Helsingin metsätieteille sulka hattuun

Yhteistyö muiden tieteenalojen kanssa on nostanut Helsingin yliopiston metsätieteet maailman kärkisijoille.

Luonnonvarakeskuksen Vantaan metsätutkijat ovat muuttaneet Helsingin Viikkiin yliopiston yhteyteen. Samoissa tiloissa oleminen helpottaa keskustelua ja yhteistyötä metsäntutkijoiden välillä, Pasi Puttonen sanoo. (Kuvaaja: Pekka Sipola)
Luonnonvarakeskuksen Vantaan metsätutkijat ovat muuttaneet Helsingin Viikkiin yliopiston yhteyteen. Samoissa tiloissa oleminen helpottaa keskustelua ja yhteistyötä metsäntutkijoiden välillä, Pasi Puttonen sanoo. (Kuvaaja: Pekka Sipola)

Helsingin yliopisto sijoittui tuoreessa kansainvälisessä listauksessa maailman neljänneksi parhaimmaksi metsäalan tutkimusyliopistoksi. Vaikka edelle ehtivät metsä¿yliopistot Ruotsista, Yhdysvalloista ja Kanadasta, sijoitus on Helsingin yliopiston paras ja huomion¿arvoinen myös koko Suomen mittakaavassa.

”Tiesimme olevamme noin 10 parhaan, ehkä jopa viiden parhaan joukossa, mutta asiasta ei ollut virallista todistetta. Sijoitus tietysti kertoo sen, että olemme tehneet runsaasti korkealaatuista tutkimustyötä”, sanoo metsätieteiden laitoksen johtaja Pasi Puttonen.

Helsingin yliopiston metsätieteet tuottaa vuosittain keskimäärin 250 tieteellistä artikkelia. Korkeatasoisen metsätutkimuksen yksi tae on ollut monitieteisyys. Metsään liittyviä muita tieteenalaoja löytyy helposti pari–kolmekymmentä.

”Meidän laitoksellamme toimii muun muassa kaksi Suomen Akatemian huippuyksikköä. Laserkeilaus ja ilmakehätutkimus ovat esimerkkejä korkeatasoisesta ja monitieteisestä metsätieteellisestä tutkimuksesta.”

Rahoitus jatkuva päänvaiva

Tämän hallituskauden aikana otsikoihin ovat jatkuvasti nousseet tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset. Myös Helsingin metsätieteiden perusrahoitus on ollut viime vuosina laskussa.

Puttosen mukaan korkealaatuisen tutkimuksen jatkuvuus edellyttää, että yliopistolla on varaa henkilöstöön ja muihin perusresursseihin. Perusrahoitus tulee valtiolta ja yliopiston budjetista, mutta käytännössä kaikki tutkimusrahoitus haalitaan yliopiston ulkopuolelta niin koti- kuin ulkomailta.

”Olemme onnistuneet ulkopuolisen rahoituksen hankinnassa, ja sen suuri osuus on yksi merkki tutkimuksen menestymisestä.”

Puttosen mukaan on kuitenkin aika selvää, että Helsingin metsätieteiden yläpuolelle listauksessa sijoittuneissa yliopistoissa rahahanojen virta on vakaampaa.

”Vähenevällä rahoituksella voi olla vaikutuksia tutkimusmääriimme tulevaisuudessa.”

Alkuvaiheen metsänhoito kiinnostaa

Puttosen mukaan metsätieteiden tutkimusaiheita ja -alueita tulee menestyksestä huolimatta tarkastella kriittisesti. Mitkä sitten voisivat olla tulevaisuuden tutkimusaiheita?

”Monipuolisuus ja tieteiden välillä toimiminen tulee säilymään tärkeänä. ”

Helsingin metsätieteiden näkökulmasta paletista puuttuu metsäteknologian resursseja. Täyttämättä jäänyt metsäteknologian professuurin paikka on konkreettinen esimerkki rahoitusmuutosten seurauksista.

”Metsäteollisuuden uusiin investointeihin liittyy keskeisesti puun kustannustehokas korjuu ja kuljetus. Tärkeän tutkimusalueen professorin paikka jäi täyttämättä”, Puttonen sanoo.

Puttonen ei itse ehdi laitoksen johtotoimilta ja opetukselta omaan tutkimustyöhön, mutta hän seuraa etenkin metsänuudistamiskysymyksiä.

”Alkuvaiheen metsänhoidossa on suurimmat ongelmat, sillä meillä on paljon taimikonhoitorästejä. Niiden purkaminen joillakin menetelmillä kiinnostaa itseäni.”

Pitkiä työpäiviä metsätieteiden laitoksen johtajana tekevälle Puttoselle kevät on tapahtumien täyteistä aikaa. Poikien kuljettaminen jalkapalloharrastukseen eli futisvanhemmus on nykyisin lähes ympärivuotista, mutta aktivoituu entisestään kesän lähestyessä.

Parhaillaan alkaa myös puutarhanhoitokausi.

”Nyt näkee, miten aiemmat kasvit selvisivät vähälumisesta talvesta. Piikki on vielä auki, paljonko ostan uusia kasveja.”

Julkaistu Metsälehdessä 9/2017

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito