Kelvotonta korjuujälkeä vai tulevaisuuden menetelmä?

Käytäväharvennuksen kustannushyödyt ovat epävarmoja, mutta metsien rakenteen monipuolistajana menetelmälle voi löytyä paikkansa.

Työjälki poikkeaa käytäväharvennuksessa rajusti perinteisestä harvennuksesta. Muutaman metrin levyisiltä käytäviltä poistetaan kaikki puut, mutta käytävien väliset alueet jätetään kokonaan käsittelemättä. Näkymä suoraan ajouralta poispäin. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Käytäväharvennus on hakkuumenetelmä, joka pulpahtaa aika ajoin pinnalle, kun pohditaan ensiharvennusten koneellisen korjuun kannattavuuden parantamista.

Käytäväharvennuksessa harvennettavaa puustoa ei käsitellä perinteiseen tapaan tasaisesti koko alueelta poistettavia puita poimien. Sen sijaan kuljettaja tekee ajouralta poispäin muutaman metrin levyisiä käytäviä, joilta poistetaan kaikki puut. Käytävien väliset alueet jätetään käsittelemättä.

”Tavoitteena on hyvän metsänhoidon suositusten mukainen jäävä puusto, vaikka puut eivät jakaudu metsään tasaisesti”, kuvailee menetelmää tutkivaa Puusti-hanketta vetävä Kyösti Turkia Suomen metsäkeskuksesta.

Ei selkeää tuottavuusloikkaa

Puusti-hanke toteutti viime kesänä käytäväharvennushakkuun käytännön kokeen Mikkelin Haukivuorella. Puunkorjuusta kohteella vastasi Kasiforest Oy:n Kimmo Hokkanen.

”Ensimmäisen kokemuksen perusteella en tyrmäisi menetelmää. Toki perinteiseen korjuujälkeen tottuneelle näkymä metsässä on hyvin erilainen”, Hokkanen toteaa.

Ensiharvennusmänniköstä korjattiin erikseen kuitupuu ja energiaranka. Hakkuukone eteni ajouraa noin viisi metriä, jonka jälkeen hakattiin 2–3 metriä leveä käytävä uralta poispäin.

”Työn tuottavuudessa en huomannut suurta eroa normaaliin harvennukseen. Mutta esimerkiksi uusille kuljettajille menetelmä voisi olla tuottavampi, kun aikaa ei mene poistettavien puiden valintaan”, pohtii Hokkanen.

”Aiemmissa Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa käytäväharvennuksen on todettu parantavan hakkuutyön tuottavuutta ensiharvennuksella jopa 30 prosenttia”, Turkia kertoo.

Vaikea perustella metsänomistajalle

Metsäammattilaisia menetelmässä arvelutti, että kuinka työjälki, jossa osa metsästä on selvästi hoitamatta, voidaan perustella metsänomistajalle.

”Esimerkiksi yhdistyksemme korjuupalvelulle en tätä menetelmää lähtisi itse suosittelemaan”, toteaa Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Jyrki Ukkonen.

Käytäväharvennuksessa jäävän puuston laatuun voi vaikuttaa vain rajallisesti käytävien sijoittelulla tai sallimalla puuryhmien harvennusta käytävien väleistä.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan käytäväharvennuksella ei kuitenkaan olisi merkittävää vaikutusta tulevien hakkuiden tukkikertymään tai metsän puuntuotokseen perinteiseen harvennukseen verrattuna.

Sittenkin tulevaisuuden menetelmä?

Menetelmästä löydettiin Mikkelissä myös positiivisia puolia.

”Jos tähdätään eri-ikäisen metsän kasvatukseen, niin käytäväharvennus luo pohjaa sen soveltamiseen”, Turkia näkee.

Myös monimuotoisuuden ja metsien terveyden nähtiin hyötyvän menetelmästä. Leimikolla säilyy luontevasti sekapuustoisuus sekä peitteisyys. Lisäksi avoimemmat ja tiheämmät kohdat vaihtelevat.

”Me ammattilaiset näemme asian usein toisin, mutta ehkä käytäväharvennus on tulevaisuudessa juuri sitä luonnonmukaista metsänhoitoa, kun osa alueesta jää käsittelemättä”, Hokkanen miettii.

Kommentit (2)

  1. Täysin älytön ajatus. Sama, jos seisoisin toinen jalka kuumassa vedessä, toinen kylmässä ja joku sanoisi, että minulla on hyvä olo. Ensiharvennus on harvennuksista tärkein. Siinä ratkaistaan metsän tuleva kasvu vuosikymmeniksi. Kuten tiedetään idea on, että poistetaan heikoimmat puut ja jätetään parhaat kasvuun.
    Tässä systeemissä poistettaisiin tasaisesti kaikenlaatuisia puita. Siis niitä parhaitakin, joista aikanaan kasvattaisimme ne laatupuut.
    Jokaisen pitäisi tietää, ettei niillä 2-3-metrisillä käytävillä tule koskaan kasvamaan kunnon puuta. Isommat naapurit pitävät siitä huolen.
    Välille taas liian tiheään jätetyt puut karsiintuvat liikaa ja menettävät kasvuvoimansa loppuiäkseen. Laitimmaiset puut suuntaavat siihen käytävälle, josta on saatavissa vähän valoa ja mutkaantuvat.
    En ymmärrä miksi pitää tavoitella sitäkään, että yrittää saada tuollaiseen metsään jatkuvan kasvatuksen, joka siis tuottaa huomattavasti vähemmän.
    Tässä kyllä pitää paikkansa vanha sanonta. että 3 markan suutari tekee 5 markan vahingon. Kuitenkin sillä täsmennyksellä, että se vahinko olisi vähintään 10 markkaa.

  2. Juurikin näin kun tuossa edellisessä kommentissa on kirjoitettu. Ei ole ihme jos tätä metsän haaskausta on vaikea markkinoida metsänomistajille, ei metsänomistajat, ainakaan vanhemmat ja kokeneemmat, sentään näin tyhmiä ole.

Metsänhoito Metsänhoito