Metsälintukantojen säilyminen boreaalisissa metsissä edellyttää 90 vuoden kiertoaikaa, Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa todetaan.
Tutkimuksessa selvitettiin ekologiset rajat, joiden puitteissa vanhoihin metsiin sidoksissa olevien lintulajien kannat voivat säilyä vakaina tai elpyä aiemmasta taantumisesta. Tulosten mukaan avohakkuiden osuus ei saisi ylittää kymmentä prosenttia metsämaisemasta kymmenen vuoden aikana.
”Tämä vastaa noin 90 vuoden kiertoaikaa metsätaloudessa tai vaihtoehtoisesti viidenneksen metsien jättämistä avohakkuiden ulkopuolelle”, kertoo yliopistotutkija Rémi Duflot Jyväskylän yliopistosta.
Ekologiset raja-arvot voivat vaihdella alueittain ja eri eliöryhmien välillä. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa metsät uudistuvat hitaammin ja toisaalta jäkälät ja sammalet saattavat olla metsälintuja herkempiä metsänkäytön muutoksille.
Runsaat hakkuut vähensivät lintuja
Tutkimusta varten tutkijat analysoivat kansallisen lintuseurannan aineistoa Etelä- ja Keski-Suomesta vuosilta 2006–2020 sekä kaukokartoitukseen perustuvia metsävarakarttoja, joiden avulla tarkasteltiin avohakkuualueiden kertymistä eri metsämaisemissa.
”Havaitsimme, että sekä yleisten metsälintujen että vanhoihin metsiin erikoistuneiden lajien runsaudet olivat pienempiä sellaisissa metsämaisemissa, joihin oli kertynyt paljon avohakkuita 20 vuoden aikana”, Duflot sanoo.
Tutkimus on julkaistu Journal of Applied Ecology -lehdessä.
Lue myös
Millainen metsäelinkeino menestyy vuonna 2050? – VTT:n laatima Tulevaisuuskompassi kertoo
Mikko Peltonen jatkaa luonto- ja maankäyttöyksikön johdossa
Luke: Koivujen lehtikatoon liittyviä yhteydenottoja on tullut paljon
Luke: puulajikoostumuksella on vaikutus avohakkuusta palautumiseen
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään