”Jos tämä olisi tavallinen taimikko, täällä tehtäisiin ensiharvennus kymmenen vuoden päästä. Nyt sitä ei tehdä moneen kymmeneen vuoteen”, sanoo metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen metsäasiantuntija Mikko Uusitalo.
Samoilla linjoilla on Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Kirsi Joukas-Niemi.
”Hirvet ovat hoitaneet ensiharvennuksen, energiapuuta taimiryhmistä jonkin verran tulee”, hän toteaa.
Uusitalo ja Joukas-Niemi seisovat Tammelassa Kanta-Hämeessä sijaitsevassa parikymmenvuotiaassa männikössä. Siellä täällä näkyy vahingoittumattomiakin taimia, mutta valtaosa taimista on enemmän tai vähemmän hirvien syömiä.
Tuho ei rajoitu tähän männikköön, vaan ulottuu kaikkiaan yhdeksän hehtaarin alueelle saman metsänomistajan mailla. Hirvivahinkokorvausta metsänomistaja on saamassa kaikkiaan noin 9 000 euroa.
”Tämä on luultavasti oman urani aikaisista korvauksista suurin. Vastaavia tuhoja on ollut, mutta ei näin suurella pinta-alalla”, Joukas-Niemi sanoo.
Hirvet ovat syöneet männyntaimia kaikkiaan kuudella metsikkökuviolla. Nuorin männiköistä on muutaman vuoden ikäinen, vanhimmat 15–20 vuoden ikäisiä.
Tuhot usean vuoden aikana
Miten näin laaja hirvituho on syntynyt? Janne Liukkonen, joka toimii Forssan-Tammelan riistanhoitoyhdistyksen edustajana riistavahinkojen maastokatselmuksissa, kertoo, että tuhoalue sijaitsee hirvien talvilaidunalueella. Tuhot ovat syntyneet useamman vuoden aikana.
Uusitalo arvioi, että poikkeuksellisen laajan tuhon taustalla on myös se, että Tammelan alueen metsät ovat pääosin rehevillä mailla kasvavia kuusikoita.
”Syöntipaine on kova. Harvoista männyntaimikoista suunnilleen 90 prosentilla on hirvituhoja”, hän kertoo.
Liukkosen mukaan hirvenmetsästystä pyritään kohdentamaan pahoille hirvituhoalueille, mutta ongelmana on, että hirvet eivät välttämättä ole näillä alueilla metsästyskauden alkaessa. Talvilaidunalueilleen hirvet siirtyvät vasta syyskuussa alkavan ja tammikuulle kestävän jahtikauden puolivälissä.
”Jahti on aloitettava jostain”, Liukkonen sanoo.
Tammela kuuluu hirvitalousalueeseen Etelä-Häme 1. Viime vuoden hirvijahdin jälkeen alueella oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan 3,36 hirveä tuhannella hehtaarilla. Alueellinen riistaneuvosto on asettanut alueen hirvikannan tavoitekooksi 2,5–3 hirveä tuhannella hehtaarilla.
Vaikka tavoitteessa ei vielä olla, alueen hirvikanta on vuosien varrella pienentynyt. 2000-luvun alussa se oli Luken mukaan yli kuusi ja vielä vuonna 2018 yli neljä hirveä tuhannella hehtaarilla. Uusitalo sanoo, että metsänomistajien kannalta hirvikanta on kuitenkin yhä liian suuri.
”Alueen metsänomistajat eivät pysty tekemään järkeviä ja monipuolisia päätöksiä uudistettavan puulajin suhteen. Käytännössä joka paikassa kasvaa tulevaisuudessa kuusta, kun hirvet hoitavat muut puulajit pois.”
Harvennustulot kärsivät
Miten hyvin hirvivahinkokorvaus kattaa hirvien aiheuttamat tuhot? Joukas-Niemen mielestä korvaus on kohtalaisen hyvä. Sitä voidaan maksaa hirvien puustolle aiheuttamista kasvu- ja laatutappioista, mutta jos tuhot ovat vakavia, voidaan myös täydennysistutuksesta tai taimikon uudelleen istuttamisesta aiheutuneet kulut korvata.
