantuneet. Mielenkiintoista on kuinka poikueiden asuinpaikan muuttuminen ajan saatossa vaikuttaa. Kun kanalintukannat olivat vielä hyviä, niin tiesin muutaman vuoden ajan löytäväni teeripoikueen tietyn hakkuuaukon tuntumasta. Kun aukko metsittyi, niin poikuetta ei enää ollutkaan vaikkei lähitienoilla ollut mitään aukkoja tehty. Myös monia tuntemiani pyyreviirejä on aikojen kuluessa hävinnyt paikan puuston ikääntyessä.
Entä sitten 20000 hehtaarin Osaran aukeiden 50-vuotiaiden metsien hyvät metsokannat. Mistä ne ovat ilmestyneet ja miten on tämä runsaus on selitettävissä. Soidinmenotkin ovat näemmä hoituneet nuorehkoissa kasvatusmetsissä.
Jos joku on käynyt vaikka vaan 60-vuotiassa metsässä, niin näkee, ettei siellä ole kanalinnuille enempää ruokaa kuin suojaakaan.
Kanalintujen poikaset tarvitsevat hyönteisravintoa ja suojaa, mitä ne löytävät taimikoista tai nuorista kasvatusmetsistä. Mitä lyhempi metsien kiertoaika on, sitä suurempi on näiden poikueille otollisten biotooppien määrä. Ja päinvastoin. Mitä enemmän ikääntyneitä metsiä on, sitä vähemmän sopivia reviirejä on.