Ruotsissa esitetään perustuslakiin muutoksia, jotka vahvistaisivat maanomistajan asemaa maan käyttöä rajoitettaessa. Asiaa on selvittänyt parlamentaarinen komitea.
Komitean mukaan omaisuudensuoja on heikentynyt vuoden 2010 perustuslakimuutosten jälkeen. Esimerkiksi monissa tapauksissa maanomistajilta on kielletty metsätalouden harjoittaminen monimuotoisuuden turvaamiseksi korvauksetta. Tällainen voi vähentää ympäristöpolitiikan hyväksyttävyyttä ja maanomistajien halukkuutta vapaaehtoisiin ympäristötoimiin, komitea toteaa.
Komitea ehdottaakin, että perustuslaillista oikeutta korvauksiin vahvistetaan.
Lisäksi esitetään, että omaisuuteen puuttuminen olisi sallittua vain, jos toimenpide on välttämätön ja sen yhteiskunnallinen hyöty on suurempi kuin yksityiselle aiheutuva haitta. Tavallisilla laeilla tätä ei voisi tehdä.
”Harkinnan arvoinen malli”
Maanomistajien Liitto katsoo, että sama periaate on perusteltu myös Suomessa.
”Yhteiskunnalla on oikeus suojella luontoa, rakentaa infrastruktuuria ja asettaa perusteltuja rajoituksia, mutta kustannuksia ei saa sälyttää harmaalla suojelulla maanomistajan maksettaviksi. Viranomaisen tulee osoittaa, että rajoitus on välttämätön, valita lievin toimiva keino, tehdä valituskelpoinen päätös ja korvata taloudelliset menetykset”, sanoo Maanomistajien Liiton toiminnanjohtaja Kimmo Collander tiedotteessa.
Hän muistuttaa, että vahva omaisuudensuoja ei ole luonnonsuojelun vastakohta.
”Ennakoitava ja oikeudenmukainen korvausjärjestelmä voi lisätä maanomistajien luottamusta viranomaisiin ja halua osallistua vapaaehtoiseen suojeluun. Ruotsi tarjoaa Suomelle harkinnan arvoisen mallin.”
Lue myös
Metsäteollisuus: Kuolinpesien päätöksentekoa sujuvoitettava ensi vaalikaudella
Helena Herttuainen Metsähallituksen metsätalousyhtiön vastuullisuus- ja sidosryhmäjohtajaksi
Ruotsin suurmetsänomistaja aloitti metsiensä myynnin
Mauri, Unto ja Asta – Ilmatieteen laitos listasi merkittävät myrskyt ja rajuilmat
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tuokin on vähän kaksipuolinen miekka. Jos maanomistaja ei välitä suojelusta ja tuhoaa uudistus ojituksella vaikka alspuolisen vesistön niin onhan se aika kova temppu omaisuuden suojan nimissä. Tai sitten hän kiristää valtiota maksamaan korvauksia suojelusta sillä varjolla että muutoin hän tuhoaa sen. Joku järkevä linjaus tuohon olisi saatava.
Hiukan kaukaa haettu esimerkki motokuskilta. Lähtökohtahan on, että metsänomistajalla tulee olla oikeus hyödyntää taloudellisesti arvokasta puustoa ja käyttää maataan puun kasvatukseen. Sen sijaan maankäyttöön ”sijoittamista” säännellään kaikilla aloilla varsin voimakkaasti, etä tämä ojituksen ”luvanvaraisuus” olisi mikään merkittävä heikennys suhteessa muihin maankäytön toimialoihin.
Myönnän että esimerkkini oli aika kova mutta meitä metsänomistajia on niin monenlaisia. Tärkeintä lienee että missään tilanteessa ei tehdä rahastusautomaattia. Kyllähän tuo vesien suojelu on jäänyt todella heikolle meidän metsien ojitusbuumissa. Ei siitä tietenkään metsänomistajia voi pelkästään syyllistää. Kyllähän neuvontaorganisaatiot näin neuvoivat tekemään. Nyt on jo tietoa enemmän joten pidetään vesistöt edes nykyisessä tilassa.