”Mieluummin metsänomistajat toki ottaisivat ensiharvennustulot”, Joukas-Niemi toteaa.
Tammelan hirvituhokohteella 9 000 euron korvaus maksettiin taimikoiden kasvu- ja laatutappioiden perusteella. Taimikoiden uudelleen istuttaminen ei kannata, sillä hirvituhot todennäköisesti jatkuvat.
Metsänomistajan tulevaisuuden tulonmenetyksiä ajatellen 9 000 euron korvaus on sekä Joukas-Niemen että Uusitalon mielestä pieni.
”Hehtaarille jää ehkä 300–500 ehjää runkoa. Niistä voi saada kohtalaisen tukkisaannon, mutta harvennustulot kärsivät. Osa hirvien syömistä puista ei kelpaa kuin kuitupuuksi”, Joukas-Niemi sanoo.
Uusitalo ennakoi, että hirvituho näkyy kiertoajan hakkuutuloissa tuhansien eurojen menetyksenä. Se, että hirvituhojen uhka on jatkuvasti olemassa, laskee hänen mukaansa myös koko metsätilan arvoa.
Liukkonen huomauttaa, että vastuu hirvituhojen torjunnasta on myös metsänomistajilla. Hän toivoo, että metsänomistajat sallisivat metsästyksen maillaan ja käsittelisivät männyntaimet Trico-hirvikarkotteella. Tammelan hirvituhoalueella mäntyjen latvukset ovat sitä jo valkoisinaan.
Katso video:
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Taempana näyttäisi olevan kunnon taimikkoa. Onko se uudistettu kylvämällä? Taimet ovat nopeampi, mutta riskialtis systeemi. Maastohan näyttäisi olevan ihanteellista kylvämällä uudistamiselle. Miksei sitä ole käytetty?
Kylvämällä uudistamisen riski on toki se, että jonain kuivana keväänä juuri itänyt siemen kuivuu eikä taimia synny. Meidän metsissä näin on käynyt viimeksi vuonna 2019. Ratkaisuksi on otettu metsurikylvö. Äes tekee vaon ja metsuri kylvää sienert, jotka painaa saappaalla kevysti maahan. Kylväjän mukaan tämä systeemi on toiminut aina.
Se, että rehevien maiden keskellä on tuollainen mäntyalue on tietysti riski. Meillä Keski-Suomessa männyn kasvatus on onnistuu mäntyvaltaisilla alueilla ainakin siemenestä. Istutusta emme yleensä harjoita juuri tuhoriskien vuoksi.
On syytä korostaa muutamaa seikkaa. Vahingot ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa liki 20 vuoden aikana talvehtimisalueella. Alkuvaiheessa hirvitiheys on ollut kaksinkertainen nykyiseen verrattuna ja taimikonhoidossa huonommat käytännöt vallalla. Nyt on aivan eri lähtökohdat perustaa männiköitä menestyksekkäästi. Hoitamattomuus ja lumi ovat tällä hetkellä taimikoiden todelliset viholliset .
Minua jäi vielä ihmetyttämään se, miksi istutuksia jatkettiin vaikka tuhoja oli ollut runsaasti.
Kuten pääkuvasta näkyy, niin on syöty nuoretkin taimet, jolloin hirvitiheys on ollut alhaisempi.
Toivoisi alan ammattilaisilta enemmän harkintaa. Tuntuu, että jatketaan entisellä tyylillä välittämättä lopputuloksesta.
Eli väärin uudistettu ja metsänomistajan tai omistajaa neuvoneen organisaation vika? Hirviä on sopivasti, eikä vika ole niissä?
Vanhemmissa taimikoissa seisovat sanovat siellä olevan 300-500 ehjää runkoa. Täällä tulkitaan kuvasta tarkemmin, että taimikko näyttää hyvältä.
Pääkuvan taimitupsujen tuhot eivät ole syntyneet 20 vuoden aikana vaan kahden vuoden aikana. Itselläni on kylväen uudistettu, missä on samanlaisia tupsuja, niitä on vaan enemmän. Niin olisi tässäkin kuvassa, tuskin hirvet olisivat syöneet joka toista taimea, vaan kaikki. Aina vaan valitaan vertailukohdaksi historiallinen hirvitiheyshuippu. Taimitupsukko on ihan hyvä, koska hirvitiheys on puolittunut 20 vuodessa? Olisiko parempi tarkastella laidunnuspainetta? Hirvitiheys vs mäntytaimikoiden pinta-ala?
Pääkuvan pikkutaimikossa vihollinen ei ole taimikon hoitamattomuus eikä lumituho. Jos edes hiukan on kokemusta taimikonhoidosta, niin näkee, että hirvet ovat syöneet taimet.
Joskus vähän kyrsii, kun asemat on paalutettu niin tiukasti, että vika on aina metsänomistajissa, tekin niin tai näin, niin se on aina väärin. Hyvät ystävät, sidosryhmäyhteistyön nimissä, tehkää parannus!
Talvehtimisalueella ,kuten tässä ,vahinkoriski on olemassa. Muualla hirviä ei ole talvisin juuri lainkaan ja vahinkoriski aiheutuu pääosin hoitamattomuudesta ja lumesta. Hirvituhojen riski kohdistuu siis varsin pienelle alueelle valtakunnan mittakaavassa. Täällä maalaillaan synkintä kuvaa sen ajan perusteella ,jolloin hirvikanta oli korkeimmillaan ja vielä niin ,että koko maassa esiintyisi hirvituhoja yhtä runsaasti pinta-alayksikköä kohti , kun talvehtimisalueilla. Myös hirvikannan puolittamisen merkitys mieluusti mitätöidään.
Kannattaa suunnata katseet menneen sijaan tilanteeseen kuluvan metsästyskauden päättyessä ja suunnitella metsän uudistustoimet sen mukaan. ” Mäntyä ei voi istuttaa hirvien takia”- levy on jo kulutettu puhki ja perusteet muutokselle olemassa.
Älä Planter herrmostu. Ainakin kuvassa näyttäisi olevan suurempi ja tiheämpi terveen näköisempi taimikko kuin se, mitä osanottajat katselevat. Ei minulla ole mitään muuta tarkoitusta kuin saada tietää miten asia on.
Jos sinun siemensyntyiset männyntaimet syödään pieninä, niin ei se automaattisesti tarkoita, että näin tapahtuu muuallakin. Eläinkannat ovat erilaiset. Myöskin on tuntemattomia tekijöitä. Meillä on tilanteita, että lähekkäisille kuusenistutus alueille toiseen syntyy hyvä mäntytaimikko ja toisesta syödään kaikki. Luonto on sellainen, ettei siitä kannata kovin varmaa koskaan väittää.
En hermostu, vähän vaan kyrsii. Kerron nyt teille miten asiat ovat.
Hirvien määrästä vääntäminen on aivan turhaa, olleellista ovat hirvituhot. Niissä on mielestäni parasta katsoa VMI aineistoa, joka on kerätty 60 000 koealalta, eikä tehdä päätelmää yhden lehdessä olevan kuvan perusteella.
Suorittava porras: ”Hirvituhojen riski kohdistuu siis varsin pienelle alueelle valtakunnan mittakaavassa.”
Meillä on erilainen käsitys mittakaavasta. Minusta tuhoala ei ole ”varsin pieni”, jos luokkaa 30% mäntytaimikoista kärsii hirvituhoista ja ne ovat lisääntyneet.
Metsäkeskus:
”Hirvituhot aiheuttavat Suomen metsätaloudelle vuosittain noin 50 miljoonan euron menetykset
Hirvieläinten aiheuttamat tuoreet tuhot ovat kesän 2020 inventoinnin mukaan lisääntyneet. Eriasteisia laatua alentavia tuhoja todettiin valtakunnan metsien inventoinnissa 536 000 hehtaarilla. 60 000 hehtaarilla tuho oli vakava tai täydellinen.”
Edelleenkin jo vanhaa tietoa. Hirvihavainnot ovat vähentyneet jo kolmanneksen siitä ajasta ,kun ”tuoreet tuhot” vuonna 2020 on havaittu. Ne ovat aikaväliltä 2015-2020. Kehotan tarkistamaan tilanteen vuodenvaihteessa. Taisipa jo viime vuonna korvaussummat metsätalouden osalta jäävän alle milliin. Vertailun vuoksi petojen aiheuttamista vahingoista porotaloudelle maksettiin korvauksia samaan aikaan 6,5 miljoonaa.
Minun pointtini oli siis, että jatkettiin huonoksi osoittautunutta systeemiä eikä testattu toista.
Rakennusliikkeessä yritettiin välttää virheelliseksi todetun suorituksen toistamista seuraavalla kertaa. Tietysti saattoi sitten tulla uusia virheitä, mutta taatusti kehitystä ei ainakaan silloin tapahtunut, jos systeemiä ei muutettu.
Valietettavasti tuo vanhan toisto pätee kyllä rakennusalallakin, mistä kertoo jatkuvasti toistetut virheet.
Luulen, etteivät metsäammattilaiset uskalla esittää uutta. Jos se sitten menee pieleen, niin pelkäävät saavansa haukut. Nyt pieleen menosta on helppo syyttää olosuhteita.
Tottakai keljuttaa, jos olosuhteet ovat sellaiset, ettei niille mahda mitään. Kävin jo kauan sitten eräällä opintomatkalla Hämeenlinnan tienoilla. Sielläkin oli tilanne, että kuusikoiden keskellä oli pieni tuhottu, mäntyalue.
Kannattaisiko sitten myöhentää noiden männiköiden uudistushakkuita ja pyrkiä sitten hajusteella pitämään pienemmät uudistusalat rauhassa. Turha on jatkaa toimimatonta systeemiä.
Ymmärrän Timpan pointin. Hirvieläinmäärä on luonnonolosuhde, luonnonlaki, joka on kiveen hakattu, siihen ei voida puuttua. Metsänomistajien on sopeutettava toimintansa siihen, vaikka se aiheuttaa kasvutappioita ja taloudellisia menetyksiä.
Luken viimeinen arvio oli, että puuston vuotuinen kasvu on pienentynyt 4,3 miljoonaa kuutiometriä. Pitäisikö metsätaloudelle kuitenkin antaa mahdollisuus kääntää kehitys uudistamalla parhaiden käytäntöjen mukaan? Vai pitäisikö Tapion ohjeet sopeuttaa muuttuneeseen hirvieläinympäristöön ja ajaa metsän kasvua ja metsätaloutta hitaasti alaspäin?
Korvausasioissa on paha epäkohta ja se näyttää samanalaista vähättelevää suhtautumista metsätalouteen. Hirvituhokorvaukset ovat tosiaan vaihdelleet miljoonan euron molemmin puolin. Kun edellä Metsäkeskus arvioi, että tuhot ovat luokkaa 50 miljoonaa, niin vain 1:50 osa vahingoista korvataan. Hirvituhokorvauksia ei voida käyttää todellisten hirvituhojen arviointiin.
Ruokaviraston mukaan pedon tappamasta porosta maksetaan todellisesta arvosta puolitoistakertaiseen arvoon.
Tapion ohjeita ei tarvitse sopeuttaa. Helpommalla päästään ,kun Planterkin vihdoin myöntää ,että hirvikanta on valtaosassa maatamme laskenut sellaiselle tasolle ,että se ei ole merkittävä uhka metsätaloudelle. Toimivat torjuntakeinotkin on olemassa niille alueille ,joilla hirvet viihtyvät keskimääräistä paremmin.
Niiltä ne syö, kenellä sitä on. Tämä on karu fakta.
Tuo pieni taimikko ei kyllä vaikuta hirven tekosilta vaan ennemminhän myyrä syö noin pienet taimikot. Karu kasvupaikkakin eikä koivua. Myyrätuhojahan korvaa vain vakuutukset, joten ihme jos Metsäkeskuksessa on tietämys tällä tasolla että lehteen asti lähdetään myyrätuhoa päivittelemään hirvituhona.
Missä ei hirviä ei tuhojakaan. Hirviä voisi suomessa olla 50 kpl, ja kaikki ne eläintarhoissa.