Kauanko taimikko on hiilen lähde?

Metsäntutkimus ryhtyy selvittämään nuoren kuusitaimikon hiilivirtoja ja taimikonhoidon vaikutusta hiilensidontaan.

Mallinnustutkimusten mukaan avohakkuun jälkeen kestää jopa 20 vuotta ennen kuin aukea muuttuu puuston kasvun myötä hiilen lähteestä hiilinieluksi. Kuvassa eteläsuomalaisen kuusitaimikon puustoa ja kasvillisuutta viisi vuotta hakkuun jälkeen. (Kuvaaja: Valtteri Skyttä)

Milloin taimikko muuttuu hiilen lähteestä hiilen sitojaksi? Mallinnustutkimuksiin perustuen julkisuudessa on esitetty, että tähän menisi jopa 20 vuotta.

Tutkimustieto taimikoiden hiilensidonnasta on kuitenkin vähäistä – ja ristiriitaista. Esimerkiksi Virossa tehty käytännön tutkimuskoe kertoi, että kylvämällä aikaan saatu mäntytaimikko sitoi hiiltä enemmän kuin päästi jo huomattavasti ennen 20 vuoden ikää.

”Myös Suomesta Hyytiälästä on tutkimustietoa kylvömänniköstä, joka oli hiilinielu jo tätä aiemmin”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jaana Luoranen.

Luke ja Ilmatieteen laitos ryhtyvätkin selvittämään käytännön koealoilla, milloin Suomen yleisin taimikkomuoto eli mättäisiin istutettuihin kuusentaimiin perustuva taimikkoala muuttuu päästölähteestä nieluksi.

Miten vaikuttaa taimikonhoito?

Hiilimittauksia ryhdytään tekemään tänä vuonna kolmella paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Kuusentaimikoissa mitataan niin puuston, kasvillisuuden kuin maaperän hiilivaihtoa eli hiilipäästöjä ja hiilensidontaa.

Taimikot ovat hieman päälle viisivuotiaita eli niin sanotussa varhaisperkausiässä tai hieman vanhempia.

”Saamme joka tapauksessa selville, muuttuuko taimikko hiilen lähteestä nieluksi ennen varhaisperkaus­ikää (noin viisi vuotta istutuksesta) vai myöhemmin”, sanoo Luken tutkija Karri Uotila.

Yleisen hiilitaseen lisäksi taimikoissa pyritään selvittämään, miten varhaisperkaus vaikuttaa taimikon hiilensidonnan kehittymiseen. Varhaisperkaus on taimikon ensimmäinen raivauskerta, jolloin havupuuntaimien ympäriltä kaadetaan niiden kasvua häiritsevät lehtipuuntaimet.

”Itsellä on epäilys, että raivaus joksikin aikaa heikentää hiilensidontaa”, Uotila sanoo.

Hänen mukaansa yhtälö on kuitenkin monimutkainen. Lehtipuiden kaadon myötä hiiltä sitovan biomassan määrä vähenee. Toisaalta taimikonhoito pitää yllä istutuskuusten hyvää kasvutahtia, kaadettujen lehtipuiden juuristo jää henkiin ja kannoista nousee nopeasti lehtipuunvesoja.

”Maan hiilivarasto ei välttämättä pienene ollenkaan, kun kannot jäävät eläviksi ja kantovesoja nousee. Vähän epäilen, ettei tätä ole otettu malleissa huomioon”, Jaana Luoranen sanoo.

Taimien kasvuvauhti nopeutunut

Karri Uotilan mukaan kysymyksenä on, voiko reikäperkaus tai taimikon kasvattaminen nykyisiä suosituksia tiheämpänä olla hiilensidonnan näkökulmasta hyvä vaihtoehto. Enemmän runkoja pystyssä, tehokkaammin hiilensidontaa.

”Se, että kasvatustiheyksiä optimoidaan taimikonhoidossa tehokkaaseen hiilensidontaan, ei välttämättä aiheuta suuria taloudellisia tappioita”, Uotila arvelee.

Uotilan mukaan mallinnukset ovat olennainen osa metsäntutkimusta, mutta mallin tulos riippuu siihen kirjatuista lähtötiedoista. Nykyiset istutustaimikot kasvavat nopeammin kuin on arvioitu. Tietoa asiasta ollaan päivittämässä.

On mahdollista, että taimikot hiilinieluksi vasta 20-vuotiaina arvioivia mallinnuksia on tehty tiedoilla, jotka aliarvioivat puuntaimien kasvua.

”Tässä tutkimuksessa tavoitellaan tarkempia muuttujia ja lähtötietoja, joilla taimikoiden hiilensidontaa pystytään mallintamaan. Näin saadaan luotettavampia tuloksia”, Uotila sanoo.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito