Hylätyt kaivot ovat surmanloukkuja

Tämä juttu voi pelastaa sinun tai lähimmäisesi hengen.

Stora Enson metsäasiantuntija Vesa Parkkinen tutkii leimikolle sattunutta vanhaa asuinkenttää. Jossain lähistöllä piilee näkymätön vanha kaivo.
Stora Enson metsäasiantuntija Vesa Parkkinen tutkii leimikolle sattunutta vanhaa asuinkenttää. Jossain lähistöllä piilee näkymätön vanha kaivo.

Tarvomme Stora Enson Liperin metsäasiantuntijan Vesa Parkkisen kanssa jykevässä, pari vuotta sitten harvennetussa, vanhalla viljelymaalla kasvavassa kuusikossa. Harvoin on metsässä ollut samalla tapaa epämääräisen kammo olo.

Parkkinen oli paikalle ajeltaessa selostanut, kuinka salakavalia ja vaarallisia vanhat, metsiin unohtuneet kaivot ovat. Täällä sellainen on – jossain.

Uunin rauniot ja talon kivijalka paljastavat vanhan asuinkentän. Vähän matkan päässä raunio on pikkuruisen navetan peruja. Täällä on asuttu vielä sodan jälkeen.

Parkkinen muistuttaa, että jokaisella asuinpaikalla on ollut myös kaivo, osassa useampia.

”Niiden puukannet ovat ajat sitten lahonnet, ja kaivon suuaukon ympäristö saattaa olla sankan kasvuston peitossa, joten niitä on erittäin vaikea huomata. Sinne kun putoaa, niin mitään keinoa päästä ylös ei ole.”

Tästä on vuosien saatossa ollut surullisia tapauksia. Taannoin kokenut metsuri menehtyi vanhan talon ympäristöä raivatessaan salakaivoon Mikkelin seudulla. Pihtiputaalla partiotyttö putosi viime keväänä kaivoon, jonka suu oli kokonaan piilossa – uutisen mukaan hän kertoi maan pettäneen jalkojen alta. Tyttö onnistuttiin pelastamaan.

Kaivon paikat unohtuneet

Parkkinen havahtui vanhojen kaivojen vaarallisuuteen viime kesänä ollessaan lähdössä tekemään leimikkoa vanhan asutuksen ympärillä olevaan metsään.

”Isäntä totesi puhelun päätteeksi, että Vesa, siellä on muuten vanha kaivo.”

Mistään kaivon paikka ei olisi paljastanut. Parkkinen kertoo, että pari kertaa hän on kävellyt likimain kaivon yli ja tajunnut vasta myöhemmin, kuinka läheltä piti.

Tilanne on pahin siellä, missä maaseutua on autioitunut eniten.

”Esimerkiksi täällä Liperissä salot olivat vielä sodan jälkeen asuttuja ja joka vaaralla oli taloja. Nyt ne kaikki ovat autioina, ja kaivot ovat peittyneet hengenvaarallisiksi loukuiksi. Näille asuinsijoille syntyneet tai perustetut metsät ovat juuri niitä, joita nyt harvennamme.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2018.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus